Kiireetöntä kevättä, kohti kesää

 Olen miettinyt tätä nyt joka aamu, miten haluaisin aloittaa aamuni ja miten haluan lasteni aloittavan  aamun ja on tapahtunut iso muutos. Ennen kaikki kiukuttelivat, meillä oli minuuttiaikataulu, oltiin silti aina myöhässä. Aamut oli negatiivisia, kaikkia väsytti, kiukutti ja Kirppu harvoin ehti kaikesta huolimatta aamupalalle. Vihaan aamuja! Luettuani Sängyn alla Petran postauksen Miten haluat aloittaa aamusi ja pohdittuani tätä, olen huomannut muutoksen. Muutokseen on vaikuttanut mm. valon määrä, lempivuodenaikani kevät, luonnon herääminen, kellojen siirto, mutta myös tietoinen läsnäolo. Ajatus siitä, millaisen ilmapiirin luon aamulla. Auttaako se ärsyyntynyt kiritys, turhautunut nalkutus ja "Etkö voi suoriutua yhtään nopeammin"-mantra ketään? Miten todella haluan aloittaa aamuni, entäpä lapsien aamun? Eihän kolmivuotias voi sille mitään, että juuri unen pöpperössä herätessään ollaan jo vartti myöhässä minuuttiaikataulusta ja sitten pitäisi olla vaatteet päällä ja ovesta ulkona kun mietit vielä, että "Mikä maa, mikä valuutta ja kuka hitto on taas kussut mamin aamumuroihin, Gizmo varmaan...". Nyt olen joka aamu keskittynyt siihen, että jos ei keritä aamupalalle, ei sitten keritä. Aina voi hakea banaanin vaikka kaupasta. Kirppua väsyttää, Kipinää väsyttää, minuakin väsyttää. Keskitän koko tahdonvoimani, etten kosta omaa väsymystä lapsilleni, joiden vika se ei ole, vaan teen meistä liittolaisia yhteistä vihollista vastaan. Tsemppaan ja autan. Teen heille valmiiksi, jotta heidän olisi helpompi unen pöpperössä onnistua. Kun en ensi töikseni kiukkua ja jäkätä, ovat hekin ruvenneet suoriutumaan paremmin. Usein olemme ovesta ulkona ja hyvissä ajoin ja parhaimmillaan olen miettinyt, voiko tarhaan viedä jo viisi vaille, kun on ilmoittanut tuovansa kymmentä yli? Ja koska olemme pysyneet aikataulussa, on minunkin helpompi pysyä hyvän tuulisena. Lapsia kiukuttaa, kun väsyttää. Välillä Kirppu ei halua pukea, Kipinä ei halua kouluun. Huokaisen ja hymyilen. Kerron, että ymmärrän. Minäkään en jaksaisi mennä kouluun, minuakaan ei huvita pukea. Yritetään yhdessä, tänäänkin. Kun minä psyn rauhallisena ja iloisena, lapsienkin kiukuttelut loppuvat nopeasti ja he toimivat paremmin. Olen itse vuosia jankuttanut, kuinka positiivinen  palaute ja kannustaminen toimivat paremmin, kuin lyttääminen ja pakottaminen. Miksi siis itse en ole aikaisemmin huomannut, kuinka paljon helpompaa kaikkien vihaama aamu voi olla, kun itse kiinnittää vähän huomiota siihen, millaisen ilmapiirin aamulla luo. Usein Kipinä on myöhässä bussista, huomautan tästä, mutta en syyllistävästi, vaan yritän kannustaa, että ehtisi seuraavaan. Jos Kirppu ei jaksa kävellä, minä pidän kädestä tai kannan. Aina ei aamut suju putkeen. Joskus kiukutellaan, joskus ei joku paita kelpaakaan tai on tavaroita hukassa. Se on elämää, mutta positiivisella asenteella pääsee pidemmälle ja tällaisia aamuja minä haluan lisää, niin itselleni, kuin lapsilleni ja tähän yritän jatkossakin keskittyä.

Kun luonto herää ja mennään kesää kohti, on mielessä mikäs muu, kuin kukkien kasvatus. Osallistuimme Kirpun kanssa projektiin ja istutimme vähän kaikenlaista. Nyt minulla onkin hoidettavanani 8 kukkaistutusta, kaksi omenan siementä, valkosipuli, kaksi kiiviä ja kaksi avokadoa. Lisäksi päiväkodissa olivat tehneet pääsiäiseksi rairuoho kipon ja meillä on perus kissanruoho kupin lisäksi vielä Kirpun ja Kipinän kissanruohosiilit. Tein muutama vuosi sitten töissä rairuohosiilin ja teimme samalla tekniikalla, mutta käytimme tällä kertaa kissanruohoa. Käyttämämme sukkikset vaan taisivat olla vähän laadukkaampaa sorttia, sillä juuret tulivat kyllä läpi, mutta piikit eivät. Katseltuani jonkun aikaa piikkiparkoja, jotka kasvoivat sukkahoudujen sisällä ja etsivät tietään ulos, päätin ratkoa sukkahoudut siilin selkäpuolelta ja vapauttaa jo hyvän pituisiksi kasvaneet piikit. On ne söpöjä. Myös kukat ovat kaikki uskollisen kasteluni ansiosta alkaneet itää. Hyötykasvit sen sijaan eivät vielä näytä merkkiä onnistuneesta kylvöstä, mutta käsittääkseni tekevätkin melkoisen juurakon ennen kuin alkavat vihertää. Aika näyttää. Kukat istutetaan ulos varmaan toukokuun paikkeilla.

Piikit saivat vapautensa

 

Ihanaa kun on kevät! Ihanaa kun on valoisaa! Ihanaa kun on lämmin! Ihanaa kun ei tarvitse pukea hirveän montaa kerrosta! Kengät jalkaan ja takki päälle Kirpullekin. Itikoita ei vielä ole ja kukkiakin alkaa pöngetä maasta. Pajunkissat ovat puhejnneet ja aurinko lämmittää 🌞

Perjantaina Kirva ja Anniina olivat meillä askartelemassa virpomisvitsoja ja likkojen jäähyväiset auringonlaskussa olivat eeppiset. Maassa oli vielä lunta.

Sunnuntaina lumi oli muisto vain ja kauniissa auringonpaisteessa
minileijona siskokissan kanssa kävivät virpomiskierroksella.