Ahdistus maximus

Miten ihmeessä pitäisi pystyä nukkumaan? Tiedättekö sen tunteen, kun klikkaat uutista, vaikka kaikki sinussa huutaa "Älä tee sitä!" ja klikkaat ja seuraavaa ja sen alapuolella seuraavaa. Ja seuraavaa. Jatkat, kunnes sisälläsi on niin iso möykky, että menetät uskon ihmiskuntaan ja mietit, mikä hitto ihmisiä oikein vaivaa. Aivoni eivät vain lakkaa prosessoimasta lukemaani, vaikka kuinka yritän tyhjentää mieleni. Yleensä suojelen itseäni ja en varsinkaan ennen nukkumaan menoa lue ikäviä uutisia. Uutisvirtani on muutenkin optimoitu mieluummin tarjoamaan kissavideoita, kuin ahdistavia uutisia. Joskus käy kuitenkin vahinko ja avaat uutisen, vaikka tiedät, ettei pitäisi. Niin kävi tänään, joten hyvästi yöunet, ja hei vaan hei ahdistus! 

Listaan muutaman uutisen, millä ahdistutin itseäni tänä iltana. 

Lukeminen omalla vastuulla:

- Päiväkodissa ei ruokaa tarpeeksi, hoitaja uhkaili

- Tamponikielto, halaamiskielto ja pukeutumisrajoituksia – hollolalaisessa nuorisokodissa paljastui nöyryyttäviä käytäntöjä

- 5-vuotiasta lasta potkittiin leikin aikana päiväkodissa – lastentarhanopettaja yllytti muita lapsia potkimaan

- Lastentarhanopettajat järjestivät päiväkodissa pikkulasten ”fight clubin”

- Lastentarhanopettaja tuomittiin 5-vuotiaan pahoinpitelystä Kauniaisissa

- Päiväkodin lastenhoitaja löi avokämmenellä 2-vuotiasta

- Espoolaispäiväkodin työntekijä nipisti nukkuvaa 4-vuotiasta

- Hoitajaa syytetään viisivuotiaan pojan puremisesta päiväkodissa

- Väkivaltarikos espoolaisessa päiväkodissa: Äiti hyökkäsi toisen äidin kimppuun

- Nainen löi 3-vuotiasta poikaansa kahdesti päiväkodissa

- Espoolaisäiti teippasi itkevän 5-vuotiaan lapsensa kädet ja jalat ilmastointiteipillä ja läiski kasvoille – selitti oikeudelle, että kyseessä oli leikki

Miksi mä edes luin tämän Joensuun lapsimurhassa käytettiin todennäköisesti höyrymoppia  Mitään ei opittu Vilja Eerikan tapauksesta. Myös tämä uutinen jäi mietityttämään Äitiä syytetään lapsen sairauksien keksimisestä, jo senkin takia, että Kirppua on tutkittu päästä varpaisiin ja mitään ei ole löytynyt. Hän on ihan normaali nuori neiti. Silti, hän on nyt täytettyään kolme tehnyt ensimmäiset kiinteät kakkansa ja aikaisemmin hänellä oli tosi kovia vatsakipuja. Hänen ollessa muutaman kuukauden ikäinen, kävimme osteopaatillla, kun hän oli aivan jäykkä, eikä pystynyt kääntymään. Kipinällä on monia perussairauksia. Ylitulkitsenko sen takia Kirpun oireita? Kun hän kirkuu keskellä yötä vertahyytävästi ja lohduttomasti ja kakkaa kolmannen ripuli kakan sinä päivänä, se ei tunnu siltä sillä hetkellä, että ylitulkitsisin. Mutta sitten kun häntä viimein tutkitaan usean pyyntöni ja perusteluni jälkeen, hänestä ei löydykään mitään vikaa. Kaikki on hänessä hyvin. Ja se on hyvä asia. Ehdottomasti. 

Mietin näitä uutisia lukiessa, että mikä ihmisiä vaivaa? Kaikissa oli toistuva teema. Mistä kumpuaa tämä tarve satuttaa toista ihmistä? Varsinkin pientä lasta? Kyseessä on 2-5 vuotiaita ihmistaimia, jotka luottavat aikuisiin sataprosenttisesti ja elämänkokemusta on kovin kovin vähän. On luonnollista hermostua, teen niin joskus itsekin, mutta mistä satuttamisen tarve tulee? 

Meidän päiväkoti on kyllä tosi hyvä ja Kirppu viihtyy siellä tosi hyvin. Kavereitakin on. Aikanaan Kipinä oli ryhmäperhepäiväkodissa ja hänellä meni tosi hyvin, mutta kun siirtyi eskariin, helvetti alkoi. Kirppu joka aamu kiukuttelee, ettei haluaisi mennä, kun väsyttää ja aamupalaa ei juuri syö, mutta iltapäivällä ei sitten millään malttaisi lähteä, kun on kivat leikit kesken. Hän siirtyi alkuvuodesta isompien ryhmään ja ryhmässä on mukana viskareita ja ryhmä on kooltaan isompi. Pitäisi osata jo taitoja, esim. pukeminen, nukkuminen ilman unikaveria, itsenäinen syöminen, potalla käyminen ja muita sellaisia. Olen huomannut, että lyhyessä ajassa tässä on menty eteenpäin. Isompien esimerkillä on varmasti hyvä vaikutus. Esim. pukeminen ja syöminen onnistuu pienellä avustuksella tosi hienosti ja vessajutut on alkaneet uudesti kiinnostelemaan. Kirppu on saanut jo muutaman kakkamerkin ja pissamerkin kotonakin. 

Yksi asia, joka päiväkodin arjessa aiheuttaa närää on vaatteet. Vanhemmat suuttuvat, jos lapsen vaatteita katoaa ja työntekijöitä harmittaa, jos eivät ole nimettyjä. Me on nimetty sukista lähtien ihan kaikki. Voiko olettaa, että vieras sijaistamaan tullut hoitaja tai 3-5v. lapsi löytää tästä omansa, jos ei olisi nimetty? Vieläpä kiireessä, kun lapsia on n. 20kpl. Kuva on otettu Kirpun piväkodin kenkähyllystä. Vanhemmat hoi! Lastenvaatteet on käyttötavaraa. Kumpi harmittaa enemmän, se, että arvokas vaate häviää tai lähtee toisen matkaan, vai se, että arvo laskee, kun se on nimetty? 

Järki käteen, ja nimetkää lastenne vaatteet!
Ja tsekatkaa aika ajoin löytötavaralaatikko.

Avainasemassa hyvään varhaiskasvatukseen on kodin ja hoitopaikan yhteistyö. Jos ollaan vastakkain me vastaan ne, ollaan menty jo väärille urille. Sinulle lapsesi on tärkein maailmassa, heille yksi muista, yhtä tärkeä kahdenkymmenen muun kanssa. Se ei tarkoita, etteikö lapsesi ole tärkeä, mutta siinä missä sinulla on energiaa ja aikaa keskittää se häneen, on päiväkodin työntekijöiden keskityttävä useaan lapseen samaan aikaan. Joten pienillä asioilla voi helpottaa heidän arkeaan. Tule ajoissa, nimeä vaatteet, tuo tarpeeksi vaatteita, sillä päiväkodissa ulkoillaan joka päivä. Opeta lapsi myös häviämään ja jakamaan. Usein vanhemmat eivät kestä lapsen pettymystä, kun he häviävät peleissä ja antavat lapsen voittaa. Päiväkodissa ja kerhossa pelatessa lapsi ei aina voitakaan, joten lapsen tulisi oppia, ettei pelistä nauttimiseen vaadita voittoa, vaan voi myös iloita toisen voitosta. Jakaminen tuntuu olevan myös vaikeaa, myös Kirpulle. Omista peloista ja huolista lasta kohtaan pitäisi pystyä avoimesti keskustelemaan hoitohenkilökunnan kanssa ja haasteista on hyvä keskustella, koska päiväkoti on hyvä paikka harjoitella mm. yhteistyötaitoja. Siellä vanhemmat eivät ole silottamassa tietä leikeille ja omaa vuoroa pitää jaksaa odottaa. Riitoja selvitetään puolueettoman aikuisen toimesta. Vaikka hoitohenkilökunta viettääkin määrällisesti viikossa enemmän aikaa lapsen hereilläoloajasta, on silti kasvatusvastuu edelleen vanhemmilla. Sinä olet esimerrki, opetat arvot elämässä, oikean ja väärän. Päivähoito on kasvatuskumppani, eikä korvaa sinua. Joten osoita lapselle tunteita ja opeta empatiaa. Opeta, että kaikki ovat yhtä arvokkaita kuin hän, vaikka hän sinulle olisi koko maailma. Opeta, että myös hän on tärkeä ja arvokas. Ole kiinnostunut hänen päivästään ja hänelle tärkeistä asioista, kiireen keskelläkin. Tulee aika, kun hän ei enää esittele jokaista piirustustaan tai kiipeä syliisi, kun on paha mieli. Näet itkusta turvonneet silmät, mutta sinä et ole enää se, jolta haetaan lohtua. Sinä et ole se jolle kerrotaan syvimmät salaisuudet. Joten nauti siitä, kun lapsesi haluaa esitellä sinulle loputtomia tuotoksiaan: "Katso äiti, hämähäkki" ja "Katso äiti, tein pissan". Muista että lapsesi on keskeneräinen. Hän on kuin sinä matkustaisit uppo-outoon maahan, et tunne kieltä, tapoja tai paikkoja, pikkuhiljaa opit kysymällä ja katsomalla muita. Vastaa lapsesi kysymyksiin, ne eivät ole hänelle itsestäänselvyyksiä.