Vaihdokas

Lukiessani jälleen kerran Facebookin vertaistukipalstaa, tajuntaani iskeytyi kuin kakkosnelosen lauta, että mikä meillä mättää.

Ennen minulla oli ihana ja herttainen lapsi, joka nautti seurastani, seurasi minua kuin varjo, kaipasi huomiotani, köllötteli vieressäni, halasi minua aina kun mahdollista ja jutteli hassuja. Nyt tuo reviiviritietoinen ärrimöykky poistuu luolastaan vain ruoka-aikaan ja sähisee ja murisee, jos sille yrittää puhua.

Olenko kertonut kuinka Hugon näyttelyura päättyi? No kipeästi - minun osaltani. Hartolan näyttelyssä Hugo puri minua ensimmäisen kerran. Ensimmäistä kertaa elämässäni minua puri oma kissa. Olin tyrmistynyt ja järkyttynyt, sen lisäksi, että se sattui helvetisti kökösti. Jouduin lääkäriin. Reiät oli syviä ja koko käsi turvoksissa. Hugo silti arvosteltiin. Vuoden annettiin tunteiden jäähtyä ja Viron näyttelyssä Hugon piti saada viimeinen serti ennen International championin arvoa ja siihen olisi päättynyt hänen uransa. Hugolla oli muita suunnitelmia. Hän puri minua uudestaan, pahemmin. Eikä saatu häntä edes tuomarille. Kansainvälisen herkkusienten titteli jäi saamatta. Hän on nyt eläkkeellä.

Kun katson tuota jalkojeni päällä makaavaa herttaista karvakasaa, joka kehrää pienestäkin silityksestä, joka seuraa minua kaikkialle ja on sielun eläimeni, daimonini; en voi olla miettimättä:

Onko Hugo ja Kipinä vaihtaneet jossain välissä aivoja?!?!

Ps. Kipinä kompuroi portaissa koulussa ja könkkää taas kepeillä. Nivelsiteissä repeämä. Hän on kyllä ollut aika urhea ja sinnikäs. Josko se siitä. Rukoillaan pikaista paranemista ja täyttä terveyttä 🙏

Tultiin juuri lekurista 😷