Tyttöjen ilta ja uusi sana

Suppailun jälkeen ohjelmassa oli vuorossa tyttöjen ilta. Parhaat illat on just niitä, mitä ei oo suunniteltu. Se on ihan sama mitä tupperikutsuja tai lasten synttäreitä järjestät, mutta juhlapäivään mennessä puolet on perunut ja h-hetkellä jäljellä olevista kutsutuista puolet peruu. Kaava on aina sama. Jollain on muuta, on vatsatautia, mikreeniä, vitutusta ja korona. Noniin. Laitat kaiken et olis hyvä olla ja kiva tulla. Ei kukaan tuu. No, on niitäkin, jotka tulee vaikka olis pääkainalossa, mutta jotenkin toi isompien juhlien järjestäminen on aina oma juttunsa ja aina jollain tavalla pettymys. Ne jotka ensimmäisenä kyselee, että meinaatko järjestää mitään tänä vuonna, on yleensä ne, jotka ensimmäisenä myös feidaa. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Anyways, tyttöjen ilta piti alunperin olla minun ja Kipinän kummitätskän kanssa. Ollaan tunnettu 3-vuotiaista, joten historiaa on paljon takana, mutta viime aikoina ei yhteistä aikaa ole löytynyt niin paljon kun olis toivotttu, plus hän asuu Vantaalla. Natalie esitti pyynnön liittyä seurueeseemme ja päätimme mennä hänen luokseen. Lauantaina mukaan oli liittynyt ystäväni ystävä ja kun viimenään suppailun päätteeksi pääsimme ystävälleni, oli joukossamme vielä yksi uusi, ystävänystävänystävä. Ja hauskaa oli. Alkoholia oli riittävästi, kaikilla oli hauskaa, kukaan ei feidannu ja jaksoimme loppuun saakka. Naisia kun olemme, niin toki hukkailimme toisiamme illan aikana, mutta kukaan ei lähtenyt kotiin ilmoittamatta. Minä arvostan sitä. Olen nähkääs vähän huolehtija-tyyppi. Johtuu varmaan niistä muutamasta äiti-soluista, mitkä ovat pölähtäneet elimistööni synnytyksen jälkeen. 

Ystävänystävänystävä ei ollut ainoa uusi tuttavuus, joskaan muut eivät poikineet edes facebook kaveruutta, mistään muusta puhumattakaan. Baarissa tutustuin Markukseen, (käytän tai olen käyttämättä oikeita nimiä, se jääköön teidän mielikuvituksenne varaan) joka kovasti väitti olevansa Lahest, mutta puhui pohjanmaalaisittain. Mukava nuori mies, hieman yli kaksikymppinen. Sitten tutustuin Paavoon ja Jimiin. He molemmat ovat opiskelleet insinööreiksi ja toinen heistä ajoi taksia. Jälleen mukavia poikia. ikää plus miinus 25. Minä juttelin juuri seitsemänkymppisen Leevi-herran kanssa, joka oli lähtenyt vähän humputtelemaan kasvatettuaan yksinhuoltajana neljä tyttöä korkeisiin asemiin. En niitä muita muista, mutta yksi oli maisteri. Kummitätskä oli tällä välin saanut vähän sutinaa ja pojat siirtyivät meidän pöytäämme. Minä hyvänä wingwomaninä yritin pitää seuraa tälle toisen osapuolen wingmanille, kun Leevi tuli takaisin. Katse pöytäseurueeseemme ja hän kysyi minulta, että onko tämä wingman minun miesystäväni. En kerinnyt sanoa mitään, kun Wingman tokaisi, että juu me on oltu jo 15 vuotta naimisissa. Olin niin yllättynyt, että nyökyttelin vaan ja Leevin mentyä, kysyin aviomieheltäni, kuinka monta lasta meillä on ja kävimmekö häämatkalla Austraaliassa (mikä on minun all-time-haave). 14 lasta ja häämatka Orimattilaan. Huhhuh! Taidan pitää Siilimiehen ja avioeroa siis pukkaa. Heidän lähtiessään huikkasin kuitenkin aviomieheni perään, koska hänen kamunsa oli niin lumoutunut kummitätskästä, että unohti puoli omaisuuttaan pöytäämme, kuten lompakon, puhelimen, aurinkolasit etc. Viimeisessä baarissa pöytäämme imeytyi Toivo. Toivo oli vähän reppana, koska hänen ystävät oli jättänyt hänet yksin ja menneet kotiin. Toivo hengaili kanssamme loppuillan. Pari tyttöäkin, sanotaan vaikka Leena ja Kirsi pölähtivät pöytäämme piiloon jotain ahdistelijaa, mutta tässä vaiheessa olimme jo lähdössä pois.

Uusien tuttavuuksien lisäksi opin uuden sanan. "Snaguilu". Tämän määritelmä on... Lapset ja lapsenmieliset ja muutenkin herkät, älkää lukeko loppuun ja kuvitelkaa, että kirjoitin "Kukkien kastelua kesäiltana". Viimeinen tilaisuus, ei tästä eteenpäin. STOP

Elikkä snaguilun määritelmä, näin mulle kerrottiin, on pötköttelyä toisen kanssa lusikassa lähekkäin, joka voi eskaloitua naimiseksi. Se voi olla siis hakkaa-mun-päätä-patteriin-seksiä, herkkää rakastelua, tai vain lusikoimista ja läheisyyden jakamista. Aika pitkälle riippuen kemioista. Toivo kysyi mikä on laskennallinen todennäköisyys, että snaguilu eskaloituisi naimiseksi. Sanoin, että noin joka kolmas kerta. Ja se voi tarkoittaa sitä, että jonkun kanssa halaillaan kaksi kertaa ja toisen kanssa mennään suoraan asiaan, se voi tarkoittaa, että olet vatsataudissa ja menkoissa kaksi kertaa ja kiimainen kolmannella. En tiedä kuinka todenpitävä tuo joka kolmas on. Ehkä se on yksilöllistä. Mutta se voi päteä myös miehen kohdalla, että jos hän snaguilee kolmen kanssa, yhden kanssa voi onnistaa. Aina parempi jos hän snaguilee yhden kanssa kolme kertaa, niin onnistumisprosentti paranee. Joka tapauksessa, "Snaguilu" oli minulle terminä uusi.