Dilemma

Kuinka paljon omia periaatteita ja omaa mielenrauhaansa äiti on valmis uhraamaan pienen vauvansa onnen tähden? Tähän joudun vakavasti miettimään vastausta tänään. 

Minulla on fobioita. Yksi niistä on nuket. En voi sille mitään, mutta minusta ne on karseita. Pahimmillaan ne näyttävät rumilta riivatuilta hirviöiltä ja parhaimmillaankin kuolleilta vauvoilta. Yak! En pitänyt niistä edes lapsena. Vielä vähemmän teininä katsottuani Child's Playn. Kipinä ei onneksi myöskään niistä innostunut. Aina joku kuvitteli voivansa tuoda Kipinälle nuken uhmaten minun tahtoa, mutta sitten ne puff hävisivät, ja tilalle tuli aina pehmolelu. Kipinästä tämä vaihtokauppa oli oikein oiva.

Tänään oltiin vauvauinnissa. Siilimies ei tullut aamulla eikä vastannut puhelimeen. Vedin herneet ja muutaman porkkanankin nokkaani ja ajaessani hallille ajattelin, etten puhu hänelle enää ikinä kun hän on niin epäluotettava kakkapää! Päästiin altaaseen juuri ajoissa. Ensin harjoiteltiin selällään uimista. Tämä ei ole Kirpulle se mieleisin. Ohjaaja tuli auttamaan ja antoi harjoitusnuken Kirpulle ja voi onnea! Se oli niin mieluinen kaveri, että onnistui uinnit selällään ja kyljellään. Kirppu silitti nuken päätä ja antoi nukelle suukkoja ja lopuksi jäi syömään nuken kättä. Hän kosketteli sen kasvoja ja hihkui sille innoissaan.

Pitääkö minun nyt ostaa nukke Kirpulle? Edes rakas laiskis ei ole saanut moista rakkautta osakseen. Haluan kyllä valita sen nuken itse, koska minun täytyy nukkua talossa, jossa ko. nukke asustaa. Tämä on tosi tosi pelottavaa.

Kuin suoraan jostain painajaisistani.

Näistä ei kyllä kukaan muuta meille kuin kuolleen ruumiini yli.

Kaupassa yhdelle Kirppu hymyili ja minäkin ehkä pystyisin elämään sen kanssa, mutta sitten Kirppu rupesikin potkimaan sitä pois. Ehkä tätä nukkeasiaa tulee vielä miettiä. Ei tehdä hätiköityjä ratkaisuja.

Kirppu oppi uuden sukellusasennon ja enää ei tarvitse kannutusta. Käytiin Maritan työpaikalla syömässä ja Kirppu söi paljon keitettyjä vihanneksia. Siilimies yritti soittaa. Kiukkuni on laantunut, mutta mielenosoituksellisesti jätin silti vastaamatta ja laitoin olevani kiireinen. Ja olinkin. Kärsiköön vielä vähän. Mutta voinen todeta hieman ylireagoineeni aamulla. Kaikki meistä on nukkunut joskus pommiin. Olin itsekin vaan niin väsynyt ja olen ehkä vähän herkillä, kun sain kuulla tosi pysäyttäviä uutisia eilen, joista ehkä avaudun myöhemmin. Tarvitsen nyt vaan tosi paljon sitä, että tiedän, että voin luottaa Siilimiehen apuun aina. 

Tiedän että voinkin, mutta aamulla se ei tuntunut siltä, kun itkin koko matkan hallille ja mietin, että toivottavasti muut hallilla eivät huomaa. Vauvauinnissa onneksi kaikki murheet, huolet ja kiukut unohtuu. Se on kyllä mukavaa yhdessä tekemistä ja Kirppukin on kuin kala vedessä. Äiti sanoi, että tulevat joku viikonloppu vierumäelle ja mennään yhdessä uimaan. Haluavat nähdä kun Kirppu ui.