Klara vappen!

 Klara vappen, bara vatten (och liten sima), hela natten! Tän verran minunkin ruotsi vielä taittuu ja siinä olikin jo ehkä kolmasosa sanavarastostani.

Kävin läpi vanhoja postauksiani ja yllätyin, että en ole aiemmin postannut vapun tienoilla. Hämmentävää se on siksi, että vappu on ehdottomasti ollut joulun ohella yksi suosikki juhlistani ihan lapsesta saakka. Yksi elämäni suurimmista menetyksistä lapsuudessa tapahtui juuri vappuna, kun hukkasin rakkaimman pehmoleluni, turvaeläimeni. Lopullisesti. Siitä lisää jossain toisessa postauksessa, koska nyt haluaisin keskustella tästä vapusta ja traditioistamme. 

Muistan aina pienenä, kuinka ihanaa oli käydä vapputorilla. Se oli vuoden kohokohta. Sain aina valita vappupallon ja rakastin katsella ja hypistellä ihania tavaroita ihmisvilinässä. Ihanaa oli myös hyrrät, vappunaamarit ja se, että sai pukeutua joksikin hassuksi. Munkit ja serpentiini sekä saippuakuplat ovat olleet vahva osa lapsuuteni vappuja. Kaikki ihmiset torilla olivat hyvällä tuulella ja iloisia ja sää oli aina aurinkoinen. Näin minä lapsuuteni vaput muistan. Rakastan kevättä!

Kirppu oli tehnyt oman vappunaamarin päiväkodissa

Saman kaltaisia muistoja ja traditioita olen halunnut luoda Kipinälle ja Kirpullekin. Kipinän kanssa olemme aina menneet kiertelemään vapputorilla ja herkuttelimme muikuilla. Vapputorilta on perinteisesti ostettu myös metrilakua ja jotain pientä vappukrääsää ja poislähtiessä Kipinä on saanut valita mieleisensä pallon. Vuosien saatossa torimyyjät ovat hinnoitelleet asiakkansa (tai ainakin meidät) sen osalta ulos. Muistan erään vapun, oliskohan ollut vuosi 2018, kun mentiin torille ja maksettiin puolityhjästä pallonrutaleesta 20€. Hyvä etttä se lensi edes kotiin saakka. Siitä lähtien Kipinä on saanut valita pallonsa marketista. Viime vuonna hän ei enää halunnut, koska on jo kuulemma lian iso ilmapalloon. Minun mielestäni ei koskaan voi olla liian iso ilmapalloon. Kirppu on nyt saanut valita markettipallon. Viime vuonna hän valitsi muumipeikon ja edellisenä vuonna kävelevän koiran. Lakut ja muikut on sentään vielä otettu torilta, mutta turhan krääsän ostaminen ja tivolilaiteajelut on saaneet jäädä. Samoin pomppulinna. Viime vuonna torilla oli paljon ohjelmaa, ahdistavan paljon ihmisiä, rattailla ei meinannut mahtua olla ja muikkuja sai odottaa yli 45min. 

Tämä oli suorastaan onneton. Ostimme tämän sunnuntaina Kärkkäisiltä,
tiistaina se ei enää lentänyt, vaan lötkötti puolityhjänä lattialla. 
Kirppu niin rakasti sitä.

Vappuaattona menimme paniikissa Citymarkettiin ostamaan pettymyspallon tilalle Pikku Myy-palloa, joita olin nähnyt siellä aiemmin ja tottakai ne oli myyty loppuun. Onneksi lopulta Kirpulle kelpasi muumitalo-pallo, joka leijailee vieläkin, kuin olisi eilen ostettu. Viime vuoden Muumipeikko-pallon taisin päästää tuskistaan elo-syyskuun tienoilla, joten väittäisin, että Kärkkäisten pallo ei ollut hyvin sinetöity.

Tänä vuonna mentiin torille perinteisesti. Ohjelmaa lavalla oli aika niukasti, mutta torilla oli väljempää. Ihmiset oli edelleen iloisia ja siinä missä lapsuudessani kaikki vaput ovat olleet aurinkoisia, aikuisena en muista yhtään vappua, ettei olisi satanut. Yhtenä vappuna satoi useampi sentti lunta maahan. Mutta tänä vuonna sää suosi ja fiilis oli hyvä. Mihinkään ei tarvinnut jonottaa, mutta kallista oli. Pehmis oli melkein viisi euroa. Sanoin Kipinälle, että voin ostaa pienen muikkuannoksen hänelle, mutta nekin mieluusti hakisin marketista. Kipinä sai muikkunsa ja annoimme Kirpun maistaa. No hänellehän sitten maistui! Ja kun Siilimieskin rupesi lokkeilemaan, päätin hakea toisen, isomman annoksen. Molempiin meni yhteensä 25€, mutta annoksista söi 3,5 ihmistä, joten hinta ei sen puoleen ollut niin paha. Lopuksi Kipinä kärtti lakujaan, joten suostuin ostamaan muutaman, vaikka niiden hintakin oli kivunnut ylös. Se mikä yllätti, oli krääsäkojujen ja vaatekojujen hinnat. Ennen niistä sai kiinan krääsää ja kiinanlaatuisia vaatteita ja niitä ostettiin suht halvalla ja sen takia, ettei niitä muualta saanut. Nyt jokainen voi itse tilata sen printti T-paidan 5€ ilman postikuluja, joten miksi siitä maksaisi 25€ torilla? Lasten tuulihyrrät maksoivat 5€, kun Tokmannista sen saa 1€. Ymmärrän, että torimaksu pitää maksaa, mutta pitäähän se maksaa vaikkei myisi yhtään mitään, kun on hinnoitellut asiakkaansa ulos. Ennen sitä ostettiin, koska oltiin hyvällä tuulella ja se oli semmoista extra kivaa, mutta kun hinnat nousevat näin rankasti, ihmiset katsovat enemmän, mihin rahansa tuhlaavat.

Kirppu oli tapansa mukaan epäluuloinen ja ei olisi millään halunnut maistaa. Siilimies sai puolipakolla hänet maistamaan yhtä muikkua ja hän tykkäsi ihan mahdottomasti. Muikkua jellonalle!

Muita traditioitamme ovat munkit ja tippaleivät. Olen jo vuosia turvautunut muiden äitien munkkeihin. Muutamana vuotena kokeilin hiki hatussa paistaa munkkeja erilaisilla resepteillä ja eihän siitä mitään muuta tullut, kuin keskinkertaisia munkkeja ja paha mieli. Aikaisemmin ostin munkit Facebook-kirppikseltä, mutta nyt olen jo monena vuotena hakenut Marttojen munkkimyynnistä. Tänä vuonna oli 0,70€/kpl, myös gluteenittomat, joita ostinkin Natalielle ja täydestä meni, kuin väärä raha. En ole koskaan tykännyt tippaleivistä, mutta kun tein ekaa kertaa niitä itse, niin se oli rakkautta kertapuraisulla, näitä tulen tekemään aina ja ikuisesti. Joskin joka vuosi uhkuin pyhää vihaa, kun pursotin tylla tippuu kuumaan öljyyn ja pussista valuu taikinaa kädelle. Olin jo vakaassa harkinnassa, että tekisinkö tippaleipien sijaan churroja, kun Eveliina vinkkasi, että kannattaa käyttää tyhjää ketsuppipulloa. Sitä ei ollut saatavilla, mutta tyhjä majoneesipullo pääsi kokeiluun ja voi sitä iloa! parhaat ja helpoimmat tippaleivät ikinä!

Munkkimyyjäisissä pääsee maistelemaankin

Hän juuttui kiinni ja en saanut häntä heti käännettyä,
joten tippaleipäni taisi ilmeestä päätellen vähän turhaantua toistaitoiselle tunaroinnilleni

Myöskään sima ei kuulu lempiasioihini. Se on kuin porkkanalaatikko ja karjalanpaisti. Vaikka kuinka olisi itsetehtyä ja semmosta tai tämmöstä, niin en vain tykkää. Haluaisin kyllä, joten siksi maistan sitä joka vuosi. Mehukatti-sima on ihan ok, sitä olen muutamana vuonna ostanutkin. Kerran olen maistanut todella hyvää simaa. Olin töissä valokuvaamossa ja sinne tuli asiakkaaksi omenatilallisia. He toivat itsetehtyä omenasimaa ja en kehdannut sanoa, etten pidä simasta. Onneksi en, sillä niin hyvää simaa en ole eläessäni saanut. Kirpeää ja herkullista! En ole koskaan yrittänyt tehdä simaa itse, kun en kerta siitä oikein pidä, mutta nyt törmäsin semmoiseen ilmiöön kuin limesima ja sitähän oli sitten pakko kokeilla. Voi sitä onnea, kun rusinat alkoivat kohota pintaan! Olin tehnyt onnistuneesti itse simaa. Maku ei ollut huono. Se oli todella makeaa ja poreita oli verrattain vähän. Sitten keksin lantrata sitä vähän kivennäisvedellä ja yhtäkkiä minulla oli vähemmän makeaa simaa poreilla! Täydellistä, vaikka itse sanonkin. Ensi vuonna muutan hieman reseptiä, mutta kyllä tätä kantsii kokeilla uudestaan. pullottaa pienempiin pulloihin ja antaa osan lahjaksi, koska itse lantraan kivennäisvedellä ja muut perheestämme eivät tykänneet. Kaksi litraa on niin riittoisaa, että en saa ikinä juotua mokomaa yksin pois, vaikka olen kaikille vieraille sitä pakkomaistattanutkin. Hekin ovat tykännet tai eivät vain kehdanneet sanoa.