Lässytysvaroitus

 Meillä lässytetään kissoille. Kissat tietävät, milloin heille puhutaan, kun heille puhutaan tietyllä äänensävyllä. Yritän opettaa Kipinälle, ettei kissat ymmärrä puhetta, korkeintaan yksittäisiä sanoja, kuten oman nimensä ja "nukkumaan" ja "ruoka". Mutta ne oppivat äänen sävyjä. Kun kutsun Hugoa ääneni on kepeä ja kimeä ja kutsun häntä kaikilla hellittelynimillä, Kun kehun, venytän sanoja samalla kun silitän ja hoen "kuka on mamman hieeeeeno poika, koooomea poika, joo kuka on, kuka". Jos olen vihainen, tuijotan silmiin, puhun matalalla äänellä ja sähisen kissoille. Todistaakseni Kipinälle, että taika ei ole niinkään siinä mitä sanoo, vaan miten sanoo, hellittelin Hugoa yksi päivä ja puhelin sille lässytysäänellä: "Mitä se mamman pieni ilkiö tietää, kun sinä oot niin perseestä, joo, syötte veikan kanssa kukat ja sotkette paikat, kyllä ihan paskapäitä moleemmat, juu uunin joutasitte molemmat, kyllä,  mamma laittaa teidät sinne jos ette osaa käyttäytyä, joo mamma tietää että teistä on niiiiin kiva olla ihan perseestä, joo ihan perseestä niin." ja silitin samalla. Kipinää tämä nauratti.

Tänään ensin Gizmo tuli vastaan ovelle ja häntä helliessä, mustasukkainen Hugo pölähti paikalle. Kaksikäsirapsutusta harrastaessa ja leperrellessäni autuaasti tulin nimenneeksi kissat uudestaan. "Kirkassilmä ja Tuuhoturkki".

Hauska tarina kissoille lepertelystä oli kun kasvattaja kertoi, että hänellä oli ulkomaalainen mies ja kun he saivat yhteisen lapsen, mies ihmetteli ääneen, miksi äiti puhuu vauvalle saman lailla kun kissoille 😂

Summasummarum. Kaikki eivät lepertele vauvoille, eivätkä eläimille, mutta minun eläimeni tietävät milloin puhun heille kun otan heille tarkoitetun äänen käyttöön.