Raatomadot

No kaiken kaikkiaan tämä korona on kyllä kummallinen tauti. Olen elänyt viidessä päivässä lähes koko oireiden kirjon.

Päivä 1. Lauantai

Aamulla kurkku oli vähän karhea. Ajattelin, että olen varmaan kuorsannut, koska uniapnea laite ei ollut käytössä. Siitä muistui mieleen, että pitää käydä ostamassa lisää koronatestejä ja tehdä testit ennen mutsin ja kumppaneiden mökille menoa. Äitini, miehensä ja tätini on siis vuokranneet mäkin Kuhmoisista, jossa mummoni asuu. Minun ja Kirpun oli määrä mennä sinne keskiviikkona ja Siilimies ja Kipinä olisivat tulleet lauantaina ja olleet yhden yön ja olisimme kaikki kotiutuneet yhdessä sunnuntaina. No joka tapauksessa, katseltiin siinä aamupäivästä Niilin arvoitus ja sitten päätin, että on aika lähteä kauppaan. Ruokaa liskollekin pitäisi ennen reissua hankkia. Lähdettiin Prismaan ja käytiin eläinkaipassa ja syötiin paikan päällä pizzat. Kupinä jäi vielä syömään ja minä lähdin tekemään ostoksia. Yhtäkkiä iski tosi kumma olo. Huimasi ja outo zombimainen aivosumu. Sain suurin piirtein taisteltua ostokset kyytiin ja kerättyä Kipinän mukaani. Kassoilla olo oli jo aika kehno. Kassa vilkuili minua kuin olisin ollut humalassa. Mietin olisinko turvallinen kuski. Kipinä höpötteli, että oloni johtuu stressistä, mutta minä sanoin etten ole koskaan tuntenut näin, lisäksi päässä soi koko ajan kuin rikkinäisenä levynä Me ei mainita Brunoo. Kotiin kun päästiin, päätin, että teemme testit heti. Ei tarvinnut odottaa kuin minuutti niin minulla oli selkeä positiivinen tulos edessäni, olinhan tuon arvannut jo olostaani, mutta silti joku osa aivoistani ei halunnut vastaanottaa informaatiota vaan tein toisen testin varmuuden cuoksi. Sitten soitin ja varasin vielä virallisenkin. Kipinän testi oli nega. Soitin läpi kaikki aaltistuneet paitsi tietysti neuvolan, koska oli lauantai. Jonkinlainen epäusko valtasi minut. Minulla on korona. Minulla ihan oikeasti on korona. Olo alkoi nopeasti paheta. Ensin oli alilämpöä ja sitten se nousi koholle, mutta ei kuumeeksi. Päätä särki ja yhtäkkiä paleli niin paljon. Olin kahden peiton alla ja palelin. Lopulta olin hypotermian rajalla ja menin kuumaan suihkuun ja olin siellä kauan. Sitten yritin nukkua. Kirppu alkoi vaistota ettei kaikki ollut kunnossa ja oli todella kiukkuinen, minulla ei ollut voimia hoitaa häntä. Oli pakko soittaa Siilimies hätiin, vaikken ollut aikonut altistaa häntä. Hän oli meillä yötä ja piti illan huolta Kirpusta ja minä sain nukuttua. Kaiken tämän ajan noin kahdeksan ja puoli tuntia päässäni soi me ei mainita brunoo.

Päivä 2 Sunnuntai

Heräsin suht hyvävointisena ja energisena. Kurkku tosin oli kipeä ja yskitti aika rajusti Lähetin Siilimiehen takaisin kotiin. Iltapäivällä taas lämpöilin ja tuntui, että tukehdun limaan. Ääni on maassa ja nukahdin päivällä useaksi tunniksi Kirpun kanssa. Kirppu on kovin kiukkuinen. Kaikki soittaa vuorollaan tarvitaanko kauppa-apua. Ihanat. Hyvää pääsiäistä.

Päivä 3. Maanantai

Yskä on helpottanut, mutta tilalle tullut kova flunssa. Aivastuttaa ja nenä vuotaa taukoamatta. Vähän kuumeinen olo, mutta lämpö pysyy normaalina. Uutena oireena myös kova ripuli. Mahaan sattuu niin että itkettää. Illalla Kipinä saanoo, että kurkku on karhee, tarkoitus on testata hänet joka tapauksessa huomenna kun minun sairastumisesta on kolme päivää.

Päivä 4. Tiistai

Tänään olen jo varma, että jään eloon. Loppujen lopuksi pääsin aika vähällä. Vatsa on vielä löysällä, silloin tällöin tulee aivastus ja nenä vähän vuotaa. Kipinä tekee viimeisen kotitestimme. Tulos on negatiivinen, mutta Kipinän olo on pahempi. Parin tunnin päästä vilkaisen Kipinän pöydälle jättämää testiä. Siinä on kalpea haamuviiva. Pyydän ystävääni käymään kaupassa meille ja tuomaan lisää testejä. Jaksan osittain pakonkin edessä vähän pestä pyykkiä ja laittaa astiat pesuun. Kauppatavarat tulevat ja käsken Kipinää tekemään uuden testin ja tällä kertaa työntämään sen pulloharjan aivoihin asti. Testistä on välittömästi luettavissa täysin selkeä positiivinen tulos. Kipinä vaikeroi kuinka olen hänet tartuttanut. Iltaan mennessä hänellä on kauhea olo. Päätä särkee. Annan hänelle buranaa ja panadolia ja illalla unilääkettä ja melatoniinia. Meidän piti tänään käydä ottamassa kolmannet rokotukset koko sakki. Aika ironista

Päivä 5. Keskiviikko

Aamulla herään hyvävointisena. Henki kulkee taas niin suun kautta kuin nenänkin kautta. Väsyttää ja nenä vuotaa silloin tällöin. Ääni on sen verran maassa, että kaikki joiden kanssa puhun puhelimessa, kuulevat, että olen kipeä. Jaksan vähän tehdä ruokaa ja passata Kipinää, minkä Kirpulta pystyn. Kipinä kuulostaa kamalalta. Ääni on raakkumista, yskä kamalan kuuloista ja päätäkin kuulemma särkee. Laitoin hänelle finrexiiniä ja illalla sanoi, että oli jo vähän parempi olo. Vähän.

Päivä 6. Torstai

On aika selvää, että olen voittanut koronan. Nasali nenä-ääni ja satunnainen yskäisy on enää muistutuksena käydystä taistelusta sekä ajoittainen väsymys. Kipinä on flunssainen ja väsynyt. Tuntuu vähän lämpöiseltä, mutta mittari näyttää normi länpöä. Hän on paremman näköinen kun eilen, mutta on dramaattisesti raatomato. Kurkkuun sattuu vaikka eilen vielä haaveili pizzasta. Ehkä hän haluaa vähän hellyyttä ja passausta, kukapa ei kipeänä. Kirpun ääni on vähän rohiseva ja matala ja hän on vähän räkäinen, mutta iloinen. Hän hihkuu ja juttelee sydämensä kyllyydestä nyt kun on oppinut taidon. Selkeesti hänen hyväntuulisitunsa on palannut minun tervehdyttyäni. Vauvat ovat kuin peilejä.

Päivä 7. Perjantai

Minun eristys on ohi!Aurinkoinen päivä kutsui minut ja Kirpun ulkoilemaan. Melkein hetken mielijohteesta hyppäsin bussiin, mutta en sentään. Sitä paitsi uskon, että Kirpulla on nyt korona. Hän yskii limasta yskää, ihan kuin hänellä olisi äänenmurros menossa ja hän aivastelee. Siilimies soitti, että on kipeä olo. Pakkasin hänelle koronatestin mukaan juotavaa jugurttia, vessapaperia, nenäliinaa ja finrexiiniä. Ei yllättänyt, että hän sai positiivisen tuloksen. Tämä käy nyt sitten meidät kaikki läpi. Kipinä totesi, että hän on jo paljon parempi. Minä sanoin, että mitäs minä sanoin! 

Päivä 8. Lauantai

Ääneni ei ole vielä normaali. Muuten olen terve. Kirppu aivastelee ja ääni on vielä rohiseva kun hän hihkuu tapansa mukaan. Hän on tosin oma iloinen itsensä. Tänään täytyy käydä kaupassa Siilimiehelle. Kipinän karanteeni loppuu huomenna.

Päivä 9. Sunnuntai

Kipinä on nyt terve. Äänestä vielä kuulee, että jotain on sairastettu. Kirpun nenä vuotaa ja hän aivastelee. Voi surku, että vauvankin täytyy tämä käydä läpi, mutta onneksi tämä on tullut meille kaikille lievänä. En tiedä koska voimme saada kolmannen piikin, mutta ainakin tästä pitäisi nyt jonkinmoinen suoja tulla. Siilimiehellä on pahin takana.

Päivä 10. Maanantai

Palaamme normiarkeen. Kipinällä on aamulla fysio ja hän menee jo kouluun. Minulla on terapia. Koska Siilimies on vielä karanteenissa, käyn hänelle kaupassa. Juttelemme hänen ovellaan. Hän on jo päivässä neljä, joten olo on parempi, joskin kuulemma todella väsynyt. Tämä oire oli meillä kaikilla ja on ainoa, mikä tulee hetkittäin takaisin, vaikka muuten on jo ihan terve. Olen bookannut Facebookin kautta renkaanvaihtajan, joka tekee kotikäyntejä. Minä ja Kirppu valvomme työtä ja jutustelemme vaihtajan kanssa. Homma käy näppärästi. Illalla kuulen huonoja uutisia, joista minun ei ole lupa puhua. Itken itseni uneen.

Päivä 11. Tiistai

Silloin tällöin yskittää. Haju- maku- tai tuntoaidtini eivät muuten koronasta häiriintyneet, mutta yritin sen aikana muutaman kerran syödä punajuurisalaattia, mikä maistui joka kerta aivan mädälle. Usealla ystävälläni korona aiheutti joko väliaikaisia tsi pysyviä muutoksia aisteissa. Yksi menetti puoleksi vuodeksi hajuaistin. Tousella ei ole vuoden aikana palautunut. Yksi menetti osittain makuaistin, mutta se palautui. En tiedä olisiko se lahja vai kirous, jos ei voisi haistaa kissan kusen hajua.

Päivä 12. Keskiviikko

Nyt se on ohi, meiltä kaikilta!

Meidän testit. Tulokset hämmästyttävää kyllä, luettavissa vielä monen päivän jälkeenkin. Ehkä ne voisi heittää jo pois.