Kuukauden kuumeilu

 Kirppu on jostain syystä mystisesti kuumeillut joka kuukausi. Menee joka kerta samalla kaavalla. Kuume nousee yöllä 39-40 tienoille ja laskee kuumelääkkeellä. Seuraava päivä menee levätessä ja lämpöillessä hieman yli 37. Elämä voittaa toisena päivänä ja kuume on poissa ja energiaa kuin pienellä kylällä. Mitään muita oireita ei ole. Korkeintaan vähän nenä vuotaa tai pientä yskää, jota nyt on lähes ympäri vuoden muutenkin. Mitään syytä kuumeelle ei ole ja se talttuu nopeasti kuumelääkkeellä. Ensimmäisenä päivänä vetää ihan veteläksi Kirppu-paran ja ruoka ei maistu. Edellisenä päivänä on usein kiukkuinen, mutta koska hän on usein vähän kränäinen tempperamenttinsa ja ikänsä vuoksi, ei siitäkään pysty päättelemään, että nyt on kuume nousemassa, mutta jälkeenpäin osaa sitten yhdistää. Kirpun kuume nousee pääsääntöisesti yöllä. Viime yönä hän heräsi useasti itkemään kurjaa oloaan. mittasin useaan kertaan, otsamittari kun on mitä on, sain tulokseksi 39,3-40,0. Annoin Pamol F, koska se on ainoa, jota Kirppu suostuu ottamaan. Aamulla kuume oli laskenut 37,4 ja iltapäivällä 36,4. nukkui lähes kahteen asti ja on siitä asti vain katsellut ohjelmia sohvalla. Ruoka ei maistu, mutta juonut paljon. 

Kipinä ja pipi-Gizmo katsomassa Leijonakaartia

Kipinällä oli mukana lääkärikäynneillä ja sairaalatoimenpiteissä tiikeripehmolelu, jonka nimi oli Ärjy. Ärjy varmisti, että Kipinä oli turvassa ja että  häntä hoidettiin hyvin. Ärjy toi myös turvaa silloin harvoin, kun Kipinä oli kipeä. Kirpulle piti saada myös oma turvalelu. Koska Kirpun kaikkien kissapehmojen nimi on Gizmo, ne on eri etuliitteillä. Kipun lempiunilelu on pötkö-Gizmo, tuttavallisimmin Pötkis. Hänellä on myös matka-Gizmo ja hänellä oli auto-Gizmo, mutten tiedä, mihin se on hävinnyt. Turvalelun nimeksi tuli pipi-Gizmo ja se on ollut käytössä jo muutamaan kertaan. pipi-Gizmolla ei ole vielä lempinimeä, mut ehkä se lyhenee joksikin esim. Pippa, Pigiz tai vaikka Pimo tai joksikin muuksi vastaavaksi ajan myötä. Tärkeintä on, että se tuo turvaa turvattomassa tilanteessa ja pitää huolta siitä, että vaikka pelottaa, niin hän pitää huolta, että Kirppu paranee pian.

Viime kuussa kuumeilu alkoi niinikään yöllä, mutta silloin Kirppu nukkui vieressäni ja heräsin siihen, että hän oli tulikuuma ja lähes poltti ihoani. On surku aina kun pieni sairastaa. Itse on aika neuvoton, kun tekisi mitä vain, että voisi ottaa kivun pois lapseltaan. Kipinä on aina ollut tosi terve ja harvoin sairastanut mitään flunssia yms. vaikka perussairauteen käytettävät lääkkeet pitäisi alentaa vastustuskykyä. Sen sijaan alkuelämä hällä on ollut pelkkää pistämistä, kuntoutusta ja lääkärikäyntejä. Hoitajat ja sairaalat ovat tulleet tutuksi. Miten monta kertaa olenkaan rukoillut, että voisin ottaa kivut ja kärsimyksen pois häneltä ja pienen ihmisen ei tarvitsisi kokea ja kestää tällaista. Onhan tämä matka myös kasvattanut Kipinää ja toisaalta, se on ollut hänen elämäänsä aina, emme tiedä "paremmasta". Kaikkine vikoineen, sairauksineen, diagnooseineen ja muine omituisuuksineen Kipinä on silti täydellinen juuri sellaisena kuin hän on. Tämä matka ja nämä kuopat siinä ovat tehneet sen ihanan valloittavan nuoren naisen, joka hän on nyt. Soisin silti, että Kirpun tie olisi helpompi. Ja jos voisin toivoa supervoimaa, olisi se kyky ottaa kipu pois lapsiltani. (Toisena supervoimana ottaisin kyvyn puhua eläimille.) Voin vain kulkea lapsieni vierellä, pitää sylissä, pitä kädestä, halata ja kantaa heitä, kun sitä tarvitaan. Olen täällä aina heitä varten, silloinkin, kun he eivät sitä halua