Oman elämäni Pirjo

 

Lainasin Kipinän hattua

Pakko se on myöntää. Jos joku ei tiedä mistä puhun, suosittelen lämpimästi katsomaan sarjaa Pirjo. Voisi yhtä hyvin olla minun elämästäni. Tässä taasen kaksi esimerkkiä:

Tänään läksin reippailemaan kauppaan. Kirppukin nukkuisi samalla ulkopäikkärit ja en edes muista, koska viimeksi on vaunuiltu. Pakkauduttiin molemmat niin, että minä olin kävelevä tönkkö ja Kirppu oli vaunuissa vauvaburritona usean kerroksen vaatteita ja makuupussin sisällä. Ulkona oli raikas sää ja lunta satoi solkenaan.

 Lähdin suorittamaan missiota "Kauppa", koska maito oli loppu. Päätin käydä lähiksessä ja tehdä sen jälkeen ylimääräisen lenkin. Yllättävän paljon sitä tuli ostettua kaikkea ja jouduin soittamaan videopuhelua Kipinälle, kun en löytänyt hänen tilaamiaan nallekarkkeja, jotka sitten viimenään löytyivät kassoilta. 

Tein ylimääräisen lenkin suunnitellusti ja se tunne, kun olet raahustanut läpi tuiskun ja hangen reippaana ja kävellyt pyryssä työntäen vaunuja ja juoden k-kauppa kahvia. Olet viimeisessä ylämäessä ja koti näkyy jo...

ja sitten saat viestin 🤦🏼‍♀️

Totesin, että kait se on raahustettava takasin postiin, koska todennäköisesti ne on Kipinän liskon lokustit ja niitä ei paree montaa päivää pitää postissa. Vein ostokset kotiin ja kävelin takas kaupalle.

 Yritin noutaa paketin, mutta eihän minulla ollut henkkareita. Kirppu on hukannut ajokorttini jonnekin ja passi on hoitolaukussa, joka ei ollut mukana. Ei voi olla totta! Yritin neuvotella, että voisinko vaan antaa henkilötunnuksen loppuosan, no ei käynyt. Kysyin voinko valtuuttaa jonkun toisen hakemaan paketin. Kyllä voin. Kysyin voisiko se joku toinen olla ko. kassahenkilö. Ei kuulemma voi. Kävelin ulos kaupasta ja yritin kuikuilla olisiko ketään puolituttua paikalla, mutta eihän minulla niin hyvä tuuri voinut käydä.

Arvioin mahdollisuuksiani, pelkäsin, että jos teen kolmannen kiekan, olen samassa tilanteessa kuin Jyskissä taannoin, koska k-kaupan kahvitarjontaan ei kuulunut laktoositonta tai edes vähälaktoosista maitoa. Ei auttanut kuin raahustaa kotiin, napata passi ja kävellä vielä kerran takaisin.

Tällä kertaa sain paketin ja se oli kuin olikin lokustipaketti, nyt olisi kiire kotiin.

Koko tämän seikkalun ajan pyrytti taukoomatta ja kolmannen kierroksen jälkeen olin jo poikki, märkä ja kylmissäni. Onneksi Kirppu sentään nukkui koko reissun ja Kipinä oli löytänyt itkuhälyyttimet. Laittaessaan lokusteja dunaboxiin, Kipinä huomasi ettei meillä ole kurkkua, käskin mennä lainaamaan naapureilta, mutta osa ei ollut kotona ja ne ketkä oli, niillä ei ollut kurkkua. Minä en joka tapauksessa kauppaan enään lähtisi, joten se olisi huomisen murhe hommata kurkkua lokusteille.

Tämä epäonnistunut selfie jotenkin kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Olen viimeaikoina blogannut stressivatsani aiheuttamista tilanteista. Tässä jälleen yksi paska kauppareissu viime maanantailta:

Olin kärkkäisillä ostoksilla, kun tuntui mahassa, että pitää päästä vessaan. Babyvessassa joku oli imettämässä, joten kävin vaa pissalla ja päätin jättää loput kotiin ja jatkoin ostoksia. Sitten rupesikin tuntumaan, et ei hitto nyt on mentävä takaisin. No menin uudestaa babyvessaan ja vieläkin imetys oli siellä käynnissä. No en kehdannut mennä sinne tyhjennykselle, joten arvioin vaihtoehtoja ja huomasin että invavessa oli vapaa. Paperi oli loppu telineestä, mutta onneksi oli toisella puolella uus rulla. Siinä sitten kun totesin tovin istuessani, että "eagle has landed" ja rupesin pyyhkimään ja vedin vessan ja pesin kädet, kun huomasin et eikä, mokoma ei ollutkaan lähtenyt eteenpäin. Odotin muutaman minuutin, että säiliö täyttyi ja yritin uudestaan. Ei. Sitten aloin kattoo ympärilleni. Käsiä varten oli sitä ulosvedettävää pyyhettä, pyyhkimiseen sitä maailman ohuinta paperia, mistä päivä paistaa läpi. Muutoin invavessassa ainoat irtoesineet olivat käsisuihku ja istuinrenkaan pienennin lapsille. Panin käsisuihkun täysille ja yritin paineella rikkoa sitä jöötiä. Ei mitään vaikutusta. Mietin mahdollisuuksiani luikahtaa paikalta ja olla ikinä enää asioimatta kaupassa, mutta pelkäsin, että minun tuurilla ulkona oli jo jono. Lopuksi keksin idean ja ujutin sen tyhjän vessapaperirullan telineeltä. Sanoin itselleni että "Tämä ei ole hyvä idea" ja taittelin sen tikuksi, jolla tökein tuotostani. Pahvi alkoi nopeasti sulaa ja nostin sen äkkiä roskikseen, mutta jotain oli tapahtunut! Painoin toiveikkaasti huuhtelu nsppia ja se mötkäle meni kuin menikin eteenpäin. Victory!! Pesin kädet useasti ja luikin ulos vessasta, jonka ulkopuolella oli lauma teinejä. Ne varmasti oli kuullut, kun vetelin sitä vessaa 🤦🏼‍♀️🙈😅 liukenin nopiaa paikalta. Ihan niin härski en ollut, että oisin ottanut kuvan tilanteesta, vaikka sekin kävi mielessä 😳 ja onneksi en soittanut paniikkipuhelua Natalielle, ettei koko kauppakeskus kuullut ongelmaani.

Ja koko tämän koitoksen ajan olin pelko perseessä, että jos näytin epäilyttävältä kameroissa, kun ensin kävin vessassa, sitten keräsin ostoksia, sitten menin vessaan uudestaan, kurkkasin ovelta ja menin kärryineni invavessaan, viivyin siellä hyvän tovin ja tulin ulos. Jos tämä toiminta olisi kiinnittänyt valvontakameroissa vartioitten huomion ja olisivat napanneet kassojen jälkeen minut sivuun ja olisi pitänyt koko juttu vielä selittää heillekin, olisin varmasti kuollut häpeästä. Sillä vaikka tämä stressivatsa nostaakin toleranssia, niin onkai joku nolousraja minullakin.

Ettei sitten ihan helpolla taas olisi päässyt, ajelin kotio päin ja ajattelin hakea postipaketin vielä, kun olin kerta liikkeellä. Postin pihassa sydän jätti muutaman lyönnin väliin. Missä mun kassi on? Äkkiä kolusin auton läpi ja mieleen piirtyy muistikuva, missä se oli Kirpun sylissä ja soitan äkkiä Kärkkäisten infoon. No sinnehän se oli viety, joten ei auttanut kuin ajaa takasin. Tarkistin, ettei tiliä ole käytetty ja infonainen sanoi, että laukku oli tuotu aika nopeasti ja hän oli kuuluttanutkin minua, mutta en ollut kuullut tai olin jo poistunut. Päätin käydä tankilla ja mennä mäkin autokaistalle, koska olin jo valmis tekemään ensimmäisen asteen murhan. Hain vielä paketinkin, vaikka Kirppu oli herännyt ja aivan raivona ja menin kotiin syömään kylmiä mäkkisafkoja Kipinän kanssa. Sen pituinen se.