Kipinän Kalevala
Tästä postauksesta en voi ottaa kunniaa kokonaan itselleni. Kipinä on ollut aika paljon poissa ja juttelin open kanssa ja palaveereemme siitä loman jälkeen. Tänään oli hoitoneuvottelu ja ei ollut mitään järkeä mennä enää reiluksi tunniksi kouluun, joten pyysin opelta tehtävän, millä korvata eilinen poissaolo ja tämä päivä. Opettajalle vakuutin varmistavani, että tulee tehtyä ja Kipinälle vakuutin, että autan. Aihe osoittautuikin minulle mieleiseksi, eli Kalevalaksi. Minulla oli ala-asteella opettaja, joka oli ihan hurahtanut Kalevalaan ja kyseinen opus on luettu kannesta kanteen ja useampikin aiheeseen liittyvä esitelmä ja tutkielma on tullut tehtyä. Tämä oli siis yhteinen projektimme. Päädyimme työnjakoon, että ensin kuuntelimme Mauri Kunnaksen Koirien Kalevalan. Sitten Kipinä etsi tietoa ja kyseli minulta ja kirjoitteli muistiin. Samalla kun hän etsi tietoa henkilöistä, minä etsin tietoa vaikutuksista taiteeseen ja merkitystä Suomelle. Lopuksi hän kirjoitti tärkeimmät asiat muistiin ja koosti esitelmän ja lopuksi minä oikoluin ja muuttelin vähän, jos oli esim. vääriä aikamuotoja sekä väliotsikoin selkiyttämiseksi. Yhdessä saatiin aikaiseksi minun mielestä oikein hyvä paketti ja olin tosi ylpeä työstämme ja Kipinästä sekä ennen kaikkea siitä, että tehtiin se yhdessä. Juu, olihan se Kipinän tehtävä, mutta minusta yhteistyö, joka meillä ei aina suju, oli tässä se tärkein anti. Ja oppihan hän tässä samalla. Sekä iloitsi tehdessään, hän suorastaan ahmi aiheesta tietoa ja välillä piti toppuutella, että kirjoitahan välillä.
Tässä olkaa hyvät. Kuvat on sitten vain pöllitty googlesta ja minulla ei todellakaan ole mitää oikeutta niihin, mutta jos joku päivä käyn katsomassa kyseisiä tauluja, otan kuvat ja korvaan nämä omillani.
Kalevala
Kalevalan synty ja merkitys kielen kehityksellemme
Kalevala on Suomen kansalliseepos, runo ja laulukokoelma, jonka Elias Lönnrot kokosi kulkemalla ovelta ovelle kuuntelemalla näitten asukkaiden lauluja ja runoja ja loi Kalevalan, maailman yhtenäinen synnyin tarina ja suomalaisen muinaiskansan seikkailuita. Kalevalassa on hyvin samankaltaisia tarinoita kuin Kreikan Mytologiassa. Kalevalaa käännettiin myös muille kielille, esimerkiksi ruotsiksi ja ranskaksi ja hyvin pian se julistettiin kansalliseepokseksemme. Ensimmäistä Kalevalan painosta, joka painettiin vuonna 1835, kutsuttiin “Vanha Kalevala” nimellä sen jälkeen, kun Lönnrot koosti Kalevalasta uuden painoksen 1849, eli “Uusi Kalevala”, joka oli laajempi ja se on yhä tänäkin päivänä se, joka tunnetaan kansalliseepoksenamme, se on kaikkien aikojen käännetyn suomalaisteos ja käännetty 61 kielelle.
Elias Lönnrot oli perustamassa suomalaisen kirjallisuuden seuraa ja tämä tuki hänen runojenkeruu matkojaan. Hän oli mukana uudistamassa suomen kieltä ja hänen rakkain harrastuksensa ja tavoitteensa oli tallentaa kaikki Suomen kansantarut ja runous. Lönnrot oli myös kiinnostunut oudoista sanoista, kasvien nimistä, sananlaskuista ja arvoituksista ja keräsi näitä runon keruumatkojen ohessa ja niiden avulla hän kehitti lisää suomen kieltä. Runon keruumatkat tapahtuivat vuosina 1828–1835 Suomessa ja Karjalan alueella.
Keskeisiä hahmoja Kalevalassa:
Väinämöinen: Päähahmomme on vaka vanha loitsujen laulaja, aikojen alusta eläjä. Väinämöisen syntytarina kerrotaan Kalevalassa, että sotka muni munan, joka osui Ilmattaren polvelle rikkoutuen ja sieltä tuli Väinämöinen, kanteleen soittaja. Hän teki matkoillaan suuren hauen leuasta itselleen kanteleen menettääkseen sen Ahti aaltojen kuninkaalle “Sammon ryöstössä”. Ainoastaan kanteleen avulla hän saa loitsunsa tehtyä. Kaksintaistelussa Joukahaisen lauloi suohon, kunnes Joukahainen lupasi siskonsa Ainon hänelle talonhoitajaksi, Aino ei sopeutunut Väinämöiselle, joten hän Pohjolan Neitoa meni kosimaan ja Pohjolan Akka halusi antaa tyttärensä Väinämöiselle mielellään. Ei tämä ikinä neitoa saanut ja yritti saada Ilmarisen tekemään Pohjolan Akalle Sammon. Oveluus voitti ja Ilmarinen päätyi Pohjolaan ja valmisti Pohjan Akalle Sammon, mutta Ilmarinen palasi sillä kertaa tyhjin käsin. Väinämöinen yritti rakentaa veneen, mutta unohti loput sanoista loitsuihinsa ja lähti matkalle etsimään lisää sanoja, kunnes muuan paimen neuvoi häntä käymään Antero Vipusen luona. Antero Vipunen oli jättiläinen, jolla oli sanat kaikkiin loitsuihin. Kun Väinämöinen pääsi Anteron luokse, oli tämä nukkumassa ja Väinämöinen joutui herättämään tämän, Antero söi Väinämöisen kokonaisena, mutta Väinämöinen sai oveluudella Ahdin päästämään hänet ja kertomaan hänelle kaiken mitä hän tietää. Tästä vähän ajan päästä tuli nälänhätä ja sankarit lähtivät Pohjolaan Sampoa ryöstämään ja sillä reissulla hän menetti kanteleensa ja Sampo hajosi. Ei kauaakaan, kun muuan nainen tuli raskaaksi puolukasta ja synnytti pojan, jonka Väinämöinen tuomitsi kuolemaan, mutta poika ei kuollutkaan ja Väinämöinen lähti vannoen palaavansa vielä.
Joukahainen: Itsevarma ja ylpeä poika. Myös loitsujen lirauttelija ja kotopuolen mukaan poikkeuksellisen hyväkin. Haastoi Väinämöisen, vaikka äitinsä kielsi, Väinämöinen lauloi hänet suohon, jolloin hän lupasi siskonsa, Ainon, tälle morsiameksi. Väinämöisen kieltäydyttyä Ainon ottamista morsiameksi, hän ja hänen äitinsä vihan sokeutettuaan yrittivät surmata nuolella Väinämöisen matkallaan Pohjolaan Pohjolan Neitoa kosimaan. Emme epäonnistuneen murhayrityksen jälkeen kuule Joukahaisesta.
Ahti Lemminkäinen: Nuori riitapukari, kiivas luonteinen ja vilkas. Hänelle kantautui korviinsa sana Pohjolan Neidosta ja päätti lähteä kosimaan, vaikkei äitinsä olisi halunnut poikansa menevän. Lemminkäinen uhosi harjastansa tippuvan verta, jos tämä kuolee. Pohjolan Akka ei halunnut antaa tytärtänsä pois Lemminkäiselle ja pakotti tämän suorittamaan koitoksia, esimerkiksi metsästämään Hiiden hirven ja joutsenen Tuonelan joesta ja toisen koetuksen aikana poika hukkui ja kuoli. Äitinsä näki harjasta tippuvan verta ja lähti poikaansa etsimään ja nosti pois järvestä ja hän pyysi ampiaista pistämään Lemminkäistä herättääkseen tämän. Myöhemmin tämä sai kuulla häistä, joihin häntä ei oltu kutsuttu, joten päätyi tulemaan kuokkavieraaksi. Hän surmasi Pohjolan Isännän kemuissa ja äitinsä pakotti poikansa piiloutumaan saareen. Saaren asukkaat karkottivat hänet ja hän otti osaa Sammon ryöstöön myös, kuitenkin hän aiheutti vaikeuksia ja täten häntä ei kutsuttu kemuihin mukaan.
Seppo Ilmarinen: Seppo Ilmarinen oli taitava veistäjä, takoja ja seppä. Väinämöinen lähetti hänet Pohjolaan tekemään Sammon. Ensin tuli kultainen jousi, sitten vene, härkä ja sitten vasta Sampo. Ei Pohjolan Neito halunnut häntä, joten joutui Ilmarinen palaamaan kotiin tyhjin käsin, kun oli Sampo Pohjolan Akalla. Myöhemmin Ilmarinen yritti uudelleen Väinämöisen kanssa ja sai kuin saikin Pohjolan neidon sydämen itselleen. Pohjolan Akka pakotti Ilmarisen kolmeen kokeeseen, joihin Pohjolan Neito antoi apua, ja Seppo suoritti nämä haasteet ja sai tytön itselleen, Pohjan Akan harmiksi. Häät pidettiin ja Lemminkäinen pilasi ne. Pitkän talven jälkeen Ilmarinen, Lemminkäinen ja Väinämöinen menivät ja varastivat Sammon takaisin, mutta se hajoaa taistelun aikana, tämän jälkeen he elävät onnellisina elämänsä loppuun asti.
Annikki: Ilmarisen sisko ja huolenpitäjä.
Aino: Veljensä Joukahainen lupasi hänet morsiameksi Väinämöiselle kertomatta, että Ainosta tulee morsian, kun Väinämöinen luulee, että Ainosta tulee hänelle piika. Aino yrittää hukuttaa itsensä surun murtamana, mutta muuttuukin kalaksi.
Louhi: Pohjolan Emäntä ja vallanpitäjä, taitava loitsija. Hänet kuvaillaan yleensä ilkeäksi ja harvahampaiseksi. Hänellä on kaunis tytär, jonka kättä moni urho tavoittelee. Hän keksii kosijoille kaikenlaisia koitoksia ja yrittää hyötyä näistä. Hän toivoo tyttärensä valitsevan Väinämöisen, mutta tämäpä haaveileekin Ilmarisesta. Pohjola on pimeä, kylmä ja karu paikka, siksi Louhi haluaa rikkauksia tuottavan sammon. Pohjolassa on myös isäntä, mutta valtaa pitää Louhi. Useasti hän on yhteistyössä Pohjantuulen ja meressä asuvan Iki-Turson kanssa. Pohjan Akka osaa muuttua Kokko linnuksi ja hyökkää lintuhahmossaan sammonryöstäjien kimppuun. Pohjan Akka onkin tarinan konna ja mielletään useiden sairauksien ja vaivojen alkuunpanijaksi.
Kalevalan vaikutus nykypäivän nimissä
Suomessa on edelleen niminä suosittuina esimerkiksi Ahti ja Aino ja vanhat nimet tulevatkin muotiin uudestaan aika ajoin. Melkein jokaisen sukuhaarasta löytyy Seppo, sekä myös Väinö ja Elias ovat suosittuja sukupolvesta toiseen. Muitakin Kalevalan nimistöä esiintyy ja nimiä pidetään kulttuurillisesti kauniina ja soinnikkaina. Väestörekisterikeskuksen mukaan vuosien 2020–2024 välillä annettujen nimen suosituimpien listalla Aino on sijalla 6. ja Elias sijalla 8. Näinä vuosina Ilmatar-nimeä on annettu 38 lapselle, eli Kalevalan nimiä annetaan yhä.
Kalevalan tapahtumat itsessään ovat normaaleja ihmissuhdesotkuja keskeisten hahmojen kesken toki kalevalaisella twistillä. Kalevalan ominaisuus on kalevalainen runomitta, jossa säkeet noudattavat tiettyä runonmittaa vähän niin kuin haikussa. Henkilöt ovat vahvoja persoonia ja omalla tavallaan hyvin suomalaisia. Kalevalassa esitellään suomalaisia esineitä kuten Sampo, joka takoo rikkauksia ja Kantele, joka on jättihauen leukaluuta tehty soitin.
Kalevalan merkitys taiteelle ja Suomelle
Taiteeseen Kalevala on innoittanut monia, kuuluisimpia lienevät Akseli Gallen-Kallelan maalaukset. Monia muitakin maalauksia on tehty ja Kalevala korut ovat arvokkaita lahjoja, joita annetaan tavallisimmin suuremmissa juhlissa, kuten rippi- ja/tai kastelahjaksi. Suomalainen käsityö tuo niissä sen magian mitä monet ajattelevat niissä olevan ja jokainen koru on omalla tavallaan uniikki. Kalevalakorut ovat ajattomia ja säilyttävät hyvin arvonsa. Kalevala on innoittanut myös populäärikulttuuria ja suorastaan rakastettu lastenkirjailijamme Mauri Kunnas on tehnyt hänen oman versionsa Kalevalasta ja suurin osa tästä kirjoitelmasta on sen pohjalta, koska kyseinen teos löytyy kirjahyllystämme. Kalevalasta on tehnyt Aku Ankka-sarjakuviin myös oman seikkailunsa Don Rosa, jossa ankat lähtevät etsimään Suomesta mystistä sampoa, siinä hahmot myös puhuvat kalevalaisella runomitalla ja se tehtiin kunnianosoitukseksi suomalaisille Aku Ankka-faneille ja julkaistiin ensimmäisen kerran Suomessa. Kalevalasta on tehty myös 2015 vuonna elokuva, joka joutui kriitikoiden lyttäämäksi ja tuotti valtavat tappiot. Kalevalasta on tehty myös erilaisia teatterisovituksia ja aihe kiehtoo ja inspiroi sukupolvesta toiseen.
Yksiä tunnetuimpia suomalaisia maalauksia ovat:
Kalevalan päivää juhlitaan 28 helmikuuta, koska Kalevalan esipuhe on päivätty 28 helmikuuta 1835. Myös suomalaisen kulttuurin päivää juhlitaan tällä päivällä ja tämä on virallinen liputuspäivä.
Kalevalalla on ollut tärkeä osa Suomen oman identiteetin rakentamisessa. Suomen ollessa ensin osa Ruotsia ja sitten Venäjän vallan alaisena. Kalevala kertoo Suomen kulttuurista Muinais-Suomen oloista ja sitä on pidetty kansallisuuden oman kielen ja kulttuurin symbolina, jotain omaa Suomelle ja suomalaisuudelle.
Kommentit
Lähetä kommentti