Kyllä isä osaa

Isät loistivat tänä perjantaina. Sekä omani, että Kirpun. Isäni pyysi minua katsomaan Moulin Rouge! - musikaalia ja syömään, kun hänellä oli ylimääräinen lippu ja oli ystävänpäivä ja minulla oli juuri nimpparit. Emmin lähtöä, koska Kirppu oli juuri ollut kipeä ja Kipinä lähtisi tukiperheeseen, enkä totta vie ollut varma, olisiko Moulin Rouge! minun juttuni, en ollut nähnyt elokuvaakaan. Siilimies vakuutti pärjäävänsä hyvin Kirpun kanssa ja sanoi että minä tykkäisin esityksestä: "Of course you go", joten päätin lopulta mennä ja sitä päätöstä en totta vie katunut.

Saavuin Helsinkiin kerrankin ajoissa, vaikka lähdin myöhässä ja piti vielä tankata autoa. Ensimmäisenä oli vastassa järkytys, kun meri-ilma kaikessa raakuudessaan raastoi luita ja ytimiä. Sain iskän liikkeen lähelle auton ja käveltyäni n. 150m olin totaalisesti jäässä. Lähdimme kuulumiset vaihdettuamme kävelemään ravontolaan. Minä kipitin joitain metrejä takana, kun iskä harppoi edellä. Kysyimme tietä jostain Michelin tähti ravintolasta, ja he eivät olleet kuulleetkaan ko. Ravintolasta ja kävi ilmi, että se oli viereinen ovi. Oltiin vähän WTF. Paikka oli viihtyisä ja tasokkaan näköinen. Kävi ilmi, että olimme tulleet afternoon tea:lle. Tämä oli minulle uusi kokemus, vaikka Siilimies on englantilainen ja olen käynyt entisessä elämässäni Lontoossa (tarkoitan tällä siis edellistä parisuhdetta ja elämänvaihetta, en reinkarnaatiota). Kokonaisuus oli upea, kaikki oli herkullista, mutta yksi ylitse muiden oli ehdottomasti skågen. Helposti parasta syömääni. Se oli ruisnepparissa saaristolaisleivän sisään ja oisin voinut syödä vuorellisen, vaikka kaikki muukin oli hyvää. Tunnelma oli rento ja jutusteltiin ja mutusteltiin. Sitten olikin aika lähteä teatterille.

Ulos astuessamme ensimmäisenä pistimme merkille sen, ettei ollut niin kylmä. Liekö saavillinen teetä lämmittänyt luita ja ytimiä vai oliko ilma vain lauhtunut, ken tietää. Seurueemme jäsenellä oli auto ja ahtauduimme siihen ja huristelimme Helsingin kaupunginteatterille. Olimme perillä aika juuri ja juuri, kerkisin onneksi ostaa ylihintaisen käsiohjelman. Liput oli hankittu puoli vuotta sitten ja paikat oli kuulemma helppo valita, kun olivat ainoita jäljellä. Esitykset oli siis loppuunmyyty jo syksyllä. Paikkamme oli ensimmäisessä rivissä. Minulla ei ollut mitään ennakko-odotuksia. Musikaali oli aivan häikäisevän upea. Sanat eivät riitä kuvaamaan miten nautin esityksestä. Esiintyjät olivat super lahjakkaita, kaikki laulut, tanssit, sovitukset, puvut, maskit. Kaikki oli upeaa. Sitä olisi voinut katsoa toisenkin kolme tuntia. Helposti.

Meinasi tulla kiire sisälle

Itse esitystä ei saanut kuvata, napsaisin yhden kuvan ennen esityksen alkua,
kun näyttelijät pyörivät lavalla ja flirttailivat yleisön kanssa.

Väliajalla otin kuvan lavasteista, jotka olivat myös henkeäsalpaavan upeita

Esityksen jälkeen meidät jätettiin Rautatientorille ja kävelimme siitä. Yritin jälleen sanoa, etten pysy iskän perässä, kun hän on tottunut kävelemään reippaasti ja pitkin askelin. Kävimme hänen autollaan ja pidin pika tutorialin navigaattorin käytöstä, ettei häntä aina tarvitsisi etsiskellä jostain. Lähdin ajamaan kotiin ja Siilimies soitti, ettei saa Kirppua nukkumaan, mikä ei sinänsä yllättänyt. Muuten heillä oli mennytkin super hyvin. Neuvoin seuraamaan ilta toimi listaa ja sanoin Kirpulle puhelimeen, että jos hän olisi oikein reipas, mentäisiin Kirva kanssa kivaan tapahtumaan seuraavana päivänä. Kun pääsin vihdoin kotiin karvaa vaille puolen yön, Siilimies oli saanut Kirpun nukkumaan, olivat saaneet syötyä, leikittyä, piirreltyä ja suurinpiirtein kaikki ilta hommat tehtyä. Ja Kirppu nukkuikin aamuun asti. Tosin minun piti siirtää hänet pois paikaltani, mutta hän ei mokomaan edes herännyt.

Ilta oli upea, me oltiin upeita, ruoka oli upeaa ja show oli älyttömän upea! 

Hyvää ystävänpäivää!