Siilimiehen synttärit

Tapani mukaan stressasin ihan sikana. Pakko sanoa, ilman Kipinän apua, en olisi selvinnyt. Tein kakkupohjat torstaina hyvissä ajoin ja siivoilin vähän. Iltapäivällä lähdin kauppaan ja jouduin käymään useassa kaupassa, jotta löysin kaikki listalta, mutta olin oikein tyytyväinen.

Viimeisessä kaupassa

 

Kruunu

Hienon kruununkin löysin ja Excalibur- kirjeveitsikin tuli postissa ajoissa. Kaikki tähän asti siis hyvin. Pyöräytin illalla kaksi kakkua pakastimeen, mini hunaja-lime juustokakun ja vegaanisen mustikka-passion kakun. Siivosin sotkut keittiöstä ja menin nukkumaan. Aamulla aloin täyttämään kakkua. Joka toiseen kerrokseen omena-päärynä-aurinkoinen ja joka toiseen lakkahillo-mansikka-mustikka. Jossain vaiheessa minulle selvisi, että kakusta tulee valtava. Aika lähellä loppua, sitten kun kupu ei enää mahtunut päälle. Sille piti erikseen raivata tilaa jääkaapista. Tuskastelin ulkonäön kanssa ja kysyin Kipinältä, että näyttääkö tämä yhtään kiveltä. Kipinä vastasi, että kuule, kiviä on kaiken muotoisia. Minulla oli sokerimassa, jolla oli tarkoitus päällystää kakku ja jonka kuvioin mustalla pastavärillä. Jo kaulitessani sitä ohueksi, tajusin, ettei se tule riittämään. Ja eihän se riittänytkään. Vain peitti päälliosan ja mansikat, joiden avulla olin tehnyt korkeuseroja. 

Excalibur

Kohti plan B:tä. Rupesin siis pastavärillä värjäämään kermaa, jonka olin levittänyt reunoille sokerimassaa varten. Rumin kakku ehkä ikinä, mutta makuhan se on tärkein. Soitin kaikille itkupaniikkipuheluita, että se kakku on sitten kivi ja kehukaa, kuinka hieno kivikakku, että muutkin tunnistaa sen kiveksi. Tein tilaa jääkaappiin ja nostin limekakun jääkaappiin myös. Vegaanikakku pitää ottaa vasta tuntia ennen, koska se ei varsinaisesti hyydy. Kello oli puoli kolme ja vieraat tulevat viideltä. Rupesin siivoamaan ja Kipinä oli kyllä valtavan suurena apuna. Puoli viisi kerkisin vihdoin itse suihkuun ja meikkasin vielä, kun ekat vieraat tuli (perus). Kymmentä vaille viisi muistin, että vegaanikakku on vielä pakkasessa. Äkkiä pöydälle sulamaan. Kerkesin juuri laittaa tarjolle kaikki, kun juhlakalu saapui ja puolet vieraista puuttui. O-ou. Paniikissa komennettiin Siilimies olohuoneeseen kun minä lähdin hakemaan yhtä eksynyttä vierasta ja soittelin muille. 

Tämän parempaa kuvaa tarjoiluista ei ole, koska olin paniikkimoodissa

Lopulta saimme kaiken valmiiksi ja soitimme Englantiin Siilimiehen vanhemmille, että hekin osallistuvat yhteislauluun. Siilimies oli kovin liikuttunut. Hän sai kukkia, karkkia, lasten kuvia, hunajaa, kasvin, kynttilöitä, mukin, henkselit, herkkuja muuta sellaista. Hän ihastui rumaan kivikakkuuni ja tyttärensä koittivat vetää miekan kivestä, muttei onnistunut, pienemmällä toki vähän liikahti. Juhlakalun vedettyä miekan kivestä, kruunasimme hänet kuninkaaksi ja pääsimme aloittamaan pidot. Vieraat viihtyivät kaikki aika myöhään ja meillä oli tosi mukavaa. Siilimiehen vanhemman tyttären kanssa vielä pelailimme illalla lautapeliä. Siilimies oli kyllä erittäin vaikuttunut ja tyytyväinen juhliinsa tänäkin vuonna. Mitäköhän keksin sitten ensi vuonna. Onneksi on vuosi aikaa miettiä.

Kivikakku vaiheessa ja valmiina

Saatiinhan se päivänsankari kruunattua kun Excalibur nousi kivikakusta