Valmistunut

Meilläkin juhlittiin viikonloppuna valmistujaisia. 

Kipinä nimittäin valmistui ala-asteelta yläastelaiseksi. Menyyssä oli mustikkapiirakkaa, omatekoista keksijäätelöä, suklaamarjoja ja hot wingsejä. Kipinän kummitustäti Johanna tuli meille aamulla junalla ja käytiin hakemassa Kipinälle korallin värinen ruusu (koska laventelin värisiä ei ollut). Minä, Johanna ja Siilimies mentiin koululle katsomaan kutosten kunniakujaa, otettiin kuvia, minä ja Kipinä hyvästeltiin opettajia ja reksi. Sitten herkuteltiin kotona. Iltapäivällä Kipinällä oli hammaslääkäri, jossa hänelle laitettiin raudat, joita hän saa pitää koko yläasteen. Värin sai valita itse, hän otti mustat. Hän on oikein ylpeä niistä, tosin illalla hän totesi näyttävänsä ihan nörtiltä kun on lasit ja raudat, mutta ei se kuulemma haittaa kun hän ei kuulemma ole fiksu. Olin asiasta eri mieltä, fiksuudesta siis. Hampilekurin jälkeen minä, Johanna ja Kipinä käytiin heittämässä talviturkit ja otettiin aurinkoa. Lopulta tultiin syömään kotio ja illalla katsottiin Suomen peli, ennenkuin vietiin kummitustäti junalle.

13.8.2015-5.6.2021 siinä oli Kipinän ala-aste taival.

Muistan kun eilisen päivän, kun saattelin yhtä reppua olevan pienen lapseni koulun porteista sisään ja aina luokkaan asti. "äiti sun pitäis nyt mennä, mä pärjään" sanoi lapseni vilkuttaen kun kyynelissä lähdin luokasta. Joku irtaantumisen hetki oli tapahtunut ja minä en ollut valmis, Kipinä oli.

Hän kyllä pärjäsikin, joskus hyvin, joskus huonommin. Joskus tultiin itkien kotiin, joskus hymyillen. Joskus oli tosi kivaa, joskus ihan surkeaa. Paljon on kasvettu, lapsena ja vanhempana.

Ei tullut stipendiä, ei hymypatsasta, mutta olen ylpeä lapsestani ja todistuksesta, jonka hän toi kotiin. Ei ollut kymppejä, ei ollut keskiarvo ysi tai edes kasi, mutta parhaansa on kaikki: opettajat, minä, ystävät, perhe, oppilashuoltoryhmä yms tahot ja eritoten Kipinä tehneet, varsinkin kun koulunkäynti on ollut välillä tosi kuormittavaa. Kipinällä ei juuri ollut ystäviä, kukaan ei koko ala-asteen aikana kutsunut häntä synttäreille, silti luokka valitsi hänet viimeisenä vuonna koulukoplaan, mikä oli tosi tärkeä ja hieno juttu.

Nyt on tämän pienen ihmisen lapsuus jäänyt taa ja teiniys astunut sen sijaan kuvioon. Nyt kun hyvästit on jätetty ja koulu on ohi, on aika lomailla ja kesäloman jälkeen siintää yläaste ja aivan uudet seikkailut. 

Ensimmäinen ja viimeinen ala-asteen koulupäivä

Muistan myös kun hain häntä ekoja päiviä koulusta ja hän pyysi, että kantaisin hänen reppuaan, kun on niin painava. Sanoin, että kanna ihan itse, että ei se kovin painava voi olla ja Kipinä puuskahti vihaisen järkyttyneellä äänellä "Haloo! Siel on kaks kirjaa! ". Kovin hyvin en onnistunut naurua pidättelemään, mutta kannoin kuuliaisesti repun kotiin, koska haloo, olihan siellä sentään... Kaksi kirjaa.