Aamun torkku

 Ei se yhteiskunta vaan toimi sillä lailla, että Elina voi nukkua pitkään ja Kirppu voi nukkua pitkään ja Kipinä voi nukkua pitkään. 

Minä, Kipinä ja Kirppu ollaan kaikki myöhäännukkujia. Kirpun luonnollinen unirytmi on ollut aivan alusta asti 22:00-10:00. Kuulostaa luxukselta eikö totta? Ainoa vain, että koko yhteiskuntamme on rakennettu vain ja ainoastaan aamuihmisille. Vauvauinnit, kerhot yms. kaikki alkavat viimeistään 9.00 ja loppuvat viimeistään, kun olemme saaneet aamupalan syötyä ja puettua. Vie sinne nyt sitten puoliuninen vauva tai taapero ja kerro, että nyt sinulla pitäisi olla kivaa. Uintiin lähdetään aina suoraan sängystä, yöpuku päällä ulkovaatteiden alla ja syödään aamupala vasta uinnin jälkeen hallilla. Vauvana aamupalattomuus ei ollut ongelma, kun Kirppu boobeili, mutta nykyään eväät hallilla pitää olla tukusammat, kun nälkä on kova uinnin jälkeen. Kerhossa on onneksi aamupala, kun sinne lähdetään myös suoraan sängystä, tosin päivävaatteissa. En voi viedä myöhemmin päiväkotiin, koska kaikki toiminta tapahtuu aamupäivällä ja jos veisin 11.00, Kirppu saisi aamupalaksi lounasta. Joudun herättämään Kirpun 7.30, mikä on aivan maksimi viimeinen aika, jolloin keritään vielä päiväkotiin aamupalalle, suurimmaksi osaksi. Olen jo kauan sitten heittänyt hyvästit ajatukselle, että oltaisiin siellä klo 8.00, joten olen päättänyt viedä kymmentä yli, jolloin vielä kerkeää aamupalalle ja saa 30min yhdelle iltapäivälle lisää hoitoaikaa. Kirppu on siis puolikkaana, mikä tekee 20h viikossa, mikä on todella vaikea jakaa päiväkodin rytmin vuoksi. Käytännössä se on kolme päivää viikossa. Kokeilin neljää päivää viikossa niin, että kahtena päivänä hain hänet ennen päiväunia, mutta se ei oikein palvellut ketään. En voi häntä kesken unien hakea ja olisi kiva, että välipala unien jälkeen tulisi syötyä päiväkodissa. Olisi hyvä, jos tuntimäärä olisi vaikka 25h viikossa, niin se olisi hyvin riittävä, eikä tarvitsisi kikkailla. 

Näitä on Harjula Setlementin ikkunassa ja niitä olisi kiva askarrella, kun ohje löytyisi

Päiväkotiaamuisin Kirppu on väsynyt ja kiukkuinen. Usein aamupala ei maistu ja nukkuu todella pitkät päikkärit hoidossa. Kotona päikkäreitä ei nukuta lainkaan, koska päivärytmi on ihan eri. Vaikka kuinka päätän, että pidettäisiin kiinni päiväkotirytmistä, ei se toteudu ja monta kertaa lomillakin se sujahtaa tuohon 22-10 rytmiin kuin itsestään. Tykkäänhän itsekin nukkua pitkään. Miksi kaikki koulut alkavat kahdeksalta? Kuka on keksinyt, että lapset ovat tuottavimmallaan ja vastaanottavimmillaan kukonlaulun aikaan? Varsinkin teini-ikäiset. Lukio voisi automaattisesti olla iltapäiväpainotteisempi. Esim. tässä jaksossa Kipinä menee joka aamu 9.40 ja kertaakaan ei ole tarvinnut taistella heräämisestä vs. niihin aamuihin, kun hän menee kasiin. Meillä on tuon rytmiasian kanssa, tai ainakin oli symbioosi, että vapaapäivinä nukutaan 10.00 jolloin tietysti ruokarytmi muuttuu, mutta päivällisen mennessä saadaan kiinni, kun ei nukuta päikkäreitä. Nyt keväällä ei ole ollut vakituisia hoitopäiviä, vaan olen testaillut eri kombinaatioita ja pitänyt hoidossa tarpeen mukaan. Syksylle täytyy päättää joku toimiva päiväkotirytmi, josta poiketaan sitten vain tarvittaessa.

Koska Kirppu on nudisti, häveliäisyden nimissä piirsin hänelle ruokalapun.
Keskiviikon vapaapäivä alkoi tällä aamupalalla. 

Sitten sinne toiseen päähän. Siinä missä ne vanhemmat, joiden lapset heräävät jo kuudelta joka ikinen aamu, kadehtivat minua Kirpusta, joka nukkuu pitkään, minä kadehdin heitä, jotka saavat lapset nukkumaan 18-20 välillä. Kirppu menee niin myöhään nukkumaan joka ikinen ilta, että minä menen samaan aikaan. Ei minulla ole mitään omaa aikaa. Hoitoon herääminen on rankkaa, kun yöunet jää 2,5h liian lyhyeiksi. Tätä hän kompensoi sitten pitkillä päiväunilla päiväkodissa. Vapaapäivinä nukutaan 10.00, mutta ei nukuta päikkäreitä. Illalla mennään pääsääntöisesti sänkyyn yhdeksältä, ihan viimeistään kymmeneltä. Kirppu nukahtaa siis 21-23 välillä. Onneksi nykyään lähempänä yhdeksää, kuin yhtätoista, kun jätettiin päikkärit kotona pois. Vaikeina iltoina saattaa mennä puolille öin, mutta onneksi enää harvemmin. Olen yrittänyt sitäkin, että tehdään iltajutut aiemmin ja mennään sänkyyn, mutta ei siitä mtään tule. Hän ei ole väsynyt, eikä rauhoitu. Koska en jaksa itse herätä aikaisin, en jaksa valvoa kauemmin kuin Kirppu ja kun hän ei nuku päikkäreitä, oma aikani on käytännössä nolla. Jokainen kolmivuotiaan omistaja varmaan allekirjoittaa, että siivoaminen kolmevuotiaan läsnäollessa on kuin yrittäisi työntää aaltoja takaisin mereen. Fyysiset kirja ovat kauan sitten vaihtuneet Storyteliin ja kaikki seuraamani sarjat ovat lapsiystävällisiä. Vessassakin käyn ovi auki. Myös siksi, että kissat haluavat jostain syystä aina kimppa-asialle. Se on joku kissojen juttu. Vessassa käynti on sosiaalinen tapahtuma. Joskus heillä ei ole edes hätä, haluavat vain istua kököttää siellä kanssani, koska siinähän minulla on hyvää aikaa heitä rapsuttaa. Syliinkin pitäisi joskus päästä. 

Äly ja Väläys, Urpo ja Turbo, Tohelo ja Torvelo. Rakkailla lapsilla on monta nimeä

Summasummarum, olen tyytyväinen siihen, ettei kumpikaan lapseni vapaaehtoisesti herää vapaapäivinä ja lomilla kukonlaulun aikaan. Kirppu on joskus lomalla pompannut ylös 9.30, räväyttänyt kattovalot päälle ja huutanut minulle: "Herää äiti! Nyt on päivä!!". Sillon kun hän tekee näin, olen aivan kuutamolla, vaikka hoitopäivinä heräänkin (ensimmäisen kerran) 6:50. Minä tarvitsen kahvia ja hiljaisuutta käynnistyäkseni. Sekä aikaa ja torkkuja. Se, mihin taas en ole tyytyväinen, on se, ettemme sovi tähän aamuihmisten pakottamaan oravan pyörään ja yritämme parhaamme mukaan sopeutua ja pärjätä, mutta nautinto se ei ole herätä aamulla. En ole koskaan ollut aamuihminen, en silloinkaan, kun kävin töissä navetassa. Aamulla piti ajaa 60km, vaihtaa haalarit päälle ja aamulypsy alkoi klo 7:00. Voinko sanoa olleeni hereillä? En, toimin aamun automaatiolla ja heräsin jälkeenpäin pannullisella kahvia. Itse asiassa, esim. kissanäyttelyaamuisin, kun joudun heräämään hävyttömän aikaisin, vatsani on aina tosi sekaisin. Kun jotenkin puoliunessa on saanut ajettua paikalle, saanut kissan sisään, niin sitten istunkin vessassa. Kissanäyttelytkin ovat aamuihmisille. 

Tämä on yksi parhaista tavoista aloittaa aamu. Aina ei vaan jaksa, tai kerkeä,
mutta silloin kun tulee tehtyä, on se ehdottomasti wörttiä.

Sängyn alla-blogin Petra haastoi miettimään, miten haluat aloittaa aamusi? Hän itse oli tehnyt periaatepäätöksen herätä aikaisemmin ja kirjoittaa blogia aamulla. Ilmeisesti se oli osoittanut onnistuneeksi, kun ei liikaa suorita ja on armollinen itselleen. Itselleni täydellinen aamu olisi herääminen ilman kelloa n. 10.00 kieppeillä, hidas herääminen ennen lapsia hiljaisuudessa. Kahvia kauramaidolla, tuoreita hedelmiä, herkkuleipiä. Kiireetön aamu hyvin nukutun yön jälkeen. Myös yksi täydellinen tapa aloittaa päivä, on rauhallinen kahvikupillinen mökkimaisemissa, se pieni hetki, kun kukaan ei vielä tarvitse sinua. Itselle varattu hetki, kun aurinko on jo noussut.

Exäni mökillä Savonlinnassa. En välttämättä haluaisi asua keskellä metsää ilman sähköä,
mutta kyllä loma-aamun ehdottomasti näin kelpaa aloittaa. 

Tämä aamuihmisten päivärymi on joku jäänne ajasta, kun työt piti saada tehtyä ennenkuin aurinko laski. Minulle sopisi vallan mainosti joku 10-18 työ. Juuri siksi etätyö on kaikista tehokkainta ajankäyttöä. Oikeastaan, jos olisin vakituisissa töissä, myös 9-17 olisi täydellinen, koska harvemmin menen enää nukkumaan vietyäni Kirpun. Tottakai, jos saisin töitä, menisin sinne silloin kun pitää, mutta työpanokseni ei ehkä ole niin hyvä aamulla, kun vielä heräilen. Parhaan työpanoksen ehdottomasti saa aikaan hybridimallillla. Sen olen huomannut vuosien aikana. Tuottavimmillani olen jossain 11-14 välillä. Vaikka en koskaan elämässäni ole ollut aamuihminen, en ole (enää) varsinaisesti iltaihminenkään. "I’m not an early bird or a night owl, I’m some form of permanently exhausted pigeon with a caffeine addiction" Allekirjoitan tuon lauseen kuvaukseksi ihmisestä, joka minä olen tämän ikäisenä, tässä elämänvaiheessa. Joskus esim. Maria ja Johanna ovat halunneet katsoa kanssani kauhuelokuvaa, kun Kirppu on saatu nukkumaan. Kirppu nukahtaa 22-23 ja aloitamme elokuvan. Tunnin päästä kuorsaan sohvalla, vaikka elokuva olisi hyväkin. Varsinkin, jos sen on nähnyt jo aiemmin. Ja jos selviän yhdestä elokuvasta, niin toisesta on turha haaveilla. Ennen pystyin hyvin katsomaan koko yön elokuvia. Nyt on pakko nukkua. Vanhuus ja vanhemmuus ei tule yksin. Se tulee väsymyksen kanssa. Lähestyessäni neljääkymmentä, myöskään kroppani ei enää toimi samalla tavalla. Jos juon kahvia vielä illlalla, en saa ehkä unta, mutta seuraava päivä onkin sitten taas vatsa sekaisin ja hermo kireällä. Jos joskus lähden johonkin illanviettoon, en edelleenkään saa koskaan krapulaa, mutta se seuraavan päivän kooma siitä valvomisesta on jotain ultimaattista. Ja sitten pitäsi pystyä huolehtimaan ylivilkkaasta taaperosta, jolla on ollut minua mahdoton ikävä.

Kuinkahan aamuihminen taipuisi iltarytmiin? Että aina pitäisi vaan valvoa myöhään, vaikka olisi herännyt kukonlaulun aikaan ja mikään ei aukeaisi ennen puoltapäivää.