Ei kiitos Pipsa Possulle

 En ymmärrä, en todella ymmärrä, miten ko. sarja voi olla vielä ympäri maailman jakelussa ja jopa YLE näyttää sarjasta kolme kautta. Näin YLE Areenassa luonnehditaan sarjaa: "Englantilaisen piirrossarjan sankaritar on viisivuotias, hieman pomotteluun taipuva Pipsa Possu, joka asuu iloisen kirjavassa kodissaan pikkuveljensä, Jyrin sekä Isä Possun ja Äiti Possun kanssa. Ja koska he ovat possuja, sarjassa röhkitään paljon." Itse Pipsa possu näyttää miehen sukupuolielimeltä ja on luonteeltaankin vähän piilom*lkku. Koko ohjelmaformaatti perustuu siihen, että nauretaan Isä Possun ylipainolle ja kuorsaamiselle ja sitä tehdään koko perheen ja sukulaisten voimin joka jaksossa. Myös kavereille mainitaan asiasta ja välillä kilpaillaan kumman isä on lihavampi ja kuorsaa kovemmin. Isä on myös niin lihava, että ei mahdu telttaan, vaan pitää mennä autoon nukkumaan, koska ulkona sataa. Ja sekös vasta olikin hauskaa, hihhhihhii. Superhauskaa on myös, kun Pipsa heittää kuravedet vastapestyn auton päälle. Onko tämä sopivaa näytettävää pikkulapsille? Tämäkö on ok, että huomautellaan toisen ulkonäöstä ja sitten hihitellään ja naureskellaan sille koko perheen voimin. Opetetaan lapsille, että joukossa kiusaaminen on ok, pääasia, että kaikki nauraa samalle jutulle ja sotkeminen ja pomottelu on ok, sehän on vain hauskaa ja suloista. Koko paketti on sitten kääritty herttaisen kuuloisiin ääniin ja ällöttävään vaaleanpunaiseen. Päähahmon ärsyttävän äänen ja herttaisen hihityksen takana on loppujen lopuksi vain kiusaaja, vähän kuin Dolores Pimento. Olen yrittänyt antaa mahdollisuuden Pipsa Possulle, kun Kirppu löysi niitä youtubesta katsottuamme Olli Oksamiestä, mutta kun aivot sulaa ja tulee vain vihaiseksi, niin onko pakko? Ei ole. Joka kerta kun jakso alkaa ja kuulee sen karmivan hihityksen toisten kustannuksella, tulee vähän oksennusta suuhun. Sitten tämä on vielä brändi, jolla tahkotaan rahaa, eikä ihan pieniä summia. Nyt Pipsa Possu on saamaassa perheenlisäystä ja sekös lisää sarjan vetovoimaa. Haukutaankohan uutta vaivaakin ja pilaillaan sen kustannuksella. 

Karvat nousivat pystyyn, kun joku antoi Kirpulle syntymäpäivälahjaksi Pipsa Possu-sukat.
Muistutin itselleni, että ne ovat vain sukat ja en siis heittänyt niitä roskiin

. 
 Viime sunnuntaina saimme esimakua Pipsa Possun vaikutuksesta. Lauantaina vaahtosin tästä asiasta ja Kipinä sanoi, että ylireagoin ja antoi Kirpun katsella Pipsa Possua sillä välin, kun vein Johannan junalle. Olivat perjantaina käyneet vihdoin katsomassa Black Riderin ja Kipinä tykkäsi kovasti. Minä ja Kirppu oltiin Anniinan ja Kirvan kanssa PapuParkissa ja rakennettiin mm. luxusvankiloita. Sunnuntaina aamulla menimme ensin Kirpun kanssa talvitapahtumaan ja Kirvakin oli vanhempinenn siellä. Kävelimme jään poikki kahville ja vietimme ulkona aamupäivän. Sieltä lähdettyämme, soitin Kipinälle, että tulee keskustaan ja käymme yhdessä perhekaupassa. Kävimme sen jälkeen vielä Triossa syömässä ja bongasin kaksi nuorehkoa tyttöä New Yorkerin kassit kädessä ja ehdotin, että mennään mekin sinne. Siellä olikin ALEt meneillään. Kipinä meni sovittamaan vaatteita ja minä kiertelin etsimässä sopivan näköisiä vaatteita sovitettavaksi. Oli helpompi liikkua ilman rattaita, joten jätin Kirpun Kipinän kanssa. Sovituskopissa Kirppu oli katsonut Kipinää sovittamassa vaatteita ja hihitellen huomauttanut: "Onpa sinulla iso maha", koska onhan sellainen hauska juttu Pipsa Possussa. Kipinä ei edes ole ylipainoinen. Kipinä oli heti sanonut, ettei noin saa toisille sanoa, mutta sehän on kaikista niin hauskaa Pipsa Possussakin ja Kirppu halusi vain hauskuuttaa Kipinää. Meillä Pipsa Possu on tästä lähtien totaalisen pannassa kaikilla kielillä. En enää ihmettele, miksi kiusaaminen on kouluissa vielä tänäkin päivänä niin suuri ongelma. En tiedä onko Pipsa Possulla opettava tekijänsä tässä, mutta ei se ainakaan auta. Kun Kipinä ilmoitti Kirpulle, että Pipsa Possua ei enää tässä talossa katota, Kirppu katsoi Kipinää järkytyksen ja pöyristyksen sekaisena, kuin Kipinä olisi ehdottanut, että meillä olisi lounaaksi ulostetta. Tämä vain vahvisti mielipiteeni, että teimme oikean ratkaisun ja pysymään siinä. Rukoilen myös mielessäni, että muutkin vanhemmat heräisivät, että mitä heidän lapsensa katsovat. Varsinkin taaperoiässä, mikä on ikä, jolloin ollaan kaikista eniten vaikutuksille alttiita.

Kirva ja Kirppu luxus-vankilassaan, joka rakentui heidän ympärilleen

Vuoroin Kirppu veti Kirvaa, vuoroin toisinpäin. Riita meinasi tulla, kun molemmat halusivat mieluummin vetää, kuin istua kyydissä. Sopu saatiin kun molemmat istuivat kyydissä ja aikuiset vetivät

Saatiin myös kunnon turre-kuva LAHTI-kyltiltä

Itse suosittelen taaperoille YLE Areenasta vaikka Simo-kani sarjaa. Siinä seikkailee ala-aste ikäinen Simo kani ja ystäviensä ja pikkuveljensä kanssa ratkovat oikeita lapsien maailman konflikteja esim. riitoja, mustasukkaisuutta, kateutta ja hyvänä kaverina toimimista. Näin YLE Areena Simo-kani sarjaa kuvaa: "Hei, se on Simo, nokkela pikkuinen superkani. Pikkuveli Jaskan sekä kavereiden Lulun, Anteron ja Viljamin kanssa päivät kuluvat nopeasti. Yhdessä opitaan yhteistyön aakkosia ja touhutaan kaikkea kivaa. Simon elämässä tapahtuu paljon asioita, jotka voivat tapahtua kenelle tähansa lapselle. Isän ja äidin opastuksella Simo kokee asioita, joihin ei vielä ole ehtinyt törmätä, kuten aloittaa koulun, menee hammaslääkäriin, oppii ajamaan ilman apupyöriä, pääsee uimahalliin, lentää lentokoneessa."  Tämä ei ole vaaleanpunainen oksennus, mutta tarttuva musiikki, lyhyet jaksot ja yksinkertainen ja värikäs kuvitus kyllä hypnotisoi katsomaan jakson tai pari. Lieveilmiönä tästä on tullut Kirpulle lällättely esim. hippaleikissä, mutta parempi sekin, kuin toisten ulkomuodoilla irvailu ja toisten arvostelu. Simo on oikeasti sellainen sarja, mitä voi suositella taaperoikäiselle, jos jotain pitää katsoa, eikä tulevia koulukiusaajia kouluttavaa fallosnaamaa. 

Siis EI KIITOS Pipsa Possulle!