The next level

Olen jo monta vuotta sanonut, että minulla on surkean nimimuisti lisäksi paha kasvo sokeus. Muistan aina ja kaikki nimet järjestäen väärin Helmi->Hilma Matilda->Melinda Einari->Ernesti, noin muutamia mainitakseni. Ja tosiaan, en muista kenenkään nimiä, varsinkaan kun puhelimessa esittäydytään tai tapaamisissa, en muista vuosienkaan päästä Kipinän kaverien, sosiaalityöntekijöiden tai edes vanhojen luokkalaisieni nimiä. En vain muista. Sen sijaan muistan numeroita. Esim. pankkitilini iban numeron. Satoja pin koodeja, oman ja isänipankin käyttäjätunnuksen ja useita puhelinnumeroita. Äitini, (edesmenneen) tätini, exmieheni, omani, Kipinän, isäni työpaikan, Siilimiehen, ensimmäisen känppikseni, Marian sekä Johannan koti numeron ysäristä. Omaani en, mutta enhän soittanut kotiin yhtä usein kun Johannalle. Nii. Juu ja äitini silloisen työnumeron. Sitä ei varmaan ole enää, niinkun ei kotinumeroitakaan.

Olen siis myös totaalisen kasvo sokea. Se ei siis ole ylpeyttä, jos en moikkaa kaupungilla, se johtuu joko siitä, etten ole nähnyt sinut, tai en tunnista sinua. Anteeksi, se ei johdu ettetkö olisi tärkeä, vaan minun aivot eivät vissiin rekisteröi kasvoja, koska en katso ihmistä, kun hän puhuu. Jos katson, jään tuijottamaan, koska jumitan ja aivoni työstävät ihan eri juttua, "mitä pitikään ostaa" "olikos Kipinän hammaslääkäri tänään" "kuka se olikaan pääosassa siinä eilisessä elokuvassa" "millä biisillä Suomi osallistui euroviisuihin vuonna 2019". Jos taas en katso sinua, teen jotain muuta, niin yleensä keskityn siihen mitä sanot, kuuntelen, vastaan ja kommentoin. Prosessoin sanomaasi, kun pelaan puhelimella, teen palapeliä tai piirrän. Kun en katso, naamasi piirteet eivät jää muistiin. Sinä et siis ole epäkiinnostava, aivoni vaan toimivat sillä tavalla. En siis tunnista ketään, enkä muista kenenkään nimiä. Joskus joku ihminen näyttää tutulta, mutta kun en löydä muistini syövereistä ja kaikkien puhelinnumeroiden, pin koodien ja päivämäärien joukosta asiayhteyttä, kyse voi olla "kloonista", sisaruksesta tai julkkiksesta. Voi olla lähikaupan kassa, ihminen jonka näen joka päivä, mutta jonka kanssa puhun tuskin koskaan.

Noh, nyt tämä kasvosokeus on ihan next levelillä. Nyt näen tuttuja kasvoja joka paikassa. Katson elokuvaa ja olen vuoren varma että näyttelijä on joku ja kun keksin asiayhteyden, googletan ja onkin ihan eri näyttelijä. Ihan eri näköisiä. Mutta silti, voisin vannoa, että ovat melkein sisaruksia. Nyt myös niin on käynyt live tilanteissa. Ja kun aivoni raksuttavat hakien yhteyttä, minä tuijotan. Tuijotan ja aivoni raksuttavat. Ja sitten, heureka! Keksin sen. Hetken euforia kun keksin, keneltä he näyttää ja sitten en kehtaakaan kysyä. Että Hei, näytät ihan minun tutulta, oletteko sukua. Sen sijaan siis tuijotan tyhjin silmin kiusaavan pitkään ja sen jälkeen pääni yläpuolella syttyy lamppu 💡 ja sitten vilkuilen vuorotellen puhelinta ja ihmistä, hakien Facebookissa sisarusten tietoja. Nyt kysynkin, mikä hitto mua vaivaa? Olin esim. Kirpun kanssa kaveri synttäreillä ja siellä oli kaikkia kasvonpiirteitä myöten Kirvan serkun äidin näköinen henkilö. Pelottava yhdennäköisyys. Aloitettua me Orimattilassa vauvauinnin, oli yksi äiti Natalien lapsuuden ystävän näköinen. Kerhossa oli myös äiti, joka näytti ihan Kipinän kummitädin serkun ex-vaimolta. Moikkaillaan joskus kun hän on töissä sairaalassa. Semmoinen hyvän päivän tuttu. Kirvan serkun äitiä nähdään Kirvan synttäreillä ja käytiin aikaisemmin samassa vauvauinnissa ja jumpassa. Ja nyt viimeksi, oltiin taas kerhossa ja mietin pitkään, mistä yksi äiti oli tuttu ja ihan kerhon lopuksi, tajusin, että hän ja kerhon vetäjä voisivat helposti olla siskoksia. Suun kaari ja hymykuoppa oli eri, mutta muuten ihan samannäköisiä. Samoin kaksi siellä käyvää äitiä ja heidän lapsensa ovat ihan samannäköisiä ja tulevatkin joskus samaa matkaa. Miksi en voi lakata etsimästä yhteyksiä, mitä väliä, kuka on kenenkin sisko, serkku tai ystävä? Onko se vaan totta, että vaikka perimäämme on tullut matkustuksen ja maahanmuuton myötä rikkautta, loppujen lopuksi pienen populaation takia, muistutamme kaikki jollain tavalla toisiamme.

Esim. Joskus näen mainoskuvien lapsilla Kirpun piirteitä, joku ilme, hymy, ehkä irvistys. Myös Siilimiehen lapset, Ykkönen ja Kakkonen, omaavat samoja ilmeitä ja kasvonpiirteitä kuin Kipinä, vaikka biologisesti ovat samaa geeniperimää vain Kirpun kanssa. 

Aivot, antakaa ihmisten olla ja keskittykää ratkaisemaan toisen asteen yhtälöitä ja muistamaan puhelinnumeroita! 🧠👈🏻