Muumimamma

 Jos pitäisi valita muumilaakson asukkaista se, joksi vähiten miellän itseni, olisi se Muumimamma. Meillä on tuntemani ihmisten kanssa sanaton yhteisymmärrys siinä asiassa, että jos minua pyydetään lapsenvahdiksi, olen jotakuinkin se viimeinen vaihtoehto. Ei sillä ettenkö pärjäisi, mutta minua ei pyydetä, enkä koskaan tarjoudu. Kaikista parhaiten tulen toimeen 4-6 vuotiaitten kanssa. Ne osaa jo leikkiä ja pelata, niillä on hyvä huumorintaju ja niitten mielestä olen paras tyyppi ikinä ja sitäpaitsi ne haluavat vielä hengailla kanssani, toisin kuin teinit. Toisaalta teineissä ei mitään vikaa ole, voin vahtia heitäkin ja käyttää ajan hyödyksi ja kehittää itseäni vaikka lukemalla kirjaa tai katsomalla saippuasarjoja. En joka tapauksessa ole mikään lapsi ihminen. Muumimamman tavoin omien ja puolen muumilaakson verran muiden lapsien hyysääminen tuntuu ajatuksen tasolla jo pahimmalta painajaiseltani. 

Yksi muumimamman ominaisuuksista kuitenkin löytyy minultakin. Leivon ja teen juttuja itse. Joka vuosi kokeilen jotain uutta ja näin ollen teen vaan enemmän ja enemmän. Kudon myös kaulaliinoja, mutta se ei liity tähän. En tiedä onko se äiti-geenit, jotka sain synnytyksessä, onko tämä joku ikäjuttu vai asuuko minussa sittenkin pienen pieni muumimamma. Ennen en osannut tehdä mitään. Kun ensi kertaa keitin elämässäni perunoita, kun Kipinä-vauvalle piti tehdä soseita, soitin epätoivoisena ysävälleni, että millä asteella levy pitää olla. Se tuntuu niin kaukaiselta muistolta. Nyttemmin osaan tehdä monenlaisia ruokia ja sovellan paljon itse. Hyvät omat reseptit kirjoitan ylös. Joskaan en pidä ruuanlaitosta. Leivon myös paljon ja tässä käytän myös aika paljon soveltamistaktiikkaa kun löydän kaapin pohjalta jotain ihme mausteita "miltäköhän nämä maistuisi pullassa". Olen tehnyt jo vuosia kakut itse ja panostan monen tunnin koristelutyöhön. Vain voileipäkakun ulkoistan ystävälleni. Yhtenä vuonna Kipinän synttäreillä tehtiin keksitkin itse, mutta itku silmässä niitä vääntäessä muistutin itselleni, että on myös ihan ok ostaa valmista. Silloin vielä äitimyytti eli minussa, enää ei, nyt teen tekemisen ilosta. Perus piirakat ja erilaiset leivonnaiset onnistuu myös. Tänä vuonna uutena tuli tosi suklainen suklaakakku ja kinderkakku. Otan yleensä myös huomioon erikoisruokavaliot ja sovellan niiden pohjalta. Mieleenpainuvin on varmaan ollu karppitiramisut sekä gluteeniton-laktoositon-sokeriton-karppi-suklaajuustokakku ja vegaaninen "marjajuustokakku".  Teen myös hemmetin hyvää leipää tosi helpolla ohjeella. 

Joskus kokeiluni on hitti, joskus huti. Viimeisin oli enempi jälkimmäistä.Ostin taannoin satokauden kasviksia ja tein feta-porkkana-punajuuri kiusausta. Ei ollut pahaa, mutta ei meillä kyllä jatkokaan mennyt. Olen useampana vuonna jo tehnyt omenahilloja ja niitä ihan tilataankin minulta jo. On se kieltämättä hyvää. Tänä vuonna tein aivan uusia aluevaltauksia. Pistin jouluksi puolukka-karpalo-mansikka liköörin tulemaan. En edes tiedä tykkäänkö mokomasta, mutta näytti niin kivalle. Olihan se kokeiltava. Myös lopuista punajuurista tein säilöttyjä punajuuria. Vasta puoli välissä prosessia mietin, että syödäänköhän meillä edes näitä. En muista ostaaneni kertaakaan kaupasta menneenä vuotena säilöttyjä punajuuria. Oltaisiin nyt edes tehty punajuurisalaattia kun sitä me sentään syödään aina välillä. 

Siilimiehen synttärit on kohta. Aion tehdä hänelle miekkakivessäkakun koska hän on Englannista ja tykkää sen aihepiirin jutuista. Täytyypä ruveta googlettamaan (suomalaisittain lausuttuna ihan siltä varalta, jos hän sattuu lukemaan blogiani, ettei googlekääntäjä tunnista) ekskalipurin kuvia. Hys hys, eipä kerrota sille. Ylläri juhlia tuskin saan aikaiseksi, mutta yritän kutsua silti joitakuita synttärikahveille. Seuraavana päivänä lähdemmekin Kipinän kanssa ajamaan Poriin ja vietämme siellä koko syyslomaviikon ja näin ollen minunkin synttärini.

P.S. Ovi saatiin auki, nopeasti ja ilmaiseksi, mitkä ovat tyylit minun makuuni. Poika tuli ovelle, purki lukon atomeiksi, hymähti "höh, tikku" ja nippasi sen pois ja pani lukon kasaan. That's it.

P.S.2. Gizmo on nyt koeajalla. Olohuonetta on pidetty auki, ja hän on viikon viettänyt yötkin ulkona kylppäristä. Sohvakin alkaa olla jo niin myllätyn näköinen, että otettiin jäljelläolevat suojat pois. Josko tästä elämä normalisoituisi.