Itku pitkästä ilosta

 Kirpulla on kova ääni. Epämiellyttävän kova. Kyllä minä sen tiedän ja ymmärrän. Kun hän suuttuu, hän kirkuu, kun hän ilostuu, hän kirkuu, jos hän testailee ääntään, hän kiljahtelee eri äänen painoilla. Pahimmillaan hänen kirkuna tuntuu, kuin se voisi hyydyttää veren ja se menee täysin sietoikkunasta ohi. Pienenä hän itketti muita vauvoja kiljahtelullaan, kun itse oli innoissaan. Olen aina yrittänyt vähän rauhoitella Kirppua ja selittää, että kiljunta sattuu toisia korviin, ohjannut vähemmän raisuihin leikkeihin, mutta nyt olen alkanut pohtia, että miksi minun lapsellani ei ole oikeus iloita täysillä? Kun hän nauttii sielunsa kyllyydestä ja kiljuu, jos minä en ole ojentamassa, aina löytyy joku muu, joka tulee sanomaan, että älä kilju, kun käy korviin. Hänen pitäisi leikkiä vähemmän kivoja leikkejä ja puhtaan, aidon ilon sijasta keskittyä siihen, miten sitä iloa ilmaisee. Kyllä se vähän vie terää ilosta, että joka kerta kun on hauskinta, joku tulee sanomaan, että teet väärin. Viikon sisällä tapahtunutta:

- Lauantaina olimme uimassa, leikimme hai hyökkäystä ja Kirppu innostui ja kiljui niin, että hallin nurkat jäivät soimaan. Ohjaaja sanoi ystävällisesti, että "Älä kilju, kun se sattuu korviin", siirryimme leikkimään ämpärillä ja lapiolla. Ihan kivaa, mutta suurin riemu jäi.

- Maanantaina olimme Helsingissä ja syömässä. Kirppu pudotti punaisen haarukan maahan ja siitäkös kuppi meni nurin, kun ei ollut toista punaista ja liila tai keltainen ei kelvannut, punaista lusikkaa ja sormia tarjottiin myös. Isäni ihan tosissaan sanoi, että minun olisi pitänyt joko antaa se punainen haarukkaa likaisena tai käydä pesettämässä se keittiössä. Sanoin että oikeesti, jos ei muun värinen haarukka kelpaa, niin voi olla syömättä.

- Tiistaina olimme tanssissa ja se on minitanssi 3-4 vuotiaille. Lapset odottivat tunnin alkua käytävässä ja juttelivat ja yhdellä oli mukana leikkipuhelin, jolle Kirppu ja toinen tyttö nauroi, kunnes viimeinen ovi nurkassa avautui ja ulos pamahti vihainen nainen vouhkaten: "Ettekö voi ajatella muita asiakkaita?!?! Meillä on tunti täällä menossa, ei pysty yhtään keskittymään tässä metelissä". "Voin sanoa rehellisesti kolmevuotiaan puolesta, että eivät ajattele. Kukkia, perhosia, yksisarvisia kyllä, muita asiakkaita ei. Ovessa ei lukenut mitään tunnista tai hiljaisuudesta, joka viestisi meille aikuisille, että lapset eivät saisi jutella ja nauraa käytävässä, itseasiassa luulin ko. ovea varastoksi. Mikä järjen jättiläinen edes niin isossa talossa varaa huoneen salin vierestä, jossa järjestetään tuntia 3-4 vuotiaille?

- Keskiviikkona meillä oli perhejumppa (Juu, meillä on paljon harrastuksia) ja siellä oli käytössä uimapötköt, joilla tehtiin temppuja. Meillä oli menossa juuri pötkösota ja minä yritin hutkia ja tökkiä Kirppua pötköllä takamukselle ja Kirppu juoksi oma pötkö kainalossa pakoon ja toisin päin. Kirpun juostessa pakoon, ilmoille karkasi naurunsekainen ilon kirkaisu, joka meni suoraan ihon alle ja sitä seurasi adrealiinin siivittämä kiljahtelu ja jälleen ohjaaja pysäytti Kirpun ja sanoi ystävällisesti: "Ei saa huutaa, kun se sattuu korviin". Yritin vielä jahdata, mutta kun kiljahtelu jatkui Kirpun unohdettua ohjeet, siirryimme hyppimään pötköjen yli ja saimme muut mukaan hankkeeseen ja siitä tulikin tehtävärata. Sekin oli toki kivaa, mutta nauttiko Kirppu niin sydämensä kyllyydestä, kuin pötköhipassa? Tuskin. 

- Torstaina oli kerho, jossa tällä kertaa Kirppu ei aiheuttanut pahennusta, eikä itkettänyt ketään, mutta olen kuullut, että jos sekoilee menemään tai huutaa kovaäänisesti käytävillä, saatetaan sanoa, ettei tarvitse tulla toiste.True story. Ja joskus muut äidit on mulkaisseet pahasti ja peittäneet omat tai lapsensa korvat, jos olen kieltänyt Kirppua ja hän on mielipahasta kirkaissut.

Onko tosiaan niin, että tähän maailmaan ei mahdukaan lapsen ääntä, ainakaan Kirpun? Kysyn uudestaan, miksi kaikkien muiden lapset saavat nauttia sydämensä kyllyydestä jostain, mistä pitävät, mutta Kirppu ei saa, koska se häiritsee muita? Kiljuminen, kirkuminenkin on Kirpun tapa ilmaista iloa, riemua, harmia ja pettymystä. Hän on vasta kolme ja hänen pitäisi pystyä keskittymään voimakkaassa tunteessa itseilmaisuun, kun hiljaisempien lapsien ei tarvitse.

Joskus sitä vaan herää prinsessana. Tämän tyylilyylin valitsemaan uniasuun kuului
 viimeyönä vaippa, "unihousut" eli kuivaksiopetteluhousut sekä ihana glitterimekko.

Tässä tulee tuhannen taalan liikeidea! Jos joku tästä ottaa kopin, olemme ensimmäisiä asiakkaita: Tiedättekö, kun on sellaisia Raivoomoita, jossa voi käydä pistämässä suomeksi sanottuna esineitä paskaksi ja tuulettamassa tunteitaan, voisiko jossain olla Huutamo, jossa äänieristetyssä huoneessa minä voisin pötkö kädessä ja peltoorit päässä jahdata Kirppua, kunnes hän väsyy huutamiseen tai juoksemiseen. Olisiko edes jossain paikka, jossa Kirppu saisi edes joskus olla oma itsensä ihan täysillä?

Huomasin muuten, että oli tullut uusi mahtava emoji, josta tuli heti suosikkini. Ehdotan tälle upealle uudelle emojille, josta tuli heti lempi hymiöni, nimeä: "Don't talk to me before coffee"-emoji tai yksinkertaisesti "Finnish expression"-emoji.

Näyttää ihan minulta, joten saanhan nimetä sen? Niin se toimii lapsienkin kohdalla. Ja lemmikeiden.

Tässä se on: