Sanoja lapselleni

 Rakas, vielä tulee se päivä, kun ymmärrät. Seuraavat sanat eivät ole omiani, mutta voisivat yhtä hyvin olla. Haluan tallettaa ne blogiini, jos ne poistuvat facebookista.

Nämä ovat samalta sivulta facebookista Sekunnit ja Tunnit.

Tämä kertoo asian, jonka olen tuhat kertaa sanonut Kipinälle, tekisin mitä vain, kääntäisin jokaisen kiven, matkaisin maailman ääriin, mitä vain, jos voisin ottaa sen kivun, mitä hän kokee, kannettavakseni. Niin henkisen kuin fyysisenkin.

"Vaikeinta vanhemmuudessa on hyväksyä se, ettei lapsen kärsimystä voi ottaa kantaakseen. Vaikeinta katsella, miten lapsi särkee sydämensä, herää kivun vierestä, miten lapsen mahdollisuudet valuvat hukkaan.

Vanhemmuuden kallein hinta on lapsen kärsimys. Raastavinta tuskaa aiheuttavat hädästä suurentuneet silmät, jotka hapuilevat apua tutusta suunnasta. Tämän tietävät ne, jotka ovat maksaneet vanhemmuudesta sen kalleimman hinnan.

Ja usein juuri he, jotka maksaneet vanhemmuudesta vararikkoon asti, eivät huomaa, että he ovat kannatelleet lasta  läpi pimeän. Että suostuessaan avuttomuuteen ja kipuun, he ovat säästäneet lapsen kärsimyksistä suurimmalta: yksinjäämiseltä.

Jos joudut maksamaan vanhemmuuden kalleinta hintaa, älä unohda, että maksat kaiken lapsellesi. Kaikista suurinta rakkautta on se, että ei väisty lapsensa viereltä vaikeimpinakaan hetkinä. Sellainen rakkaus ei koskaan mene hukkaan.

Olet tehnyt tarpeeksi, olet ollut tarpeeksi. Maksaessasi vanhemmuuden suurinta hintaa, olet tehnyt lapsestasi rakkaudessa rikkaan lapsen. Enempää ei voi keneltäkään pyytää."

Toinen, vieläkin merkittävämpi kirjoitus kosketti minua niin, että julkaisin sen omalla seinällänikin. Tämä on suoraan omistettu minulta Kipinälle ja jaan sen hänelle, kun se joku päivä tulee.

"Jonain päivänä sinä kasvat aikuiseksi ja ymmärrät, millainen vanhempi minä olin.

Jonain päivänä ymmärrät, että olin usein poissaoleva ja omissa ajatuksissani, että en osannut laittaa sinua ensimmäiselle sijalle. Että toisina päivinä hoidin vanhemmuutta kuin se olisi yksi aikuisuuden velvollisuus muiden velvollisuuksien joukossa.Jonain päivänä ymmärrät, että olisit tarvinnut rajoja siellä, missä annoin vapautta, ja vapautta siellä, missä sanelin aivan liian ahtaat reunaehdot omaa oloani helpottaakseni.

Jonain päivänä sinä kasvat aikuiseksi ja ymmärrät, millainen vanhempi minä olin.

Mutta jonain päivänä sinä ymmärrät myös sen, miten syvä rakkaus minut pudotti polvilleni, kun lakanaan kääritty elämäsi laskettiin syliini. Ja miten tiukasti minä pidin sinua kädestä, kun vapisit pelosta, ja miten en koskaan päästänyt mielessäni irti, vaikka kädestä päästinkin. Jonain päivänä ymmärrät, miten kovasti halusin nähdä, kuka sinä syvimmilläsi olet, ja miten suurella vakavuudella suhtauduin tehtävääni antaa sinun kasvaa tarkoituksesi täyteen mittaan.

Jonain päivänä sinä ymmärrät, miten paljon sinua rakastin ja miten edelleen hengästyn samasta rakkaudesta. Sinä päivänä sinä ymmärrät, miten antaa anteeksi kaikki se, mihin en pystynyt. Ja vaikka et pystyisikään heikkouksiani unohtamaan, jonain päivänä sinä ymmärrät, että se ei heilauta rakkauttani mihinkään suuntaan.

Jonain päivänä sinä ymmärrät. En malta odottaa sitä päivää.

(Jonain päivänä ymmärrät, 04/2021)"