päivä 13, kolmas maailmansota
Olen jo omalta osaltani lakannut tiedotustilaisuuksien seurannan reaaliaikaisesti TV:stä, kaikki olennainen käy ilmi sosiaalisesta mediasta ja wilmasta. Tänään alkoi kouluruokajakelu. Pakko myöntää, että ehkä odotin ruokalantätien valmistamaa ruokaa kertakäyttökipoissa, mutta todellisuus olikin toisten äitien tekemää siskonmakkarakeittoa ja lihakeittoa. Kiva, lapsi inhoaa keittoja. No, parempi sekin on kun pelkkä leipämuro-linja, jolla tähän asti on menty. Meinaan, että muroja aamupalaksi, leipää lounaaksi, leipää ja hedelmiä välipalaksi, lämmin ruoka ja muroja iltapalaksi. Ikinä ei ole kulunut niin paljon maitoa ja margariinia kuin näinä päivinä. Maitoakin ostetaan surutta kolme purkkia kerralla. Kouluruuan mukaantulo on enemmän kuin siunaus - sekä lompakolle, että vatsalle. Vaikka yritän tehdä isoja satseja ruokaa kerralla, sitä ei tunnu jäävän seuraavalle päivälle. En tiedä onko se noidankehä siitä, että kun päivällä on syöty vaan muroja ja leipää, niin ollaan niin nälkäisiä, että ruokaa uppoaa kerralla enemmän vai mikä on jutun juju. Ehkä tämä tästä, toivottavasti keskiviikkona tulee muutakin kun keittoa.
Saimme aikaan kolmannen maailmansodan saksan tehtävästä, jossa tarkoitus oli katsoa saksankielinen jumppavideo, opetella liikkeet ja lähettää näyte opettajalle. Kipinää ei huvittanut edes aloittaa ja minua ei olisi huvittanut hermostua, mutta kumpikaan ei saanut tahtoaan läpi. Kesken mehevimmän riidan ystäväni tuli meille viimeistelemään oppariaan ja saikin heti alkutöikseen toimia erotuomarina. Miten ihmeessä opet saa motivoitua noita kakaroita? Uhkaus, lahjonta ja kiristys ovat olleet hyviä työkaluja aikaisemmin, mutta nyt teini-iän kynnyksellä olen uuden haasteen edessä. Sen nimi on: “Ei kiinnosta”. Pala palalta tämä pieni kommentti on syöpynyt ennen suht kiltin lapseni suuhun ja koen, että auktoriteettini ei meinaa enää riittää. Toistaiseksi vielä lopputulos on kääntynyt minun edukseni, mutta se on aina vain vaikeampaa. Miten teini-ikäistä kasvatetaan? Minulla on ekaa kertaa teini-ikäinen ja ei valmista ohjekirjaa, jota seurata. Positiivista tässä päivässä: En tappanut ketään tänäänkään. Ilta parani huomattavasti sillä, että Kipinä kokkasi meille makaroonimössöä. Oli hyvää.
Saimme aikaan kolmannen maailmansodan saksan tehtävästä, jossa tarkoitus oli katsoa saksankielinen jumppavideo, opetella liikkeet ja lähettää näyte opettajalle. Kipinää ei huvittanut edes aloittaa ja minua ei olisi huvittanut hermostua, mutta kumpikaan ei saanut tahtoaan läpi. Kesken mehevimmän riidan ystäväni tuli meille viimeistelemään oppariaan ja saikin heti alkutöikseen toimia erotuomarina. Miten ihmeessä opet saa motivoitua noita kakaroita? Uhkaus, lahjonta ja kiristys ovat olleet hyviä työkaluja aikaisemmin, mutta nyt teini-iän kynnyksellä olen uuden haasteen edessä. Sen nimi on: “Ei kiinnosta”. Pala palalta tämä pieni kommentti on syöpynyt ennen suht kiltin lapseni suuhun ja koen, että auktoriteettini ei meinaa enää riittää. Toistaiseksi vielä lopputulos on kääntynyt minun edukseni, mutta se on aina vain vaikeampaa. Miten teini-ikäistä kasvatetaan? Minulla on ekaa kertaa teini-ikäinen ja ei valmista ohjekirjaa, jota seurata. Positiivista tässä päivässä: En tappanut ketään tänäänkään. Ilta parani huomattavasti sillä, että Kipinä kokkasi meille makaroonimössöä. Oli hyvää.
Kommentit
Lähetä kommentti