Aivojeni uhri

 Opin tänään puolivahingossa uuden termin ja olin siitä innoissani. Olin keskustelemassa oman työnhakuvalmentajani kanssa keskeneräisistä ADHD-tutkimuksistani ja hän kysyi minulta: "Oletko aivojesi uhri?" Hän oletti/toivoi, että olisin vastannut "en", mutta minä olin suorastaan innoissani tästä niin hyvin kuvaavasta lausahduksesta, että otan sen käyttöön. Koska sitä minä olen, aivojeni uhri. Tarkoitus ei tietenkään ole olla minkään uhri, niinkuin hänkin selitti, että jos olet uhri, olet menettänyt joko vallan, voiman tai vastuun, tai kaikki näistä. Ja mitä enemmän mietin sitä, niin kyllä olen. Minulla ei ole valtaa hallita aivojani (tällä hetkellä) ja sitä kaaosta, mikä siellä päässä asustaa, ja se sitten syö minulta voimavaroja. Siirrän myös paljon vastuuta aivoilleni esimerkiksi sanomalla "minkäs teet, sama pää, kesät talvet". Minusta tämä oli merkittävä oivallus, mutta hän ei ollut varsinaisesti mieltynyt vastaukseeni. 

Kun joku asuisi edes päivän pääni sisällä, niin varmasti päättäisi, että tähän tivoliin ei enää osteta lippuja. Siellä on huone, jossa kaikki menneisyyden pikkuvirheet kaivetaan esiin ja niitä hierotaan päin näköä, yleensä aamuyöllä. Siellä on huone, jossa jatkuvalla loopilla soi joku melodia, mistä ihan ei saa kiinni. Siellä on huone, jonka keskellä joku toistaa to-do listaa ja kalenterin menoja. Siellä on escape room, jossa jokaiseen arvoitukseen liittyy joku twisti, siellä on huone, jossa sinua ruoskitaan, huone, jossa sinua kannustetaan sekä huone, jossa sinua rakastetaan. Siellä on huone, jonka seinät ovat täynnä pitkiä numerosarjoja. Huone, jonka seinä on täynnä post-it lappuja, jossa on kaikenlaista turhaa nippelitietoa, joista on hyötyä vain kun pitää näyttää fiksulta tietovisoissa. Siellä on myös shakkihuone, jossa mietitään pelistrategioita ja tehdään siiirtoja. Herra nimeltä "Kilpailuvietti" asuu siellä. Pääni sisällä on myös täysin pimeä jumitushuone, aika toimii siellä erilailla, "Ahdistus" on siellä joskus läsnä. Siellä on myös kulttuurihuone täynnä kirjoja ja elokuvia. Vähän ränsistynyt muisto-huone, jossa on pölyttyneitä pahvilaatikoita täynnä valokuvia ja kotivideoita, sekä arkistokaappi nimeltä "Käydyt keskustelut". En enää luota arkistonhoitajaan. Hän vahingossa laittoi silppuriin kansion "ihmisten nimet", kansion "pahimat traumasi" sijaan. Ja käydyt keskustelutkaan eivät ole välttämättä alkuperäisessä, mintissä kunnossa, varsinkaan jos Kipinältä kysytään. Tivolissa on myös pitkiä käytäviä, joissa ei tapahdu juuri mitään. Lisäksi on huone nimeltä unipankki, johon on rajoitettu pääsy. Siihen tarvitsee jo vähän erikoistaitoja sen huoneen prosessoimiseen. Koska pää on minun, täytyy siellä olla myös salasanaholvi. Lisäksi on varmasti mukaviakin huoneita ja vähemmän kaoottisia. Yhdessä huoneessa esimerkiksi on kaikki pituusjärjestyksessä ja kaikki lajiteltu väreittäin ja aakkosittain. Yhdessä huoneessa on kiiltäviä esineitä ja kauniita valoja. Ja kukkia. Sitten on eläinhuone, jossa voi halia ja silittää kaikennäköisiä eläimiä ja taustalla soi kissankehräys. Yhden käytävän varrella on kaksi ovea, jotka ovat lukittu, niihin on rajoitettu pääsy ja henkilökunnalla pääsy koska vain, mistä vain. Toisessa ovessa lukee "Kirppu" ja toisessa "Kipinä". Ne huoneet sisältävä kaiken infon henkilötunnuksista, ensimmäisistä sanoista aina viimeisimpään lääkärin tutkimukseen. Tietopankin voi avata sekunneissa tarvittaessa. On myös kaksi muuta lukittua ovea, joista molempien avain on poissa. Toisessa lukee "Asiat, jotka olen unohtanut". Ennen tämä huone oli melko pieni, mutta huhun mukaan sinne piti tehdä laajennus. Toisen huoneen nimi on "Salaisuudet, jotka vien hautaani" Tässä huoneessa on vain yksi ohut kansio ja se pysyköön avaamatta, sillä siellä ei ole mitään yhteiskunnallisesti varsin merkittävää.

Ja vaikka pääni sisällä olevassa tivolissa pääsee silloin tällöin joku aina vierailemaan ja availee huoneita yksi kerrallaan, haluisin muistuttaa, että kaikki tämä ja paljon muuta tapahtuu siellä yhtä aikaa. Yhdessä huoneessa on menossa kokkkishow, toisessa pääsee arvuuttelemaan pesuainelämpötiloja. On huoneita, missä edetäkseen on tehtävä listoja. On huone, missä pelataan tetristä eri vaikeusasteisesti, Vaikeustasot voivat olla esim. pakkaaminen kahden viikon matkalle Kanarialle, on astianpesukoneen täyttö ja muuttoauton organisointi. Tämän huoneen seinällä lukee isolla: "Aina mahtuu yksi". Yksi huone on täynnä tauluja hetkistä, mitkä ovat merkityksellisiä. On myös kielihuone, jossa vahvasti englanti ja etenevissä määrin espanjan kieli ovat edustettuna. Yhdessä huoneessa, aivan ylhäällä, voit kokea kaikki fobiani istumalla hammaslääkärin tuoliin samalla kuin vesikasvit kietoutuvat jalkojesi ympärille ja siellä on kaiteeton parveketasanne, jonne hurjapäät voivat mennä kokemaan kuolemanpelkoa ja lattialla vipeltää sokeritoukkia. Yksi tärkeimmistä ja eniten käytetyistä huoneista, on "Mielikuvitushuone", missä kaikki taika tapahtuu ja mistä luovuuteni kumpuaa.

Päässäni tapahtuu siis paljon. Jotkut asiat ovat hyviä, jotkut huonoja. Jotkut ovat vain asioita. Laitoin tämän tekstin tekoälylle ja pyysin tekemään mielenmaisemastani kuvan, tämän teoksen nimi on "Pään sisäinen tivoli"