Long time, no see

 Aloitettuani työt, on yhä vaikeampi sitoutua säännölliseen kirjoittamiseen. Se on mielessä usein, mutta ei vaan jotenkin saa aikaiseksi. Muutamia ideoitakin on hautumassa. 

Viikot menee töissä ja viikonloput on lyhyitä. Yhden ratkaisevan päätöksen kuitenkin tein. Kävin poistamassa kierukan ja nyt se on Korkeemman käres, saammeko toisen hirviön ihanan lapsen taloon.

Siilimies sai kämpän naapurista, joten hänen muuttoaan rupeamme kohta puoliin suunnittelemaan. Minun luonani ei ole tilaa hänen rojuilleen ja minua ärsyttää kun hän tekee töitä keittiössäni ja valtaa ruokapöytäni. Lisäksi saamme käyttöön toisen vessan, joten vuoroista ei tarvitse tapella. Hän voi siellä tehdä töitä ja viettää poikien iltoja ja kun Kakkonen tulee viikonlopuksi, he voivat yöpyä siellä, eikä Kipinä joudu jakamaan sänkyään. Lisäksi se on lähempänä ja edullisempi kuin nykyinen ja paremmin suunniteltu ja uudempi. Täysi win-win situation.

Kakkonen oli viikonlopun meillä ja Kipinä halusi nukkua sohvalla. Laitoin kaikki medialaitteet lukittuun kaappiin ja otin avimen mukaani makkariin. Kipinä jäi kiinni, että hän oli sniikannut avaimen yöllä ja katsonut salaa TV:tä koska ei ollut muistanut palauttaa avainta. Lisäksi hän on alkanut myöhästelemään kotiintuloajoista säännöllisesti. Ärrinmurrin 😡

Sunnuntaina meillä kävi kylässä Kipinän kaverin leikattu Maine Coon. Tilanne oli yllättävä. Hugo, joka yleensä on vihamielinen ja näyttää kaikille tunkeilijoille, kuka täällä määrää, oli utelias ja selvästi hämmentynyt siitä, että maailmassa on oikeasti isompia kissoja kun hän. Karvat pysyivät aisoissa ja aina tilanteen salliessa, hän yritti mennä haistelemaan tätä outoa otusta. Hän on nähnyt vain Gizmon, tyttöjä, ystäväni leikatun narttukissan, joka on todella pieni ja vilaukselta Johannan leikatun narttukissan kun oltiin heidän mökillä. Kaikki ovat olleet Hugoa reilusti pienempiä, varsinkin kun Hugo on pörhistänyt itsensä. Gizmolla toki oli karvat pystyssä, varmaan jännityksestä, koska hänkin oli kuitenkin utelias. Sen suurempia itsetunnon kolahduksia Hugolle ei tullut, mutta kyllä hän oli erittäin ihmeissään. Hyvä palautus maanpinnalle.

Kävimme viemässä Kakkosen kotiinsa kävellen. Ykkönen ja Kakkonen asuu noin 2,5-3km päässä meistä. Oli mukava kävelylenkki ja aktiivirannekekin oli innoissaan, mutta en tiedä mikä raitisilmamyrkytys me Siilimiehen kanssa saatiin, kun molemmilla oli jäätävä päänsärky illalla. Minä otin Burana-ParaTabs coctailin ja sillä lähti. Siilimiehellä oli pää kipeä vielä aamullakin.

Kasvattaja myös kyseli, että otettaisiinko kolmas sijoituskolli. Hetken houkuttelevaa ajatusta mietittyäni päädyin niihin realiteetteihin, mihin päädyin tabby-pennunkin kanssa. Meidän kissaluku on toistaiseksi täysi.