Aivojeni uhri
Opin tänään puolivahingossa uuden termin ja olin siitä innoissani. Olin keskustelemassa oman työnhakuvalmentajani kanssa keskeneräisistä ADHD-tutkimuksistani ja hän kysyi minulta: "Oletko aivojesi uhri?" Hän oletti/toivoi, että olisin vastannut "en", mutta minä olin suorastaan innoissani tästä niin hyvin kuvaavasta lausahduksesta, että otan sen käyttöön. Koska sitä minä olen, aivojeni uhri. Tarkoitus ei tietenkään ole olla minkään uhri, niinkuin hänkin selitti, että jos olet uhri, olet menettänyt joko vallan, voiman tai vastuun, tai kaikki näistä. Ja mitä enemmän mietin sitä, niin kyllä olen. Minulla ei ole valtaa hallita aivojani (tällä hetkellä) ja sitä kaaosta, mikä siellä päässä asustaa, ja se sitten syö minulta voimavaroja. Siirrän myös paljon vastuuta aivoilleni esimerkiksi sanomalla "minkäs teet, sama pää, kesät talvet". Minusta tämä oli merkittävä oivallus, mutta hän ei ollut varsinaisesti mieltynyt vastaukseeni. Kun joku asuisi edes päivän pääni...
