Joululaulut 2020 näkökulmasta

 Minkälaisia joululaulut on? On erilaisia hypetyksiä, joissa rallatetaan iloisesti tipetiptaa ja nostavat joulumieltä. On myös kauniita tunnelmallisia mollivoittoisia virisä, joissa ylistetään Jeesuksen syntymää ja ruokitaan vähäosaisia varpusia. Molemmista tykkään yhtä paljon ja laulan aina mukana kun tutut sävelet kajahtavat ilmoille. Nyt kuukauden jouluradiota kuunnelleena muutama eritynen tarina on noussut erityisesti mieleeni. Mitä kävisi jos tuttuja joululauluja tarkastelisi 2000-luvun silmin? Kerroin aikaisemmin, mikä on mielestäni ankein joululaulu ikinä, nyt aion kertoa joululauluista, jotka kertovat kaunista tarinaa, mutta tarinoissa voi olla jokseenkin epätavallinen juoni, joita joulun ihmeeseen uskova lapsi ei huomaa. Olen aikaisemminkin kiinnittänyt huomiota näihin kummallisuuksiin, mutta lähinnä ne hymyilyttävät edelleen. Jotenkin näitä akuisena kuuntelee niin eri korvin kuin lapsena. Lapsen maailma on niin mustavalkoinen ja viaton.

Aikuisilla on vain kerran vuodessa kiristyskeino, miten pelotella lapset kilteiksi. Aina sitä käytämme ja se olkoon oikeutemme. Nimittäin tontuilla pelottelu. Tontut kurkkii, olepas kiltisti. Olen itsekkin käyttänyt ja siitä aikoinani osani saanut. Antakaa meidän pitää edes tämä yksi kiristyskeino, niin tsemppaamme loppuvuoden parempina vanhempina. Lahjat on saatu, tontut ei enää kurki. Viestini ylipäätään pukkiin ja joulun taikaan uskomisesta on, että: Antakaa lapsen uskoa! Ei ole aikuisten tai muiden tehtävä pilata lapsen uskoa sillä, että saa se sen kuitenkin tietää. Jos lapsen sisäinen maailma haluaa nähdää taikaa joulussa, hammaskeijussa tai pääsiäispupussa, vaikka itse vihaisit joulua, anna lapsen säilyttää se taika, joka hänellä niin vähän aikaa on käsissään. Se ei ole keltään pois, jos lapsi uskoo, että yhden päivän ei ole nälänhätää, sukupuuttoon kuolevia eläimiä ja ilmastokriisiä. Yhden päivän kaikki maailman lapset saavat joulupukilta lahjan ja elämä on ihanaa. Kyllä he saavat tarpeeksi murehtia elämän realiteettejä kun tulevat aikuisiksi. He kerkeävät kasvamaan tähän ankeaan ja harmaaseen maailmaan, he saavat kyllä todellisuudentajua, mutta jos edes hetkeksi, yhdeksi päiväksi joulupukkiin, pääsiäispupuun tai hammaskeijuun uskominen voi antaa heille jotain taianomaista tai onnellisuutta, miksi riistää se pois vain siksi, ettei itse usko tai että haluaa oman nimensä lahjapakettiin joulupukin sijaan. Onko se tosiaan sen arvoista, että vie lapselta mielikuvitusmaailman ja uskon, sen takia, että voi sanoa, että joulun toivelahja tulikin äidiltä eikä pukilta. He ovat niin pienen hetken lapsia ja lapsien ei kuulu murehtia. Lapsien kuuluu uskoa.

Kipinälle pienenä tärkeintä joulussa oli se, että pukille piti antaa mukaan porkkanoita poroille.

On joululauluja, joissa lauletaan siitä, kuinka tontut kurkkivat ikkunoista ja vakoilevat kuka on ollut kiltti ja kuka tuhma ja raportoivat sitten pukille:

"Tonttu Torvinen on salainenJa pukin tärkein alainen
Hän urkkii, kurkkii, vakoilee
Ja sitten raportoi
Kelle pukki tänävuona lahjat antaa voi"

"Ei itkeä saa, ei meluta saa, joku voi tulla ikkunan taa.

Joulupukki matkaan jo käy. 

Nyt nimien kirjaan merkitään taas: tuhma vai kiltti, ajatelkaas! 

Joulupukki matkaan jo käy. 

Taas pienet tontut liikkuu ja muistiin merkitsee,
niin joulupukki tietää saa, kuka lahjat ansaitsee."

Tämä pelottelukeino on vuosi vuodelta käytössä ja varsin tehokas ja täysin viatonta. Tontut ovat satuolentoja ja täysin pyyteettä toteuttavat their only job. Mutta jos otetaan ripaus todellisuutta ja katsotaan asiaa 2000-luvun nyky-yhteiskunnassa, tontut ovat lapsia vaanivia stalkkereita, jotka tietävät heidän jokaisen liikkeensä. Poliisi ei ehkä katsoisi hyvällä, jos naapurin Pertti päättäisi ruveta tontuksi ja kurkkisi ihmisten ikkunoista sisään. Mutta kuten sanottu, tontut ovat satuhahmoja, joten tässä ei ole mukana mitään kieroa twistiä. Ehkä se taika onkin siinä, ettei satuhahmoja ole tarkoitus järkeistää.

Yksi joululaulu, mikä on pohdittanut tänä vuonna, jota en ole aikaisemmin aikuisen silmin ajatellut, on vanha ja rakastettu Tonttujen juhlayö. Tämäkin rallatus tipetiptaa on kuulunut suosikkeihini pienestä pitäen. Tätä laulettiin usein jo kuukausia ennen joulua. Rytmi on niin iloinen ja mukaansa tempaava. Menee kokonaan ohi, että viesti on vähintääkin arveluttava. En ole koskaan tullut ajatelleeksi, mitä laulussa oikeastaan lauletaan. Tontuilla oli vaan bileet kun ihmiset nukkuivat ja kaikilla niin hauskaa. MUTTA.. Tässähän oikeastaan tontut murtautuvat yön hämärissä ihmisten koteihin, pitävät hauskaa kun ihmiset nukkuvat, syövät kaiken heidän jouluruokansa (ne ahmatit) ja hiippailevat takaisin sillan alle. Siis mitä? Eivätkö nämä suloiset Pukin pikku apurit ole valmistamassa viime hetken lahjoja ja pakkaamassa rekeä, eikä tyhjentämässä pahaa avistamattomien ihmisten koko ruoka-arsenaalia? Onko tämä jonkun spurgu-Pertin keksimä joululaulu peitelläkseen kotimurtoharrastustaan? "Tontut ne vaan oli". 

Uudelleen ajateltuna tästä on joulun taika kaukana. Pidän siitä tavallaan silti.

Viimeistä, jonka aion ottaa esille tässä, olen monesti vuosien varrella miettinyt. Se on näistä ehdoton suosikkini. Tämä on kaunis tarina normaalista ydinperheestä, mutta jos sen tuo 2020-luvulle, jossa perheet voivat olla lähes minkälaisia vain, juoni muuttuu täysin. Tarinamme alkaa pienen pojan huoneesta, jossa pukilta saatu nalle saa kuulla salaisuuden. Hän on aikaisemmin salaa hiipinyt karkkivarkaisiin ja nähnyt tilanteen, josta ei malta pitää suutaan supussa, vaan nalle saa kuulla asiasta heti ja iskälle kertominen on myös heitetty ilmaan ajatuksen tasolla ja iskän reaktion oletetaan olevan erittäin huvittunut.  Laulu on kaunis tarina siitä, että isä on toiminut joulupukkina sekä pikku Jukan vakaasta lapsen uskosta ja siitä että kaikki on hyvin. Kaikesta siitä, mistä alussa puhuin. Mutta tuodaanpa tarina 2020-luvulle: Iskä on työmatkalla (Kouvolassa, koska korona estää työmatkat ulkomaille). Ei päässyt itse viettämään joulua perheensä kanssa, mutta päätti esikoisensa iloksi tilata pukkipalvelusta pukin tai rekryta joulupukiksi naapurin Pertin. Voisi olla, että siitä ei ehkä nauru syntyiskään, jos isi sais tietää tään, että joulupukki suukon sai....

P.S Minulla ei ole mitään henkilökohtaista Pertti-nimisiä henkilöitä vastaan. Tunnen moniakin Perttejä ja he ovat ihan kunnon kansalaisia.