Lumi yllätti autoilijat

 35 vuotta piti tätätkin elämää elää, mutta näin kävi. Naureskelen joka vuosi uutisten otsikoille, joka on jo vakio "Lumi yllätti autoilijat" ja mietin mielessäni, että onko se oikeasti yllätys, että Suomessa sataa lunta ihan joka talvi. No nyt kävi niin, että viikonloppuna lunta tuli ja Siilimiehen kanssa käytiin Jaakobin painia, että vaihdetaanko vai eikö talvirenkaat. Lunta tuli ja parin tunnin päästä se oli poissa. Hänen ystävällään on halli, jossa vaihtaa, mutta ystävä on reissussa ja tarkoitus oli vaihtaa renkaat lähipäivinä, kun hän tulee takaisin. Aamulla kello soi 6.30 ja normaalisti tässä vaiheessa torkutan iloisesti melkein seitsemään, jolloin herätän Kipinän kouluun kahdeksaksi. Itse käännän kylkeä ja nousen puoli yhdeksän aikoihin. En tiedä oliko ennakkoaavistus vai mikä sai minut nousemaan, mutta kävin vessassa ja päätin käydä äitipolin takia ottamassa lääkkeet tavallista aikaisemmin ja kun katsahdin ulos keittiön ikkunasta, oli näky pysäyttävä. Lunta oli maassa n. 20 cm ja tuiversi koko ajan lisää. Itkunsekainen paniikkisoitto Siilimiehelle, että minun pitää olla kolmen tunnin päästä äitipolilla toisella puolella kaupunkia. Siinä vaiheessa kun Siilimies lähti suorittamaan renkaan vaihto-operaatiota, minä tein meille aamupalaa ja kahvia ja soittelin paniikki puheluita, voisinko varmuuden vuoksi saada joltain kyydin. En osaa käyttää julkisia täällä ja aikataulut voisi yhtä hyvin olla hepreaksi, puhumattakaan reiteistä ja bussimatka saattaa pahimmillaan viedä kaksi tuntia. Nopeasti kävi ilmi, että kaikilla lähellä asuvilla oli sama ongelma ja kun menin viemään aamukahvia ja aamupalaa Siilimiehelle, olimme uuden ongelman edessä. Olin käynyt keväällä vaihdattamassa liikkeessä ja kesäkengät oli sen verran tiukalla, että käsipelin ei lähtisi irti ja Siilimiehen lonkka ei ole edelleen parhaimmassa terässä. Lyhyt tilannearvio ja päätimme ottaa riskin ja ajaa korjaamolle. Englannissa tosin ei sada 20cm lunta, mutta ei siellä kuulemma käytetä talvirenkaita, joten Siilimies arvottiin kuskiksi. Pienoisessa paniikissa pääsimme korjaamolle, joka onneksi avautui jo kahdeksalta ja saatiin talvikengät Obelixiin aika kivuttomasti ja suht nopeasti. Olen aina ajatellut, että kuolemanpelko ei pue minua.

Äitipolilla pääsin sydänkäyrään ja vauvalla oli kaikki hyvin. Hän on nyt n. 2,5 kiloa. Viikkoja on 34+6. Pitää jo miettiä, kummin perin ovesta mahtuu paremmin sisälle, sivuttain vai etuperin. Paastosokereissa oli sen verran ylityksiä, että aloittavat insuliinilääkityksen. Tämä oli aika musertavaa. Kyyneleet silmissä kävin tutorialin läpi ja eikä siinä vielä kaikki. Sanoivat, että synnytys halutaan käynnistää laskettuna aikana. Sanoin, että tämä vauva syntyy tammikuussa ja sitä ei käynnistetä yhtään aikasemmin kevyin perustein. Saas nähdä. Lisäksi parin viikon päästä pitäisi jo alkaa lypsämään maitoa varastoon, jos onnistuu, mikä saattaa aiheuttaa supistuksia. Koko tämä raskaus on ollut ihan mälsä. Muistan Kipinän odotuksesta, että olin niin onneni kukkuloilla koko ajan ja aattelin, että raskaus on niin ihanaa, että voisin olla raskaana aina. Tää on ihan kökköä. Siilimies puhuu koko ajan siitä, että haluaa yrittää poikaa vielä, sanoin, että seuraavan saa kantaa ja synnyttää ihan itse. Tasa-arvoa (saatana).