Snip snip
Nyt jäi Hugon soturikissan elämä taakse ja varhaiseläke odottaa. Hugo on jättänyt näyttelyuransa taakse, kun halusi liiankin innokkaasti esitellä yläpurentaansa tuomareille.
Ja minulle. Ennen kaikkea minulle. Hugollahan on jo kaksi pentuetta takana ja lapsenlapsiakin pölähti maailmaan taannoin seitsemän, joista yksi valitettavasti menehtyi. Jälkensä on siis tähän maailmaan jättänyt. Veikkaisin myös Hugon neljän päivän lietsussa olon jälkeen, että yhdellä jos toisella naapuruston nartulla on pilkulliset pullat uunissa. Meiltä on turha sitten vaatia elareita -isyyttä ei tunnusteta.
Lyhykäisyydessään, hermojani säästääkseni, vein Hugolta pallit. Psyykkeeni ei kestä enää yhtään karkumatkaa ja minä todella tarvitsen kauneusuneni, vaikkei sitä aina tästä naamasta uskoisikaan. Hugo on reissustaan asti joikannut ja raapinut parvekkeen ovea ja joutessaan oppi avaamaan nekin molemmat. Minä olen laskenut päiviä keskiviikkoon.
Hugo ja Gizmo ottivat yhteen päivänä eräänä, kun Gizmo oli alkanut tulla jo miehen ikään ja Gizmon kulmahampaasta oli tullut Hugon päähän reikä, joka poiki syylän. Kävin itku kurkussa näyttämässä sitä eläinlääkärissä ajatellen, että se on varmasti kasvain ja nyt se kissa kuolee. Diagnoosi oli viruksen aiheuttama harmiton syylä. Voi poistaa, mutta ei oo pakko. Ajattelin, että samalla nukutuksella menee sitten leikkauksen yhteydessä, joten en ole pitänyt sen suhteen kiirettä. Syylä on muuten ollut lähinnä kauneusvirhe, mutta välillä pojilla menee nuoleskelu hetket liian hempeeks ja siitä seuraa armoton painimatsi ja syylä on vuosien varrella saanut osumaa. Nyt olisi aika päästä siitäkin eroon.
Hugolle on menneillä vuosilla pistetty kapseli, mikä on käytännössä kemiallinen kastraatio. Sitä ennen hän oli tehdä minut hulluksi. Ulvoi koko yön kolme kuukautta putkeen, repi hyttysverkot ovista ja laudoituksen parvekkeelta. Niin kova halu ulos oli. Lisäksi hän ei tuntunut rauhoittuvan ollenkaan. Kasvattaja ei siinä kohtaa halunnut vielä Hugoa leikattavan, vaikka sijoitussopimuksemme oli tulossa päätökseen, vaan päädyttiin laittamaan kapseli. Se rauhoitti Hugon kyllä hyvin, puoleksitoista vuodeksi.
Olin vuoren varma, että Hugo olisi tästä viimeisestä reissustaan kerännyt matkamuistoksi korvapunkin -niin törkyset korvat olivat. Siitäkin päästäisiin samalla. Hain apteekista lauantaina axilur-kuurin ja syötin sen pojille ennen eläinlääkäriä. Viimein koitti kauan odotettu päivä. Hugo käyttäytyi esimerkillisesti, eikä edes älähtänyt nukutuspiikistä. Korvista otettiin näyte ja ne putsattiin. Ei korvapunkkia. Päälaelle syylän ympärille ajettiin pälvikalju ja pallikarvat veks. Olen itse ollut töissä klinikkaeläinhoitajana ja minun aikoinani ne nypittiin. No, ajat muuttuvat. Hugo lähti leikkuriin ja minä jäin odottamaan. Tutkin ajankuluksi Hugon sukutauluja ja en kyllä saanut kiinni millään, mitkä värit ovat resessiivisiä ja mitkä dominoivia, mutta laitoin merkille, että Hugon rokotus oli myöhässä jo 3kk. Mitäpä väliä, olen varmaan ainoa, joka edes rokottaa säännöllisesti sisäkissan, joka ei käy näyttelyissä. Olen aina tehnyt niin. Jo silloin kun oli maatiaisia. Joutaa tuon rokottaa Gizmon kanssa samaan aikaan, muistaakseni sillä on syksyllä rokotus. Huge tuli leikkurista tikki päässä ja tyhjät pussit takapäässä, vähän jo tolkuissaan. Laitettiin hälle kauluri, jotta Gizmo ei pääse hänen pipiään nuolemaan.
Kotia kun päästiin, oli Hugo jo valmis liikkumaan. Pönttö päässä se ei ollut ihan helppoa. Joka paikkaan jäi jumiin ja takaperin kävelykään ei joka tilanteessa ollut voittajavalinta. Päästettiin Gizmo parvekkeelta lohduttamaan veljeään ja tilanne oli musertava. Gizmo ei tunnistanut kävelevää lampunvarjostinta ja nosti kamalan älämölön lisäksi kaikki karvat pystyyn. Hugo-raukka yritti paeta viimeisten itsetunnonrippeittensä kanssa, mutta se oli vaikeaa etuperin, kun pönttöpää otti joka paikaan kiinni ja peruuttamalla sitä törmäsi vain elämöivään veljeensä. Kun herkkunappulatkaan eivät rauhoittaneet tilannetta, piti kauluri ottaa pois ja heti Gizmo muuttui omaksi ystävälliseksi itsekseen. Hugo kuitenkin innostui nuolemaan olemattomia pallejaan, joten pönttö piti laittaa takaisin ja hetkessä Gizmo oli taas ärrinmurrin. Päädyimme laittamaan Gizmon takaisin parvekkeelle ja tekemään yöksi järjestelyjä poikien erottamiseksi toisistaan. Katsotaan miten huomenna menee.
Olen joka tapauksessa tyytyväinen. Otsan tikit on siistit ja ehkä Hugokin viihtyy nyt mamman kainalossa kun tytöt ei enää kiinnosta. Kuhan Gizmo ei alkais kukkoilemaan. Aika näyttää.
Lyhykäisyydessään, hermojani säästääkseni, vein Hugolta pallit. Psyykkeeni ei kestä enää yhtään karkumatkaa ja minä todella tarvitsen kauneusuneni, vaikkei sitä aina tästä naamasta uskoisikaan. Hugo on reissustaan asti joikannut ja raapinut parvekkeen ovea ja joutessaan oppi avaamaan nekin molemmat. Minä olen laskenut päiviä keskiviikkoon.
Hugo ja Gizmo ottivat yhteen päivänä eräänä, kun Gizmo oli alkanut tulla jo miehen ikään ja Gizmon kulmahampaasta oli tullut Hugon päähän reikä, joka poiki syylän. Kävin itku kurkussa näyttämässä sitä eläinlääkärissä ajatellen, että se on varmasti kasvain ja nyt se kissa kuolee. Diagnoosi oli viruksen aiheuttama harmiton syylä. Voi poistaa, mutta ei oo pakko. Ajattelin, että samalla nukutuksella menee sitten leikkauksen yhteydessä, joten en ole pitänyt sen suhteen kiirettä. Syylä on muuten ollut lähinnä kauneusvirhe, mutta välillä pojilla menee nuoleskelu hetket liian hempeeks ja siitä seuraa armoton painimatsi ja syylä on vuosien varrella saanut osumaa. Nyt olisi aika päästä siitäkin eroon.
Hugolle on menneillä vuosilla pistetty kapseli, mikä on käytännössä kemiallinen kastraatio. Sitä ennen hän oli tehdä minut hulluksi. Ulvoi koko yön kolme kuukautta putkeen, repi hyttysverkot ovista ja laudoituksen parvekkeelta. Niin kova halu ulos oli. Lisäksi hän ei tuntunut rauhoittuvan ollenkaan. Kasvattaja ei siinä kohtaa halunnut vielä Hugoa leikattavan, vaikka sijoitussopimuksemme oli tulossa päätökseen, vaan päädyttiin laittamaan kapseli. Se rauhoitti Hugon kyllä hyvin, puoleksitoista vuodeksi.
Olin vuoren varma, että Hugo olisi tästä viimeisestä reissustaan kerännyt matkamuistoksi korvapunkin -niin törkyset korvat olivat. Siitäkin päästäisiin samalla. Hain apteekista lauantaina axilur-kuurin ja syötin sen pojille ennen eläinlääkäriä. Viimein koitti kauan odotettu päivä. Hugo käyttäytyi esimerkillisesti, eikä edes älähtänyt nukutuspiikistä. Korvista otettiin näyte ja ne putsattiin. Ei korvapunkkia. Päälaelle syylän ympärille ajettiin pälvikalju ja pallikarvat veks. Olen itse ollut töissä klinikkaeläinhoitajana ja minun aikoinani ne nypittiin. No, ajat muuttuvat. Hugo lähti leikkuriin ja minä jäin odottamaan. Tutkin ajankuluksi Hugon sukutauluja ja en kyllä saanut kiinni millään, mitkä värit ovat resessiivisiä ja mitkä dominoivia, mutta laitoin merkille, että Hugon rokotus oli myöhässä jo 3kk. Mitäpä väliä, olen varmaan ainoa, joka edes rokottaa säännöllisesti sisäkissan, joka ei käy näyttelyissä. Olen aina tehnyt niin. Jo silloin kun oli maatiaisia. Joutaa tuon rokottaa Gizmon kanssa samaan aikaan, muistaakseni sillä on syksyllä rokotus. Huge tuli leikkurista tikki päässä ja tyhjät pussit takapäässä, vähän jo tolkuissaan. Laitettiin hälle kauluri, jotta Gizmo ei pääse hänen pipiään nuolemaan.
Kotia kun päästiin, oli Hugo jo valmis liikkumaan. Pönttö päässä se ei ollut ihan helppoa. Joka paikkaan jäi jumiin ja takaperin kävelykään ei joka tilanteessa ollut voittajavalinta. Päästettiin Gizmo parvekkeelta lohduttamaan veljeään ja tilanne oli musertava. Gizmo ei tunnistanut kävelevää lampunvarjostinta ja nosti kamalan älämölön lisäksi kaikki karvat pystyyn. Hugo-raukka yritti paeta viimeisten itsetunnonrippeittensä kanssa, mutta se oli vaikeaa etuperin, kun pönttöpää otti joka paikaan kiinni ja peruuttamalla sitä törmäsi vain elämöivään veljeensä. Kun herkkunappulatkaan eivät rauhoittaneet tilannetta, piti kauluri ottaa pois ja heti Gizmo muuttui omaksi ystävälliseksi itsekseen. Hugo kuitenkin innostui nuolemaan olemattomia pallejaan, joten pönttö piti laittaa takaisin ja hetkessä Gizmo oli taas ärrinmurrin. Päädyimme laittamaan Gizmon takaisin parvekkeelle ja tekemään yöksi järjestelyjä poikien erottamiseksi toisistaan. Katsotaan miten huomenna menee.
Olen joka tapauksessa tyytyväinen. Otsan tikit on siistit ja ehkä Hugokin viihtyy nyt mamman kainalossa kun tytöt ei enää kiinnosta. Kuhan Gizmo ei alkais kukkoilemaan. Aika näyttää.
Tämä kävelevä lampunvarjostin oli Gizmon kauhistus, vai liekö otsalla kimmeltävä pälvikalju pelotellut keski-iänkriisistä. Toinen kuva on tilanteeseen sopiva facebook-meemi. Luulin ihan tosissaan, että meilläkin olisi käynyt noin.
Kommentit
Lähetä kommentti