Ajan käsite

Alan tosissani uskoa, ettei aika ole riippumaton ja muuttumaton käsite. Sitä luulisi, että aika kulkee samalla lailla koko ajan ja meidän toimintamme, mielialamme, elämäntilanteemme, ikämme ja terveydentilamme vaikuttavat siihen, miten koemme ajan, mutta silti hämmästyn yhä uudelleen ja uudelleen, että vaikka heräisimme kuinka myöhään, niin olemme aina ajoissa vauvauinnissa ja vaikka herättäisi kuinka ajoissa, tulee Kipinälle kiire bussiin ja minä olen myöhässä töistä. Ja joka paikasta.

 Uimahallilla täytyy siis olla joku erilainen aikauniversumi, jossa aika pysähtyy ja kulkee muutenkin vähän vinksallaan. Miten muuten on mahdollista olla altaalla 9:59, jos kotoa lähtee 9.40. kuitenkin täytyy kantaa lapsi autoon, ajaa n. 7km hallille, kantaa lapsi parkkikselta pukkariin, riisua itsensä ja laittaa uimapuku, herättää ja riisua vauva, pukea uimavaippa ja -puku, käydä suikussa ja tepsuttaa altaalle. Ja usein aikaa on vielä minuutti. Sitten kun tulemme altaasta on kello 10.30, sitten aika alkaakin kulkea eri lailla. Otamme suihkussa uikkarit pois ja menemme saunaan, jossa Kirppu nauttii aamupalaboobia, sen jälkeen nopeat suihkut, pesut ja kuivaamaan ja pukemaan. Jossain kohti tajuan, että jo kolmas ryhmä on tullut sisään. Kun lopulta olemme hallin odotusaulassa, jossa Siilimies kerta toisensa jälkeen päivittelee, että miten voi kestää noin kauan, on kello jotakuinkin aina väliltä 11.30-12.00. Voin selittää tämän vain sillä, että uimahallilla on eri aikauniversumi, missä kello käy hassusti.

Kotona taas aamulla, vaikka kuinka ripeästi toimisi, on aina jo lähtiessä myöhässä. Tänäkin aamuna ensin herätin Kipinän, joka ei suostunut lähtemään kouluun, koska oli väsynyt. Ja koulussa pahaa ruokaa. Ja liikkaa. Ensin kävimme eipäsjuupas vääntöä, joka oli jo yltymässä riidaksi, kunnes sain neuvoteltua, että jos teen hälle eväät ja saa nukkua eka tunnin, menee hän kouluun. Herätin hänet uudestaan varttia yli yhdeksän. Normaalisti hän herää 45min ennen lähtöä ja aamuhommiin kuuluu kissojen ruokinta, joskus suihku, pukeminen, lääkkeiden otto ja aamupalan syöminen. Ulkovaatteiden pukeminen ja pyskälle raahustaminen n. 150m ylämäkeä. Näistä hän selviää usein niin, että aikaa jää vielä vartin torkkumiseen aamutoimien jälkeen. Aikaa oli nyt puoli tuntia, olin jo ruokkinut kissat ja tehyt aamupalan ja pakannut eväät. Hän ei mitenkään vetkutellut ja silti nipin napin ehti bussiin. Ei voi ymmärtää. Ehkä joku ronkkii kellojamme. Neiti Aika kiihdyttää sitä katsoakseen miten suoriudutaan paineen alla. Myös on aika jännä, että Kipinästä minuutti voi tuntua tunnilta ja viikko vuodelta kun minusta tunti tutuu minuutilta ja vuosi viikolta. Ei kai näitä turhaan kutsuta ruuhkavuosiksi 🤷🏼