Note to self: Ei enää kurpitsaa

 Joka halloween, minä ja Kipinä koiverramme kurpitsan. Viime vuosina olen yrittänyt ajatella ekologisesti ja valjastaa kurpitsan koiverruksesta tulevan oheisjätteen hyötykäyttöön. viime vuonna tein kurpitsasosekeittoa, kurpitsaleipää ja kurpitsamustikkapiirakkaa. Siilimies piti kaikesta. Mustikkapiirakka oli ainoa, mikä meni lapsille täydestä kuin väärä raha. Tänä vuonna olin valmistellut halloween-menua huolella ja pitkään. Siihen kuului karmivat hedelmät, hirviö täytetyt paprikat, pieni seitti mango-juustokakku ja kaiken kruunasi rakkaudella tehty kurpitsa piirakka amerikkalaisella ohjeella. Lapset eivät suostuneet syömään piirakkaa ja itselleni se oli turhan makea ja pähkinäinen. Joten  lähestulkoon koko komeus jäi Siilimiehen syötäväksi. Noh, minullapa oli vielä kaksi reseptiä takataskussa, vuokaleipä ja hiivaleipä kurpitsa twistillä. Ensimmäinen muistutti lähinnä kurpitsan makuista porkkanakakkua ja oli ihan syötävää, mutta aivan liian makeaa. Tämä jäi myöskin Siilimiehen kontolle. Hiivaleivän kanssa poikkesin ohjeesta vain sen verran, että sen sijaan, että olisin käyttänyt kaurajauhoja, käytin ohrajauhoja ja kohtotin sitä 24 tunnin sijaan 36 tuntia olosuhteitten pakosta. Ohjeessa luki enempi parempi. Leipä näytti täydelliseltä ulos tullessaan. Haukkasin palan ja oksensin roskikseen. Maistui ihan käyneelle kiljulle, mikäli muistan vielä 20 vuoden jälkeen, miltä se litku maistuu. Tätä tuotosta ei edes Siilimies saanut syötyä. Hukkaan meni aika ja vaiva. Ehkä ensi vuonna teen mustikkapiirakan, ehkä en.

Vetosin luottokampaajani tunteisiin ja sanoin, että haluan pätkäistä tukkani. Sitä ei ole lyhennetty viiteen vuoteen, vähän tasoitettu latvoja, koska viimeksi kun leikkasin lyhyen, oli lopputulos niin hirveä, että itkin kolme päivää. Vetosin häneen, etten uskalla antaa kenenkään muun leikata tukkaani, mutta en saa sitä harjattua enää kuin suihkussa, en jaksa huolehtia siitä ja letittää sitä ja kohta siinä roikkuu yksi Kirppu ja lisäksi voisin kokeilla taas blondia väriä. Aika onneksi järjestyi ja lopputulos oli kyllä tosi kiva. Jätimme oman värin alle ja teimme vaaleita raitoja ja malli, jonka Anna minulle leikkasi, on tosi kiva. Vaan ei tietenkään Kipinän mielestä. "Ei sovi sulle ollenkaan, tumma pitkä oli parempi". Vuosi sitten kun värjäsin tummaksi vaaleilla raidoilla, oli komentti: "Ei sovi sulle yhtään, se vaaleenruskee oli parempi".

Siilimiehen reaktio oli positiivisempi, mutta sen sijaan, että hän olisi ollut järkyttynyt, että minulta puuttui puoli metriä tukkaa, joka jäi Annan olohuoneen lattialle, hän kysyi, "Why blond?". Vastasin, että ensinnäkin, tämä on suurimmaksi osaksi minun omaa väriäni ja toisekseen tässä näkyy se ero, kun on punapigmenttiä tai ei ole. Yritin vedota pari vuotta sitten Siilimieheen, ettei värjäisi blondiksi vaan ottaisi vaikka vaalean tai tumman ruskean, mutta hän oli itsepäinen. Lopputulos oli kampaajan jälkeen, kotivärjäyksen jälkeen, hopeasuihkeen, hopeashampoon, hopeamaskin, ja hopea hoitoaineen jatkuvan käytön jälkeenkin suoraan sanottuna parhaimmillaankin kusen keltainen. Minun on raitojen jälkeen luonnollisen vaalea. Nyt jos vetäsen tähän hopeashampoon, se saattaa muuttua ja ruveta taittamaan jopa harmaaksi.

Tätini lupasi minulle uuden puhelimen syntsälahjaksi. Niin paljonkun Sony Xperiaani rakastankin, niin kirjottaminen alkaa olla jo kerta kaikkiaan mahdotonta. Odotellaan Black Friday tarjouksia. Seuraava On siis Asus Zenfone 8.