Koronakaranteeni, päivä yksi

Elämme Suomessa ja maailmassa nyt aikaa, jollaista ei ole ennen nähty. Korona-virus epidemia on levinnyt niin nopeasti, että Suomen hallitus otti käyttöön valmiuslain, joka käytännössä merkitsee, että koulut suljetaan ja lapset siirtyvät etäopetukseen, vanhuksille ulkonaliikkumiskielto ja Suomet rajat vedetään kiinni taudin leviämisen minimoimiseksi ja terveydenhuollon kapasiteetin riittämisen varmistamiseksi. Ihmiset ovat nyt jo menneet paniikki-moodiin ja tyhjentäneet kaupat vessapaperista ja kuiva-aineista. Lapset käyvät koulua etänä wilman ja muiden vastaavien yhteyksien avulla ja ne vanhemmista, joilla on mahdollisuus jäädä kotiin, jotka eivät työskentele kriittisillä aloilla, heidän tehtävänään on enemmän ja vähemmän valvoa ja tukea lapsiaan tässä opiskelussa omien töidensä ohella. Joka päivä radiosta ja TVstä tulee uusi tiedotustilaisuus miten edetään. Elämme siinä mielessä poikkeuksellisia aikoja, että tällaiseen ei ole minkäänlaista valmista toimintamallia ja tilanne on tasavertaisen uusi kaikille. Aion kerätä nyt mietteitäni tältä ajalta.

Tänään alkoi kotikaranteeni ja koulut suljettiin hallituksen päätöksellä 13.4.2020 asti. Tänään on minun ensimmäinen päiväni toimia etäkotiopettajana. Aamulla heräsimme aikaisin ja Kipinän koulutehtävät olivat tulleet wilmaan. Lapsi teki tehtäviä enemmän ja vähemmän innolla ja me rakensimme parvekkeelle kissaverkkoa. Koululta piti hakea joitan välineitä kuviksen työtä varten, joten liikuntaa ja ulkoilua tuli edes vähän. Jossain vaiheessa päivää turnauskestävyys kärsi ja Kipinä nukahti sohvalle. Syötyään välipalaa, patistin hommiin - natsimutsi kun olen. Tuli vahvoja erimielisyyksiä siitä, miten historian tehtävä tulisi toteuttaa. Kuitenkin lopputulokselta lapsi rupesi toteuttamaan tehtävää antamieni ohjeiden mukaan ja tästäkin “koulupäivästä” selvittiin tupla ajassa normikoulupäivään verraten. Kävimme koko perheen voimin kaupassa, itseasiassa kolmessa kaupassa, koska jauheliha oli hamstrattu joka kaupasta loppuun. Palkitsimme itsemme jäätelöllä. Kotona totesin pastan riittämättömyyden ja jouduin menemään kauppaan uudestaan muutaman lapsilta kielletyn asiasanan kera. Sain ruuan valmiiksi uuniin ja en tiedä mitä tein väärin, koska sen olisi pitänyt olla siellä noin 20 minuuttia ja ei meinannut olla valmis vielä puolentoista tunnin jälkeenkään. Miten meni noin omasta mielestä, 6/5. Illalla liimasin tarkkaan tehdyn suunnitelman pohjalta sisustustarran kahvikaappiin, konsultoituani ystäviäni tottakai, koska päätöksen teko vaan on niin hemmetin vaikeaa minulle. Katsoimme myös elokuvan, josta kaikki pidimme ja se herätti hyvää keskustelua. Selvisimme ekasta päivästä, hyvä me! 

Tänään toimin siis ainakin englannin opettajana, historian opettajana, matikan opettajana, äitinä, kokkina, rakennusmestarina sekä sisustusuunnittelijana. Palkkaahan tästä ei saa, mutta tämähän onkin kutsumustyö. As if. 

Siinä se nyt sitten on