Päivä 10 ja 11, Koronakekkerit

Kävelylenkin informaatio-osuus

Oltiin tänään Kipinän kanssa reippaita. Ympän tehtäväksi tuli tehdä kävelylenkki lähimaastoon ja kertoa mitä näet, kuulet ja haistat. Tein lapselle Word:issä valmiin pohjan, jonka ottaisimme mukaan lenkille. Kun muu koulutyö oli saatu päätökseen, pakattiin eväät reppuun ja riipastiin kolmen tunnin kävelylenkki. Lähdettiin tästä kartoittamaan reittiä uudelle koululle, sen ohi rantaan seuraten ihan uusia extreme-seikkailupolkuja ja kun päästiin herrasmanni ulkoilualueelle, pidettiin evästauko. Muisteltiin menneitä ja puhuttiin ikäkausista ja niiden merkityksistä. Miten lapsi on missäkin ikäkaudessa toiminut ja puhuttiin myös minun lapsuudesta. Käveltiin viemässä yhden tutun lapselle synttärilahja, koska koronan takia hänen(kin) synttärit oli peruttu ja käveltiin vanhan kämpän ohi, johon oli kaikista ennako-odotuksista huolimatta saatu jo uudet vuokralaiset. Pisteet SATO:lle. Tarkoitus oli pitää huoltobreikki entisen naapurin luona, mutta hän oli sairastunut, joten jatkoimme sitten matkaa kotiin päin. Alkoi jo tulla kylmä ja jalkoja särki. Näimme matkalla kuitenkin Kipinän partiokaveria ja juttelimme hyvän tovin, toki pitäen turvarajan.

Kaikenkaikkiaan sekä minä, että lapsi nautimme kävelylenkistä ja sovimme, että jos näin kaunis ilma, voisimme tehdä lisää kartoituslenkkejä lähimaastoon. Olimme molemmat yhtä mieltä myös siitä kuinka kiitollisia saamme olla, että asumme niin kauniin luonnon äärellä ja hienoja paikkoja löytyy kävelymatkan päästä, emmekä esu betoniviidakossa esim. Helsingissä. Ne paikat sopii toisenlaisille ihmisille.

Koska tänään hallitus päätti, että ravintolat, kahvilat ja baarit pitää pistää kiinni ensi viikosta alkaen ja vetosivat, että he laittasivat ovensa kiinni omatoimisesti jo nyt. Päätimme lähteä korona-kemuihin Keiju-baariin sen kunniaksi, että vähään aikaan ei pääse ulos. Keiju valikoitui sen takia, että siellä ei ole koskaan ketään. Eipä ollut nytkään, joten viihdytimme itseämme polttamalla vihdoin minun ja exäni viimeiset yhteiset kuvat (tämän oli tarkoitus tapahtua tupareissani, jotka luonnollisesti peruuntuivat koronaepidemian vuoksi), ehkä se ei ollut kovin aikuismaista, mutta tuntui hemmetin hyvältä! Juotuamme yhdet, siirryimme ystäväni Maritan kämpille viettämään iltaa. Se osoittautui oikein hyväksi päätökseksi. Hävittyäni kaikki lautapelit, osoittauduin kuitenkin voittamattomaksi singstar-pelissä. Liekö alkoholin määrällä osuutta asiaan, kun en juonut kun yksi ja puoli siideriä ja muut no, vähän enemmän. Muut intoutuivat soittamaan pianoa kello kolme yöllä ja minä lauloin singstaria vielä viiteen. Aamulla kun lähdimme kuka kotiin ja kuka töihin, naapurivat murisivat vihaisina ja yksi ilmoitti tehneensä valituksen. Eipä tuolla niin väliä, koska ystäväni on joka tapauksessa muuttamassa, mutta olihan se ehkä vähän asiatonta kerrostalossa. Kerrankos sitä. Sitä paitsi minä väänsin kyllä volaa pienemmälle yöllä ja kukaan ei tullut mitään sanomaan. Karaoke ei kuulunut ulos ja kehuinkin vielä hyvää äänieristystä. Aamulla oli juotuun alkoholimäärään verrattuna suhteettoman kova päänsärky. Maritalla ei ollut kuin nescafe:ta ja laktoosillista maitoa, joten kävin ärrältä hakemassa sidneytä jättikupin ennen kotiin menoa. Kotiin päästyäni menin lataamaan puhelintani ja Hugo-kissa nukutti minut päikyille, josta heräsin neljä tuntia myöhemmin. Ensimmäinen omaan kotiin ottamani kissa Pörrö, nukkui 12 vuotta vieressäni ja seuraajansa on jatkanut hänen tassun jäljissään. Olen siis ehdollistunut siihen, että kun pääsee karvakosketuksiin, nukahdan välittömästi. En myöskään nukahda ilman karvakosketusta, joten reissuun joudun ottamaan mukaan sellaisen pehmolampaan. En voi sille mitään, mutta jos kissa tulee kainaloon, niin hyvin todennäköisesti nukahdan, kylässäkin. Kipinän synttärit ovat huomenna, joten niitä pitäisi jotenkin valmistella, mutta tänään oli laiskapäivä. Tehtiin ruuaksi spagettia ja jauhelihakastiketta yhteisvoimin ja vaan chillattiin. Kerkiihän sitä huomennakin.