Päivä 12. Synttärit vol.12

Kipinän syntsäpäivä. Onko siitä todella jo kaksitoista vuotta kun tulin äidiksi. Wow, vähänkö aika menee nopeasti. Tähän tuli mieleen sellainen meemi, jonka näin yksi päivä, siinä sanottiin: Ne ketkä sanovat, että aika menee nopeasti, eivät ole koskaan yrittänyt lankuttaa kymmentä minuuttia”. Oma ennätykseni on ehkä kymmenen sekuntia. Pitäisi varmaan lankuttaa useammin, ettei aika menisi niin nopeasti. Samaan aikaan kun teini huutaa: “tylsää, ei mitään tekemistä” ja "En malta odottaa, vieläkö on paljon aikaa”, niin itse miettii: “mitä kaikkea on vielä tehtävänä”, “miten kerkeän tehdä kaikki”, “koska viimeksi...” tai ehdoton suosikkini: “mihin se päivä/viikko/kuukausi/vuosi taas meni”. Aika kuluu erilailla eri elämän vaiheissa. Ei kai tätä aikaa suotta sitten kutsuta ruuhkavuosiksi. Joskus kaipaan teini-ikää ja lapsuutta, milloin suurin elämää ravisuttava ongelma oli, että miten äiti voi olla niin tyhmä ja epäreilu ja tykkääkö se poika minusta. Kait se kertoo turvallisesta lapsuudesta, jos ei tarvi huolia kantaa.

Mutta haikeista aiheista ipanan syntsäjuhliin. Aamulla tein tikkupullataikinan ja synttärikuivakakun valmiiksi ja aamupalaksi hänen suosikkiaan mannapuuroa ja vein kaakaon sänkyyn. Koko perhe lauloimme onnittelulaulun ja annoin synttärilahjan sekä omatekemän kortin, josta hän näytti pitävän. Kipinä oli innoissaan uudesta partiopuukosta, jonka olin hänelle ostanut. Kertasimme sääntöjä puukon käytössä. Annoimme hänen valita kaikista lautapeleistä mitä meillä on (jopa niistä pitkistä) ja hän valitsi Afrikan tähden lisäosalla. Se peli kestikin kolme ja puoli tuntia. Sitten oli aika ruveta pakkaamaan. Pakattiin herkut ja grillausvehkeet sekä pukeuduimme lämpimästi ja lähdimme Lapakistoon. Lapakisto on luonnonsuojelualue täynnä erilaisia luontopolkuja, grillipaikkoja ja kauniita maisemia. Lisäinfoa esim. tästä videosta. Teknisesti Lapakisto on Nastolan puolella, mutta reitti sinne lähtee täältä Ahtialasta.

Kuva grillipaikalta

Koronapaon takia poikkesimme normaalista synttärirutiinista. Normaalisti olemme menneet lapsen valitsemaan ravintolaan (kiinalaiseen) syömään ja elokuviin. Molemmat oli nyt mahdottomia toteuttaa, joten päätimme pitää ulkoilmasynttärit. Kukaan lapsen kavereista ei nyt vallitsevan tilanteen vuoksi päässyt mukaan, koska monen perheessä on riskiryhmäläisiä ja samassa autossa matkustaminen aiheuttaisi tarpeettoman altistuksen, mutta lähdimme omalla porukalla. Ilma oli kaunis, mutta kylmä. Herkkuina meillä oli pillimehuja, juustomakkaroita, karjalanpiirakoita, lihapiirakoita, aamupalajuustoa, vaahtokarkkeja, kuivakakkua ja tikkupullataikinaa. Viihdyimme siellä iltaan asti ja kaikki saivat vatsansa enemmän kuin täyteen.

Kipinä aitona partiolaisena innostui tutkimaan vähän lähimaastoa ja hän vuoli uudella puukollaan meille tikkupullatikut. Tikkupullien paisto oli minulle aivan uusi tuttavuus, kun taas Siilimies ja Kipinä ovat molemmat partiolaisia, silti minun tikkupullani olivat viittä vaille täydellisiä (koska minä luin ohjeet!), kun taas heidän paloi ulkopuolelta ja jäivät raaoiksi sisältä. Mummi (minun äiti), miehensä ja tätini soittelivat myös ja onnittelivat lapsosta ja juttelimme pitkät pätkät videopuhelun avulla. Myös Marita lapsineen soitti ja he lauloivat suomeksi, englanniksi ja sian-wannabesaksan-saksaksi, mikä huvitti suuresti synttärisankaria.

Synttäriherkut maistuivat kaikille

Kaikenkaikkiaan onnistunut päivä, mitä nyt mies hukkasi puhelimensa Lapakistoon. Kotimatkalla huomasimme ja yritimme soittaa puhelimeen. Käännyimme välittömästi takaisin ja kohta miehen puhelimesta soitettiin takaisin. Onneksi olin hänen hätäyhteystiedoissaan. Sinnehän se puhelin oli grillipaikalle jäänyt. Pikku pyrähdys kauppaan hakemaan vähän leffaevästä ja kotona katsottiin lapsen toiveesta Addam’s familyn animaatioversio ja intouduttiin katsomaan myös elokuvaverio, mutta minä nukahdin kesken kaiken sohvalle, josta heräsin kuudelta aamulla. Raikasilmamyrkytys?