Eräjormat

Meillä oli viiden päivän loma. Uhkasin siis Siilimiestä, että jos hän mainitsee työt tai vastaa puhelimeen tietokoneasioissa, jätän hänet just siihen missä sillä hetkellä satutaan olemaan, vaikka se olisi toisella puolella Suomea. Niin loman tarpeessa olin. Jä hän noudatti tätä. Joten sen suhteen loma oli onnistunut. Lauantaina Johanan tuli käymään ja illalla Kipinä lähti mumminsa mukaan Himokselle mökille. Me pakkailtiin autoa ja laiteltiin kaikki valmiiksi seuraavaa päivää varten. Siilimiehen tytär tuli kuuntelemaan eläintenhoito-ohjeet. Sunnuntaina kaikeksi yllätykseksi päästiin matkaan jotakuinkin aikataulussa. Pysähdyimme matkalla minun mummoni luona Kuhmoisissa ja matkamme jatkui Himoksen mökille, jossa äitini, äidin mies, tätini ja Kipinä odotti meitä. Jotenkin siinä aika vierähti ja rupesi olemaan nälkä. Sovimme, että minä Siilimies ja Kipinä menemme edeltä Hirvikartanoon johon olimme sopineet menevämme syömään ja muut käyvät apteekissa.

Hirvikartano on upea paikka, missä saa maistaa hirviruokaa ja pääsee karvakosketuksiin hirvien kanssa. Suosittelen kaikille, jotka liikkuvat Himoksen lähellä. Meille kävi säkä, koska normisti pitäisi ravintolaan varata pöytä, mutta heillä oli juuri tilaa meidän seurueelle. Olimme todella nälkäisiä ja minulle iskee helposti nälkäkiukku. Muita ei vaan kuulunut ja he eivät suostuneet ottaa meidän tilauksia, ennen kuin koko porukka on kasassa. Viimein he tulivat ja saatiin tilattua, mutta nälkä oli kova ja ruuan tulo tuntui kestävän ikuisuuden. Ruoka tosin oli odottamisen arvoista. Hyvää oli. Ruuan jälkeen tehtiin kierros hirvitarhassa ja rapsuteltiin peuroja ja ihailtiin hirviä. Hirvien koko tuli yllätyksenä Siilimiehelle, vaikka olin yrittänyt selittää, kuinka isoja ne ovat. Koska olimme viimeisiä asiakkaita sinä päivänä, Kipinä pääsi suukottamaan peuraa.

     
Nämä Bambit halusivat selkeästi suukon ja Kipinä oli sen valmis antamaan

Ekat leirikahvit

 Matkamme jatkui kauppareissun jälkeen ja saavuimme vihdoin ähtäriin n. 4h aikataulustamme myöhässä. Check-in sujui jouhevasti ja lähdimme etsimään teltallemme paikkaa. Camping alue oli iso ja hieno ja valinnan varaa oli paljon. Muutimme mieltämme kolmesti, ennen kuin löysimme jotakuinkin täydellisen paikan. Rupesimme kasaamaan telttaa. Mehän siis emme olleet koekasanneet sitä, vaikka partioaitasta näin lämpimästi suositeltiin tekemään. Otimme kaiken varalta Siilimiehen pop-up teltan mukaan. Ostaessani telttaa, kuvassa oli, että sisätelttaan mahtuu juuri ja juuri neljä aikuista vierekkäin, etutelttaan kitara. Jo aloittaessamme kasaamista, meille alkoi selvitä, että teltta on valtava. Saatuamme sen pystyyn totesimme, ettei se ole teltta, vaan autotalli. Olisin kirjaimellisesti voinut ajaa autoni ulkoteltan sisälle. Ja mitä etutelttaan tulee, kyllä sinne juu kitara olis mahtunut ja kitaran seuraksi flyygeli. Teltta oli niin korkea, että minä mahduin seisomaan sisäteltassa pää kumarassa. Saimme teltan aika nopeasti kasaan ja lähdimme tutustumiskierrokselle ja pienelle iltakävelylle. Maisemat oli todella hienot, mutta hyttyset meinasivat syödä meidät elävältä.

Tiistaina äitini, hänen miehensä, tätini, enoni ja Kipinä tulivat käymään eläinpuistossa ja Tuurissa ja Kipinä liittyi samalla telttailuseurueeseemme. Kipinä ei halunnut kanssamme samaan telttaan, joten laitoimme hänelle Siilimiehen pop-up teltan. Säävarauksella tosin, koska edellisenä yönä olin herännyt siihen, että vettä tuli kuin saavista kaatamalla, joten todistetusti minun telttani oli vedenpitävä, kun taas viime vuodesta oppineena tiesimme, että Siilimiehen teltta ei ole.