Suppailua
Kävin ekaa kertaa suppailemassa ja ei ollut ihan täysi katastrofi. Minähän vedin aika hyvin. Jopa niin hyvin, että aloin harkitsemaan oman laudan ostoa, koska Kipinäkin on innostunut. Kipinän kummitäti Johanna tuli jälleen vierailulle ja olimme sopineet suppailusta etukäteen. Olen halunnut yrittää sitä jo kauan, mutta en oikein tiennyt, mitä odottaa. Vuokrasimme laudat Möysän rannasta ja lähdimme kahlaamaan. Laudalle pääsy ei ollut konsti eikä mikään. Lähdin turvallisesti ensin polvillaan melomaan. Koska en ole enää konttausiässä ja ylipainoa on enemmän kuin pari kiloa, polvet alkoivat nopeasti huutamaan armoa. Olimme tulleet jo tovin matkaa ja päätin nousta seisomaan. Eihän se niin vaikeaa ollutkaan. Kevyellä myötätuulella suppailimme kohti vastarantaa, laudat käytännössä liikkuivat itsekseen. Puolessa välissä järveä, päätin hieman vaihtaa asentoa. Liikutin vasenta jalkaani muutaman sentin ja välittömästi koko tasapainoni oli mennyttä ja molskahdin hemmetin kylmään veteen. Pidin melasta kiinni ja rämmin pintaan. Huomasin pian, että laudalle takaisin pääsy ei olekaan niin helppoa, kun olet keskellä järveä. Johanna riensi muka apuun, enimmäkseen hän tuli nauramaan ja jakelemaan loistavia neuvoja kuten ehdoton suosikkini: "Liu'ut siihen laudalle sieltä peräpäästä niinkuin hylje". Kato kun mä liu'un, vähintäänkin kun valas. Hän kuitenkin ottii melani ja minä saatuani käden vapaaks,i lähdin kiipeämään laudan perästä, mutta se oli kipata altani. Mietin hetken vaihtoehtojani. Vaihtoehdot olisivat pöngetä tavalla tai toisella kytiin siinä keskellä järveä tai uida rantaan, ottaa riski, että siellä on vesikasveja, saada paniikkikohtaus ja kuolla tai nousta kyytiin sitä kautta. Riski oli liian suuri. Kyllä minä pääsisin kyytiin, jos en muuten, niin vesikasvien pelosta.
Minä ihan oikeasti pelkään vesikasveja. Ja se ei ole mikään kermapersejuttu, että yök, siis en mä voi uida tossa kun siel on jotain kasvei, daa. Vaan ihan oikeasti pelkään ja kammoan niitä. Olen päässyt pelkoni kanssa jo siihen pisteeseen, että jos niitä lilluu irtonaisena, voin käsillä siirtää ne sivuun, mutta jos sellainen hipaisee veden alla jalkaani tai kiertyy sen ympärille, unohdan välittömästi uimataitoni ja saan aivan järkyttävän paniikkikohtauksen. Se ei siis ole mikään vitsi, jos kysyn rannalta, että onko siellä kasveja, ennenkuin menen uimaan. Ex-mieheni sai oppia tämän kantapään kautta, kun ei ottanut fobiaani tosissaan ja joutui kantamaan hysteerisen ja nyyhkyttävän minut veneelle kerran Saimaalla. Tämä juontanee juurensa siihen kun suurin piirtein ekaluokkalaisena asuin Turengissa ja liinalammella jalkaani takertui ahvenvita. Voin uskovaisena, tänäkin päivänä käsi raamatulla vannoa, että se perkele yritti vetää minut pinnan alle ja minä taistelin. Taistelin henkeni edestä ja pääsin rantaan ja toin sen vielä mukananikin.
Mutta takas taisteluuni suppilaudan kanssa. Vesikasvien pelko motivaattorinani, keksin, että laudan sivussa on koukkuja. Vähän takavasemmalta koukkuja hyväksi käyttäen hilasin itseäni laudalle, kunnes olin laudan päällä mahallani halaten lautaa. Hetken keräsin voimiani ja totesin riemukseni onnistuneeni. Matka jatkui vilpoisissa tunnelmissa. Vähän ajan päästä tuli kilometrin kyltti vastaan ja järven pää häämötti ja päätimme kääntyä takaisin. Tottumaton kun olen äkkiseltään minkäänlaiseen fyysiseen kuntoiluun, lihakseni alkoivat väsyä. Kaiken lisäksi oli vastatuuli. Urheasti kuitenkin melottiin takaisin. Pyysin kummitätskyä ottamaan edustavan kuvan laudalta. Ohjeistukseksi annoin, että riittävän kaukaa, eikä missään nimessä sivusta. Kuvan otto hetkeksi nousin vielä seisomaan, mutta paluumatkan aika lailla istuin, koska ajattelin, että vastatuuli keikuttaa lautaa liikaa. Melominen oli raskaampaa, mitä matalemmalla istui. Olisi pitänyt seistä.
Suppailu oli kuitenkin kivaa ja haluan mennä ehdottomasti uudelleen. Kipinä ystävänsä kanssa myös kävi jokunen viikko sitten suppaamassa ja jäin pohtimaan, että jos yksi kerta on 15€, viisi kertaa meiltä molemmilta on 150€. Uuden laudan saa jo 200€ hintaan. Josko sitä pitäisi tuntosarvet ulkona, kun alennusmyynti alkaa ja jos sitä löytäisi aloittelijalle sopivan suppilaudan tuohon 150-200€ hintaan. Käytettykin kävisi. Kipinä voisi mennä ystävänsä kanssa jopa kaksi päällä. Ei huono idea.
Seuraavana päivänä olin aivan muroina ja joka paikka aika hellänä. Minulle ei koskaan tule mustelmia, mutta jos tulisi, takapuolessani olisi ollut iso sellainen. Kipu tuli kyllä.
Kommentit
Lähetä kommentti