En ole aamuihminen
En ole koskaan ollut aamuihminen, eikä minusta koskaan tule aamuihmistä. Nyt se on vihdoin todistettu. Luin tämän uutisen eilen, kun minun olisi pitänyt nukkua. Olen jo vuosia marmattanut siitä, kuinka epäreilua on se, että maailma on rakennettu aamuihmisille. En todellakaan ole aamuihminen, vaikka kello soisi joka päivä samaan aikaan. En oikein ole yöihminenkään. Olen tällainen jatkuvasti väsyksissä oleva väliinputoaja, joka rakastaa nukkumista, mutta nukkuu silti liian vähän. Joka ilta menen liian myöhään nukkumaan ja joka aamu on herättävä aivan liian aikaisin. Minussa taistelee kaksi puolta, toisen mielestä elämä tuhlaantuu nukkumalla ja jotain voi mennä ohi, toinen puoli sanoo, että unien näkeminen on kivempaa ja tärkeämpää kuin tietää testin avulla millainen peruna on tai onko joku julkaissut uuden kuvan lounaastaan. Ennen älypuhelimia uniaikaani varastivat kirjat. Jos kirja oli mielenkiintoinen, en vain voinut laskea sitä kädestäni, vaan luin ja luin, kunnes luku ei ...
