Pakkasta

Torstaina ulkona oli pakkasta se rapeat -23. Ykkönen soitti ja pyysi kyytiä ja me mietittiin, mahtaako auto lähteä käyntiin, kun ei ole ollut piuhassa. No lähtihän se, vaikka ei tuo toki moottorille hyvää tee. Oletin, että Siilimies pistää auton piuhaan kun tulee, kun meidän pitää lähteä kauppaan myöhemmin. Kipinä kun tuli koulusta, kysäsin, että ollaanko lähtövalmiita ja tässä kohtaa tuli ilmi, että Siilimies ei ollut pistänyt autoa piuhan päähän. Kuvitelkaa tähän väliin silmien pyöritys-emoji ja tuskaisen turhautunut, pitkä huokaus. Lähin etsimään itse lämmityskaapelia, jonka lyhyen etsinnän jälkeen totesin olevan ulkovarastossa, jonka ovi oli jumissa (olut jo viikkotolkulla). Ei auttanut muu kuin lähteä niine hyvineen kauppaan, onneksi auto nyt oli vähän edes vielä lämmin edellisestä keikasta. Illalla Kipinä huomasi unohtaneensa Gaia-liskon madot autoon ja ne olivat tottakai jäätyneet hengiltä. Ilmoitin, että hän saa seuraavana päivänä ostaa itse omilla rahoillaan uudet. Hänen liskokin se on.

Soitin aamulla isännöitsijälle, joka soitti huollolle ja hultomies jonkun tunnin jälkeen tuli näyttämään, kuinka pienellä väkivallalla oven saa auki. Nyt meillä on kaapeli, jonka otan sisään sulamaan ja huoltomiehen kanssa vielä keskustelemme ulko-ovestani, jonka sivusta paistaa aurinko sisään ja Kipinä tulee kotiin. No sitten kun johto on sula, pitäisi saada auto piuhaan ja toteamme, ettei mulla jostain syystä ole avainta lämmitystolppaan. Vasta vuoden tässä olen asunut. Nyt oli pakko lähteä jo kauppaan tai Lisko jäisi ilman evästä. Ooppeli läksi jälleen käyntiin -vaivatta. Tullessamme takasin, bongasin naapurin tytön jolta, loppujen lopuksi sain huollon numeron, johon soitin kymmentä vaille viisi (vielä kerkisi) ja poika siellä lupasi pudottaa avaimen postilaatikkoon maanantaina.

Käytimme viikonlopun pakkaset hyväksemme ja sulatimme pakkaset. Mitään yllätyksiä sieltä ei tällä kertaa vastaan tullut ja saimme taas organisoitua niin, että löytää jutut paremmin. Siilimies unohti tipun yhden muovipussin pohjalle ja tottakai Gizmo haistoi sen. Se oli Hugon syntymäpäivä tipu, mutta se piti antaa ennakkoon eilen illalla, koska oli jo sula. *Puolitettiin se pojille. Ehkä tänään hiiret. Hyvää syntymäpäivää rakas Hugoliini 5v.💝

Pentukuvat: Amare-Cattus

Vajaa vuotinen pojankoltiainen

Hugo, the Saimaan Lepardi

Niskarinkula joka vuodelle. Tytöt tykkää

Mallipoju


Onnea vielä rakas Hugo, olet pehmein pehmoleluni, tehokkain nukuttajani,
parhain lohduttajani, rakkain eläimeni ja hienoin ja upein kaikista. Mamman oma kulta.