Aamupala pettymyksiä

Kahvi on monelle suomalaiselle pyhä asia. Monen suosikki on perus Juhla mokka ja toiset tykkäävät syvemmän makuisesta tumma paahdosta. Itse suosin paahtoaste 2. Kahvia ostan enää tarjouksesta, on se niin kallista.

Tänään minulla oli paasto verikokeet ja olin siis ollut syömättä ja juomatta kun menin labroihin. Siellä mietin, kun sermin läpihän kuuluu kaikki, että miten erilaisia näytteenottajia siellä oli. Viereiseen koppiin meni ulkomaalaistaustainen alakouluikäinen äitinsä kanssa. Mietin jo jonossa, että kuinkahan käy, kun lapsi oli aika nuori. Olin jotakuinkin keskimmäisessä kopissa ja näin, että näytteenottajia saapasteli kelakortti kädessään vasemmalla puolellani olevaan koppiin, ilmeisesti konsultoimaan, kun vasemman kopin ottaja vastasi iloisesti "Juu kyllä me otetaan, kuhan pystyy olla vaan" tämä ensimmäinen hoitaja saapasteli takaisin oikealle puolelleni ja kysyi hyvin töykeää sävyyn lapselta "No pystytkö sitten olemaan tässä?". Ilmeisesti ottivat kokeen. Näytteenottajan eleistä ja äänensävystä kuului, ettei kiinnostaisi työtään tehdä ja todella ikävää lasta kohtaan, jota saattaa muutenkin jännittää. Minuakin jännitti, vaikka kokeita otetaan ja luovutan vertakin säännöllisesti. Onneksi minä sain vasemman puoleisen kopin hoitajan. Lapsien kanssa tulisi olla muutenkin pelisilmää. Jotenkin tuli heti sellainen fiilis, että haluttomuus palvella johtui etnisestä taustasta, ei niinkään iästä. Minua pistämään tullut hoitaja jutteli iloisesti ja pistäessään en edes tuntenut neulaa.

Ulos tullessa päätin mennä hemmottelemaan itseäni herkkuaamiaisella kahvilaan, joka sijaitsi sanotaanko vaikka kävelymatkan päässä. En viitsi mainita paikan  nimeä, koska arvioni ei tule olemaan mairitteleva. Kahvilaan astuessani myyjää ei näkynyt mailla halmeilla. Odottelin aika kauan ja tutkin tarkkaan valikoimaa. Tullessaan viimein myyjä ei juuri tervehtinyt eikä pahoitellut. Minulle tuli olo, että pitäisi pyyttä anteeksi tuloani kahville. Päätin kuitenkin olla ystävällinen, nälkäkiukku tekee kaikesta kokemuksesta ikävää. Kysyin oliko heillä puuroa, ei ollut. Otin kahvin ja korvapuustin. Kello oli ehkä yhdeksän aamulla. Kahvi oli ihan ok, perushyvää. Kauramaitoakin löytyi, mutta korvapuusti oli kuiva ja mauton. Taisi olla eilisen pullia vaikka seinällä oli koristuksena stooria synnyintarinasta ja siitä kuinka heidän ylpeys oli tarjota asiakkaille tuoretta joka päivä. Lähtiessäni myyjä nyökkäsi kun kiitin ja sanoin heipat. Kahvilakaan ei ollut varsin idyllinen, siisti ja pelkistetty. Kalustus ei ollut yhteneväinen. Hyvälllä paikalla kylläkin, ikkunasta saattoi seurata ihmisvilinää. Enpä taida mennä toiste. 

Minua harmitti kovin ja olin menossa kauppaan joka tapauksessa, joten päätin, että korjaisin tämän Karismassa. Yllätyksekseni, mistään Karisman kahvilasta ei saanut puuroa. Päädyin lopulta menemään Espresso Houseen, koska minulla on sinne appi ja lahjakortti. No kumpikaan ei tietenkään toiminut, kun heidän laitteissaan oli jotain vikaa. Hinnat olivat aika korkeat, mutta päätin kokeilla jotakin uutta. Kyselin eri tuotteista ja lopulta myyjän lämpimästä suosituksesta päätin kokeilla kuulemma todella trendikästä matchalattea. Tilasin juoman ja menin pöytään ajatellen, että sillä huuhtoisin harmituksen pieleen menneestä aamupalaodotuksesta. Olen aina yrittänyt opettaa lapsilleni, että ruuasta ei koskaan saa sanoa "Yäk!" mutta sitä se kyllä todellakin oli. Kun nurmikkoa joisi. Multineen. Mikä ihme siitä tekee niin supersuosittua?

Lahjakorttikin jäi käyttämättä. Kauankohan noi on voimassa?

Lopulta kävin kaupassa ja menin juomaan ihan peruskahvia kauramaidolla ja syömään lounasta kotiin. Tämä ei nyt ollut minun aamuni tämä. Ensi labraa varten täytyy selvittää mistä saisi kaurapuuroa tai mannapuuroa aamupalaksi. 

Edit 4.6.2025: Kävin tänään taas paastolabroissa, tällä kertaa minulla oli miesoletettu näytteenottajana. Olin vienyt Kirpun hoitoon ja extempore päätin käydä labroissa, kun muistin, että ne pitää ottaa tällä tai ensi viikolla. Menin nopsa-jonon kautta ja otin takin pois kunnes tajusin, että olen yöpaidassa ja minulla ei ole rintsikoita. Vien usein kiireisinä aamuina Kirpun hoitoon ja tulen sitten kotiin vaihtamaan vaattet, eihän sieltä takin alta näy, mikä paita minulla on päällä. Pähkäilin tovin, millä tästä selvitään kunnialla. Takin hihansuut olivat niin tiukkoja, ettei hihoja ollut mitään mahdollisuutta nostaa. Lopulta päädyin ottamaan yhden hihan pois ja yritin riipiä takkia muulta osin rinnan suojaksi. Mies hoitaja tuli ottamaan näytteeni ja hän oli kaikkea muuta kuin hellä. Kättä jomotti vielä tovin näytteenoton jäljiltä. En lähtenyt todellakaan yöpaitasillaan etsimään puurokahvilaa, vaan kävin lähiksessä hakemassa hedelmiä ja patonkia ja söin herkkuaamiaisen kotona, jossa sain kun sainkin kaurapuuroa, juuri sellaisena kuin siitä pidän.

Onko kellään mitään outoja puuromieltymyksiä?

Riisipuuro: Kanelia ja sokeria

Kaurapuuro: Voisilmä, hilloa tai hedelmiä tai marjoja tuoreena tai kuivattuna

Mannapuuro: Voisilmä ja curryjauhetta