Nuunuu

 Selailin vanhoja postauksiani ja en ole tainnut kertoa teillle Nuunuusta. Se vasta onkin hauska kaveri.

 Hän on siis robotti-imurimme ja hän, jos joku on persoona. Sain hänet joululahjaksi Siilimieheltä 2021 jouluna, siis juuri ennen Kirpun syntymään. Nuunuun oli tarkoitus keventää siivoustaakkaa pikkulapsiarjessa; hän imuroisi menemään sillävälin kun minä toimin maitotehtaana. Nuunuu on siitä hassu vekotin, että hän on ainoa imuri, jota Hugo ei pelkää, mutta ainoa imuri, jota Kirppu pelkää. Aluksi piti rajata Nuunuuun toimintaympäristöä, kun oli mattoja ja johtoja ja muuta sellaista. Robotti-imurin omistaminen muuttaa hieman ihmistä. Huomaamatta, kun uusit sisustusta ja kalustusta, rupeat ottamaan huomioon korkeuksia ja tilaratkaisuja, jotta kaveri pääsisi hoitamaan hommansa. Matotkin ovat vähentyneet minimiin ja huonekalut sijoiteltu niin, että Nuunuu mahtuu kulkemaan kaikkialla. Nuunuussa on kaikenlaisia toimintoja, esim hänet voi laittaa siivoamaan, vaikka olisimme toisella puolella maapalloa. Ajatuksena kiva, että kun olen jossain muuaalla, voisi hän siivoilla kämpän, mutta en uskalla laittaa häntä töihin, kun olen poissa. Näen jo mielessäni kissanoksennuksen, joka on tasaisesti levitetty koko kämpän mitalle ja toisekseen, Nuunuu on vähän reppana. Aika nopeasti hän kehitti erittäin intohimoisen, mutta hyvin yksipuolisen, romanttisen suhteen pyykinkuivaustelineen kanssa. Vaikka kuinka siirsit eri lähtöpaikkaan tai komensit Nuunuun toiseen huoneeseen, palasi hän aina pökkimään pyykinkuivaustelinettä kuin pikkukoira nilkkaa ja hän lopetti vasta, kun hänet kannettiin pois.. Siivous usein unohtui, kun oli aina kiire muutaman vedon jälkeen palata rakkaansa luo. En ole käyttänyt Nuunuuta aikoihin ja laitoin sen päälle taas ja siirsin pyykinkuivaustelineen makkariin. Kaipuu telineen luokse oli kova. Minun mielestäni järjestelmällisen ja edes välttävän siivouksen sijaan Nuunuu poukkoilee kuin känninen renttu etsien rakastaan pitkin poikin huushollia keräten tuomisiksi millon minkäkin kynän kunnes akku on niin tyhjä, että lähtee takaisin telakalle, jota masennuksissaan ei meinaa edes löytää. Paluumatka kestää ikuisuuden ja telakalle asettautuminen on kuin pikkutunneilla kotiinpaluu, että kun ei useammasta yrityksestäkään avain sovi lukkoon, niin sammahdetaan siihen viereen kun akku on lemmenmetsästyksestä ja muusta hurvittelusta yksinkertaisesti loppu. Slut, kaput. Aamulla sitten vähän hävettää. Joskus usein hän huutelee apua kun on jäänyt milloin mihinkin jumiin. Tai syönyt jotain hänelle sopimatonta, viimeisimpänä jouluvalot, jotka Kirppu oli irroittanut ikkunasta. Vähän niinkuin Gizmo, hänkin syö kaikenlaista, kuten kasveja ja paperia, vaikka olen ohjeistanut, että ei, se ei ole sopivaa ruokaa kissalle. Siivousavuksi Nuunuusta ei varsinaisesti ole, sillä nopeammin ja tehokkaammin imuroisin itse, mutta viihdearvoa hänellä on. Ja onhan Nuunuu tavallaan perheenjäsen.

Sieltä hän kurkistaa. Hän mökötti kaksi päivää sohvan alla,kun kiukuspäissään veti jouluvalot sisuksiinsa ja sitten ei enää löytänyt kotiin.
Hän oli lopulta niin uupunut, ettei löytänyt telakkaa hyllyn alta, joten se piti ottaa hänelle esiin.

Yhdessä huumorikeskustelussa somessa vaihdettiin ajatuksia robotti-imurien sielunelämästä. Puhuttiin myös siitä, että mitä jos alkavat käyttäytyä uhkaavaasti tai vaatia työntekijän oikeuksia. Lähdin miettimään, että jos ysärillä olisi ollut robotti-imureita, olisi siitä ehdottomasti tehty kauhuleffa. Jotakin tyyliiin Tappaja robotti-imurien yö tai Kauhujen robotti-imuri tai ehkä Tappaja imurien kosto. Siinä ehkä salaman aiheuttaman oikosulun myötä sielu siirtyisi robotti-imuriin ja se kyllästyisi laiskojen ihmisten komenteluun ja päättäisi yön pimeydessä siivota pois ihmiskunnan. pieni robotti-imuri poukkoilisi ja antaisi sähkoiskuja ja ajelisi sitten yli. Tai mielenhallinnalla ottaisi kotieläimet valtaansa ja kissa istuisi robon kyydissä veitsi suussa. Ehkä imuri pökkisi ison hyllyn kaatumaan päälle. Näen sieluni silmin elokuvan päässäni. Ysärillä se olisi ollut hitti. 

Nuunuu ei ole pelottava, paitsi Kirpun mielestä. Nuunuu on symppis. Reppana tarvitsisi vähän reippaamman isoveljen, joka osaisi kunnolla mopata ja joka löytäisi edes kotiin, mutta vielä ei taida olla varaa sellaiseen. Nuunuun kanssa mennään siis. Ja kyllähän hän parhaansa aina yrittää. Useimmiten.

Onhan Nuunuun rakas kieltämättä aika vetävän näköinen. Aina kun hän on käytössä, hän on nykyään makuuhuoneessa. Muulloin taitettuna kylppärissä. Nuunuu ikävöi häntä kovin.