Partners in crime

 En ole kirjoittanut hetkeen. Aika tarkalleen puoleen vuoteen. Jotenkin ei ole mukamas tuntunut olevan aikaa, mutta silti kaukokaipuu kirjoittamiseen on kokoajan läsnä. Lyhyt recap:

- Kirppu täytti neljä ja on omien sanojensa mukaan jo aikas iso, opetellaan kuivaksi tänä kesänä. Korvat tuntuu olevan koristeena ja oma tahto on kovin läsnä koko ajan.

- Ryhdyttiin suunnitellusti Kirpun kanssa omatoimiuimareiksi ja ollaan käyty omaan tahtiin Orimattilan uimahallissa. Kirppu innostui myös wibit-radasta, joka siellä on syys- ja hiihtolomalla

- Kipinällä oli vanhojen tanssit, niistä ja vanhojentanssimekon matkasta tänne taidan tehdä aivan oman postauksen

- Kipinä täyttää ihan kohta 18. SOS!

- Minä olen etsinyt töitä. Hain mm. partiolle töihin ja se vaikutti tosi mielenkiintoiselta ja juuuri sitä, mitä olen tehnyt. Kipinähän harrasti partiota melkein kymmenen vuotta ja siinä ehti partiotoiminta tulla tutuksi mamille, jolla ei ollut minkäänlaista eräkokemusta. Nykyään sujuu notskin sytytys ja trangian kokoaminen tuosta vain!

- Hugolla alkaa ikä näkyä. Hän kaikkein mieluiten käpertyisi mamman kainaloon ja viettäisi siinä suurimman osan päivää ja yötä

- Gizmo sai kaiken paperin silppuamisen seurauksena vihdoin suolitukoksen. Siitä selvittyään ei oppinut mitään

Siitä pääsemmekin tämän päivän blogiaiheeseemme. Doubletrouble-kaksikkoon nimeltä Kirppu ja Gizmo. Kerroinkin jo aiemmin, että Gizmolla ja Evalla on aika erityinen suhde. Täällä ei välillä tiedä kumpi kasvattaa kumpaa. Kun Gizmo tuli meille, oli aika selvää, että hän tuli Hugon ystäväksi. He ovat samasta emosta, mutta eri isästä ja heillä on 1,5v ikäero. Hugo oli jotenkin yksinäinen ja kun alkusähinät oli sähisty, Hugo oli niin onnellinen kaverista, että imetti tätä yli puoli vuotta. Pelkäsin jo, että Hugon nisät tulehtuvat. Gizmo ei leimaantunut meistä keneenkään, eikä tehnyt itseään varsinaisesti tykö. Hän viihtyi kyllä samlla sohvalla tai sängyssä, mutta jalkopäässä. Hän nukkui aina kylki kyljessä Hugon kanssa, ei koskaan tullut syliin ja jos hänet otti syliin, hän rimpuili heti. Sanoin Kipinälle, että rupee kouluttamaan Gizmoa ja ostin jonkun kirjan, jonka avulla kissasta piti saada yhteiskuntakelpoinen muutamassa viikossa. Hän meinaan pissasi vääriin paikkoihin, söi kasvit, repi paperit ja tiputti tavarat. Kipinä tarttui haasteeeseen innolla, mutta koulutus loppui nopeasti molemminpuoliseen motivaation puutteeseen. Jonkun sirkustempun Kipinä sai opetettua. Hugolle Gizmo oli kuitenkin tärkeä, joten hän jäi perheemme jäseneksi, vaikkemme häneen syvempää yhteyttä saaneet luotua. Kaikki muuttui vuonna 2022.

Kun odotin Kirppua, pelkoni oli, että koska Hugo on niin läheisriippuvainen, painava ja tuuheaturkkinen, hän tukehduttaa vauvan. Hugon pakkomielle on nukkua ihossa kiinni, mieluiten päällä. Gizmo ei välittänyt kenestäkään. Joskus heikkona hetkinä hänkin haki rapsutuksia ja ruoka-aikaan muistutti itsestään. Hoitopöydän pojat olivat ottaneet omakseen. Kun Kirppu sitten syntyi ja tuli kotiin, jotain kliksahti Gizmossa ensimmäisten päivien aikana. Hän oli löytänyt oman ihmisensä. Suureksi yllätykseksi Hugo ei halunnut olla edes samassa huoneessa oudolta haisevan ja varsin kovaäänisen pienen ihmisenalun kanssa, kun taas Gizmo vietti pitkiä aikoja nukkuen nyytin vieressä. Oli kuin hän olisi ajatellut "Tuon minä otan ja koulutan siitä oman ihmiseni" ja niin hän oli aina paikalla kun suojattinsa oli hereillä. Kirpun kasvaessa ja kun Gizmo leikattiin, hän oppi pitämään hellyydestä. Nykyään hän kipeää joskus syliin vaatimaan rapsutuksia. On joskus nukkunut jopa minunkin vieressäni. Hän ei edelleenkään pidä syliin nostamisesta. Poikkeuksena tietysti Kirppu. Kirppu saa kyllä nostaa, vaikkei jaksakaan kantaa kissaa, joka painaa lähes puolet hänen painostaan. Gizmo ei voinut sietää valjaita, kun Kipinä yritti opettaa häntä ulkoilmaan turvallisesti. Kirpun kanssa hän kulkee kuin koira, välillä tosin ei osaa sanoa, kumpi ulkoiluttaa kumpaa. Vain Kirpulta hän sietää runtua, haleja ja märkiä pusuja. Hän antaa Kirpun pukea itselleen pantoja ja kasata päälleen leluja. Se on sen arvoista, koska Kirppu on hyvin koulutettu. Pienempänä hän keksi työntää jääkaapin eteen tuolin js haki leikkelettä ja nakkia, ja syötti niitä Gizmolle. Toruessani häntä, hän vastasi "mutta Gizmo haliui, hän pyysi 🤷🏻‍♀️). Nyt isompana sama tuoli taktiikka on käytössä, mutta touhu on muuttunut sniikimmäksi. Hän ottaa kaksi nakkia" itselleen", ojentaa toista Gizmolle ja sitten tulee sanomaan "voi ei! Gizmo nappasi sen!".

Nämä kaksi tekevät yhdessä ja saavat paljon aikaan. He syövät yhdessä, nukkuvat yhdessä, leikkivät yhdessä ja ennen kaikkea sotkevat yhdessä. Se hävityksen kauhistus, jonka tämä parivaljakko saa aikaan, on infernaalinen. He leikkivät joskus piilosta. Kun minä ja Kirppu leikimme piilosta, etsin useista piiloista, vaikka hän istua hihittäisi pöydän alla nenäni edessä. Ekan kerran Gizmon kanssa leikkiessä Kirpulla meni hieman tunteisiin, kun hän oli mielestään hyvässä piilossa verhon takana ja kutsui Gizmon etsimään itseään. Kun Gizmo menikin suoraan piilolle ja rupesi kiehnäämään Kirpun jaloissa, Kirppu hermostui, ettei Gizmo osaa leikkiä oikein. Gizmo taas ei yhtään ymmärtänyt mitä hän teki väärin, hänhän löysi lapsen. Heillä molemmilla on outo viehtymys paperin silppuamiseen. Kirppu tykkää pilpustaa saksilla, Gizmo riipii paperista paloja. Ja hän ei priorisoi yhtään. On mennyt toimintaterapia lomaketta, kelan hakemusta, työtodistus ja lääkärin lausuntokin. Sekä useampi lasku. Valitettavasti myös useampi Kirpun piirros. Silloin Kirppukin komentaa kissaansa. Gizmo katsoo suoraan sieluun ja jatkaa paperin repimistä.

Jotenkin tämä kaksikko silti sulattaa sydämen ja heidän ainutlaatuinen suhteensa, joka kehittyy vuosi vuodelta, on ihanaa katsottavaa. On myös ihanaa, että Gizmo viimein löysi paikkansa ja ihmisensä tässä perheessä. Minusta tärkeää on myös, että Kirppu saa luoda suhteen hänelle tärkeään eläimeen, joka opettaa hänelle empatiaa ja eläimien oikeaa käsittelyä, sekä myöhemmin myös vastuunottoa. Kirppu muuten pelkää enemmän tai vähemmän kaikkia muita eläimiä, paitsi kissoja. Hän on nimennyt kaikki kissapehmolelunsa Gizmoiksi, niin tärkeä Gizmo hänelle on. Löytyy mm. Pötkis (Pötkö-Gizmo), Pehmo-Gizmo ja Pipi-Gizmo. Hänelle myös kaikki maailman kissat väriin ja sukupuoleen katsomatta, ovat Gizmoja. Paitsi Hugo. Hugo on Hugo.

Gizmo on myös usein hänen piirustustensa aihe