Päivä 6, Koronakriminaali Helsinkivisiitillä

Uusi viikko alkaa, osataankohan me jo nyt? Tänään oli tarkoitus mennä auttamaan Natalieta opparin teossa, mutta tuli radikaali muutos suunnitelmiin, kun hallitus alkoi syöttää uhkakuvia Uudenmaan sulkemisesta. Äitini kanssa puhuin aamulla puhelimessa ja päätin siltä istumalta ajaa Helsinkiin kun vielä se oli mahdollista. Varmistin, että mies ja lapsi ovt koulutehtävien tasalla ja pyyhkäisin moottoritielle. Soitin matkalla iskälle ja vanhemmalle perhetutulle kysyllen kuulumisia. Äitini oli jo siirtynyt etätöihin ja muutekin erakoitunut kotiinsa välttäen turhia kontakteja, joten oletin, että hän vain tyrkkää lapsen synttärilahjan oven raosta heippojen kera, mutta kaikeksi yllätykseksi pääsin sisään kahville ja laktoositonta maitoakin oli. Meillä oli oikein mukavaa. Viereistä taloa ollaan purkamassa ja kunnon naapurikyylien tapaan kytättiin ikkunasta kun pala palalta, kerros kerrokselta iso kerrostalo hävisi näkyvistä. Sain mukaani myös eteisen maton, joka oli takoitus jo aiemmin tulla minulle. Jatkoin matkaa Kipinän kummitädin Johannan luokse. Hän on lapsuuden ystäväni, olemme tunteneet 3-vuotiaista asti. Hänkin on muuttanut vajaa vuosi sitten, enkä ole kerinnyt hänen uudessa aunnossa vielä vierailemaankaan. Hän oli siirtynyt myös etätöihin, mutta ei suotta panikoinut turhia. Hänen vanhempansakin pistäytyivät ja hetken kahviteltuamme minun pitikin jo lähteä ja he vielä jäivät pesemään ikkunoita. Jännä sana tuo "kahvittelu". Joku voi kutsua sinut kahvittelemaan, mutta mitä jos kutsuttu juokin teetä? Mikä on oikea termi? Olen pohdinnoissani päätynyt siihen, että oikea termi olisi:"teetettelemään". Kello oli puoli neljä ja Kipinän ensimmäinen kitaratunti etänä Zoom-sovelluksella oli alkamassa viideltä, mutta vallitsevan tilanteen ja uhkakuvien uudenmaan sulkemisesta perusteella päätin kuitenkin tehdä vielä täsmäiskun IKEA:an. Onhan se kuitenkin matkan varrella. Eihän sitä tiedä koska sinne sitten enää pääsee. Ensimmäisenä oli pakko päästä vessaan. Lähimmästä hotelli helpotuksen ovesta sisään ja taputtelin itseäni selkään kun ennätin ajoissa ja säästyin pissamasta housuun kunnes kauhukseni kopissa istuessani tajusin, että tuo viheltelijä ei kyllä ole nainen. Odotin, että oli taas hiljaista ja ovi kilahti viheltelijän perässä, avasin varovasti kopin oven ja varmistin, että reitti oli selvä. Pestyäni kädet huolellisesti, sniikkasin ulos ja totesin jo pahaenteisen aavistukseni osuneen oikeaan katsoessani kuvaa ovessa. Olin siis ollut miesten vessassa. No tästä(kin) selvittiin hengissä ja yhtä kokemusta rikkaampana suunnistin tavaratalon puolelle. Löysin etsimäni alakerrasta ennätysnopeasti ja jatkoin matkaani moottoritielle. Mäntsälän kohdalla olin jo soittanut mummolle ja varmistanut, että lapsi oli tietokoneen edessä kitara valmiina. Päätin vielä pistäytyä kärkkäisillä, koska en sanut IKEA:sta kaikkea ja tarkoitus oli tankata myös autoa, mutta se jälkimmäinen sitten kyllä unohtui. Olin kotona vasta myöhään ja voipuneena sekä nälkäisenä kuin susi.