Baby Showerit

 Minulla oli viikonloppuna baby showerit. Oli aika ihanaa. Olen paljon käynyt läpi terapiass sitä, että minua on vaikea yllättää, koska haistan tosi helposti palaneen käryä ja olen tullut tulokseen, että loppujen lopuksi, en ehkä edes pidä kauheasti yllätyksistä, tarvitsen aikaa sulatteluun. Tälläkin kertaa, eivät päässeet minua täysin huijaamaan. Tiesin pienistä asioista, että jotain tämän kaltaista oli tekeillä ja valmistautuessani "pikkujouluihin" johon olin menossa, Olin kirjoittanut lapun, että olenkohan menossa pikkujouluihin, vai yllätys baby showereille. Yllätys sen sijaan oli se, kuinka moni niissä oli minun tietämättä ni ollut mukana. Jotkut olivat onnistuneet kyllä täysin pitämään minut ulkona, etten osannut epäillä heidän osallistumistaan. Yllätys oli myös se, miten pitkään näitä oli suunniteltu ja kaikki ne tilanteet, jossa sisäinen salapoliisini ei ollut reagoinut. Kaikki oli ihan täydellistä. Toki se oli ainoa pikku miinus, että osallistujista karsiutui muutama aika kalkkiviivoilla, muuta paljon oli tärkeitä paikalla, värit teema, ohjelma, kaikki oli ihan täydellistä. Samoin ruoka, kakut kaikki. Olin ihan hämmentynyt. Ja kuinka hauskaa meillä oli ja sain lahjaksi kaikkia ihania asioita. Kotona sitten tuli itku, kun katselin kuvia ja videoita ja mietin, miten paljon vaivaa kaikki oli nähneet. Se oli kyllä niin ihanaa. Ja babyshowereitten jälkeen oli vielä pikkujoulutkin, joten kaksin verroin ihanaa. Minullahan oli synttäritkin pikkujouluhengessä. Oikeastaan synttärit, äippälomaläksiäiset ja pikkujoulut samassa syssyssä. Jouluihmisen parasta aikaa 💖

Eilen menin ystäväni luo, joka on myös äippälomalla, tosin hänen prinsessansa syntyi jo keväällä. Meillä oli tosi ihana päivä, hän meikkasi minut oikein nätiksi ja otti vauvamasu kuvia. Ne oli niin ihania, että päätin, ettn ehkä menekään studioon, vaikka alunperin olin ajatellut käydä ottamassa viralliset kuvat. Parannettiin maailmaa ja ihania hetkiä. Kotiin kun pääsin, oli meikattu minä järkytys Kipinälle. Hän ei oikein sopudu muutoksiin ja aina kun käyn kampaajalla, aina se on hänen mielestään hirveä, eikä sovi minulle ollenkaan, jos malli tai väri on vaihtunut. Hän katsoi minua järkyttyneenä ja kysyi aionko tehdä jonkun rikoksen kun ensin vaihdoin hiusmallia ja sitten toi mun naama. Yritänkö piilottaa itseni. Sentään muistan kun hän oli jotain neljä tai viisi, (en vissiin hirveästi meikkaa) ja olin lähdössä juhliin ja laittautunut viimesen päälle. hän katsoi minua ja henkäisi haltioituneeta "Äiti, olet niin ihanan kaunis kuin korppikotka". Precious times, onneksi Facebook muistuttaa tästä(kin) joka vuosi!