En ole aamuihminen

 En ole koskaan ollut aamuihminen, eikä minusta koskaan tule aamuihmistä. Nyt se on vihdoin todistettu. Luin tämän uutisen eilen, kun minun olisi pitänyt nukkua. Olen jo vuosia marmattanut siitä, kuinka epäreilua on se, että maailma on rakennettu aamuihmisille. En todellakaan ole aamuihminen, vaikka kello soisi joka päivä samaan aikaan. En oikein ole yöihminenkään. Olen tällainen jatkuvasti väsyksissä oleva väliinputoaja, joka rakastaa nukkumista, mutta nukkuu silti liian vähän. Joka ilta menen liian myöhään nukkumaan ja joka aamu on herättävä aivan liian aikaisin. Minussa taistelee kaksi puolta, toisen mielestä elämä tuhlaantuu nukkumalla ja jotain voi mennä ohi, toinen puoli sanoo, että unien näkeminen on kivempaa ja tärkeämpää kuin tietää testin avulla millainen peruna on tai onko joku julkaissut uuden kuvan lounaastaan. 

Ennen älypuhelimia uniaikaani varastivat kirjat. Jos kirja oli mielenkiintoinen, en vain voinut laskea sitä kädestäni, vaan luin ja luin, kunnes luku ei päättynyt cliffhangeriin. Oli kyse uutisesta, kirjan luvusta tai pelistä, on aivojeni viesti aina sama: Vielä yksi. Huijaan itse itseäni ja tiedän, että ei se jää yhteen, mutta silti kiusaus on liian kova. Huomaan, että aikaa on mennyt taas aivan liikaa ja tiedän olevani aamulla väsynyt. Miksi siis teen tämän itselleni. Varsinkin, kun itseasiassa rakastan nukkumista. Se on ihanaa. Parhainta se on Hugo kainalossa naama turkkia vasten hiljaisen kehräyksen ympäröimänä. Herään toki silmät kutisten ja nenä vuotaen, mutta se on vörttiä. Joskus nukun niin hyvin Hugon vieressä, että kuolaan unissani. 

Minä rakastan uneksimista. Joskus näen selkounia, joskus mielikuvitukseni järjestää minulle semmoisen shown, että mietin aamulla muumilaaksoon kirjautumista. Elämäni yksi parhaista päivistä on jäänyt kokonaan elämättä. Silloin ferritiiniarvoni olivat jälleen aika matalat ja olin jatkuvasti todella väsynyt. Kirppua ei vielä ollut ja Kipinä oli viikonlopun tukiperheessä. Järjestin niin, ettei kukaan kaipaisi minua ja nukuin 33h putkeen. Se vaati jo vähän turnaukestävyyttä, mutta sen jälkeen oli aivan mahtava olo. Ehkä joku kerta vielä skippaan päivän. Ken tietää.

Tämä on minun aamukahvikuppini. Tämä on nyt se aikuisten kuppi kahvia, 0,5l
pienemmistä tulee vaan vihaseks