Hyvää syntymäpäivää, sinulle rakkain

Kipinä täytti 14 vuotta 😱 siis kääk!

Ostin hänelle lahjaksi jotain unohtumatonta, meinaan liput Putouksen semifinaaliin. Oli kuulemma elämänsä paras päivä. Nepsylapsena hän huuteli lavalle mainoskatkoilla ja nautti sata lasissa kirkuen ja tömistellen. Ihmiset katsoivat, minä annoin katsoa, enkä yrittänytkään hillitä häntä. Hän oli odottanut tätä 11v ja en pilaisi hänen iltaansa nalkuttamalla. Meillä oli hänen omin pikku kätösin tekemä jättiplakaatti, jonka nähdessään hänen suosikki sketsihahmonsa osoitti meitä ja teki sormillaan sydämen. Kipinä oli pakahtua onnesta ja innosta. Tämä oli once in the lifetime.

Meillä meni aika myöhään siellä ja seuraavana päivänä oli tiedossa sukulaissynttärit. Vieraita tuli paljon ja päivä oli kai kokonaisuudessaan onnistunut, mutta muutama juttu meni kyllä tunteisiin. Muistui taas mieleen kuinka ihanaa on ollut kun korona aikana ei ole näitä tarvinnut järjestää:

 Ensinnäkin. Tein kakkuja koko yön ja Kipinä nukkui Kirpun vieressä, jotta pikkusisko ei heräisi. Nukuin muutaman tunnin ja rupesin siivoamaan. Kirppu oli osan ajasta minulla kantoliinassa, osan Kipinän sylissä, että sain jotain tehtyä. Äiti, hänen miehensä ja tätini tulivat ensimmäisenä puoli tuntia etuajassa ja äitini oli tuskin päässyt edes eteiseen, kun rupesi heti arvostelemaan todella inhottavasti kuinka sotkuista meillä on. Minä pakenin itku kurkussa siivoamaan keittiötä loppuun, kun kuulin, kuinka hän paasasi olkkarissa Kipinälle niin, että Kipinä (suodattimia kun ei ole) tiuskaisi hänelle kunnolla takaisin. Tiedän ettei kotini näytä koskaan sisustuslehdestä tempaistulta, mutta lattiat olivat tyhjät, imuroitu, tärkeinmät tasot pesty ja sohva imuroitu Hugon karvoista. Vessa, lavuaari yms pesty. Vieraita alkoi tulla, enkä ehtinyt edes suihkuun, koska lamaannuin täysin. Yritin toipua nopeasti kun juhlat olivat tohinalla pian käynnissä. Kirppu alkoi olla todella väsynyt ja nukahtikin tissin jälkeen Siilimiehen syliin. Siinä keskusteltiin miten Kirppu nukkuu. Äitini kysyi nukkuuko hän omassa sängyssä, vastasin että ei, kun minun vieressäni. Entäs päikkärit, sängyssä tai vaunuissa? Sanoin että hän nukkuu enimmäkseen sylissä, koska ei viihdy "yksin" missään, niin perhetuttumme naisystävä tokaisi todella inhottavaan sävyyn "no kyllä on huonosti opetettu". Tunsin kuinka kiukku kyti sisällä ja tokaisin yhtä epäkunnioittavasti, että sopii tulla opettamaan paremmin. Jossain vaiheessa vauvan on nukuttava ja jos hän ei kerta kaikkiaan rauhoitu mihinkään, niin on aika huono olo vauvalla, jos nukkuu 15min pätkissä. Yritetty on. En tiedä jatkuiko muilla hyvä fiilis, toivottavasti, minun osalta päivä oli pilalla. Yritin pidätellä, ettei paha mieleni näkyisi ulospäin ja vietin aikaa paljon keittiössä. Johanna yritti pitää minua kasassa. Ensimmäiset vieraat lähti, toiset tulivat. Lopulta jäljellä oli enää Natalie ja pääsin puhumaan mielipahastani. Hän ei ymmärtänyt ilkeitä kommentteja alkuunkaan. Kipinän puolesta tuntuu pahalta, että ihmiset kehtaavat tulla hänen juhliinsa arvostelemaan hänen kotiaan ja pikkusiskoaan. Joo onhan meillä epäjärjestystä,

mutta ei mitenkään sotkuista tai likaista. Tai kuten äitini ilmaisi "Siis asutteko te täällä?!" Kyllä. Me asumme täällä.