Karanteeni, pv 17, Onko sinulla hetki aikaa puhua tomaatista?

Oikeasti minun pitäisi täydellä tohinalla etsiä terapeuttia ja iskälle nettisivun tekijää, mutta minä kirjoitan vain blogia. Siivotakin pitäisi, mutta sekään ei tunnu nappaavan. Lapseni on ilmeisesti kasvanut liiaksi kotiruuan parissa, kun nuo valmisruuat ei tunnu uppoavan sitten millään. Tänään yritin saada hänet syömään jauhelihakiusausta, mikä ei mielestäni maistunut hassummalta, mutta hän ei meinannut saada sitä syötyä edes puolella kilolla ketsuppia. Äitini oli paljon töissä kun minä olin lapsi ja minä elin käytännössä valmisruuilla heti kun yletin mikrolle. Itse ajattelen, että ne maistuvat ihan ok:lta, mutta onhan toki kotiruoka parempaa. Liekö laatu huonontunut minun lapsuudestani vai onko lapsi vain tottunut parempaan.

Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että tomaatit ovat jalostuksen myötä menettäneet makunsa vuosien varrella. Itsehän en tomaattia voi syödä, kun olen allerginen, mutta uskon tämän olevan totta. Muistan lukeneeni joskus, että ihmiset eivät ole edes huomanneet maun häviämistä. Tämän todenperäisyydestä en tiedä, mutta uskoisin, että ruoka on nykyään mauttomampaa kuin esimerkiksi kaksikymmentä vuotta sitten. Ruoka on tehty kestämään viikkojen matkaa, varastointia ja kaupan hyllyillä oloa varten ja pitäisi sen kestää vielä ostajan kotonakin. Ulkonäköön kiinnitetään enempi huomiota kun makuun. Pienellä rahalla pitäisi saada enemmän ja isompia, jostain on silloin tingittävä. Muutos on ehkä tapahtunut niin hitaasti, että ihmiset ovat tottuneet mauttomampiin tomaatteihin ja uusi sukupolvi ei edes tiedä paremmasta. Itse olen mastanut tomaattia viimeksi lapsena ja muistan, että pidin siitä. Lapseni pitää myös tomaateista, varsinkin kirsikkatomaateista. Hän ei ole allerginen. En minäkään tomaattiin kuole, mutta oireet ovat ikäviä. Yritän aina muistaa tarkista, että onko leivän tai vastaavan välissä tomaattia (ainahan siellä perkele on, koittakaa itse löytää valmissämpylä, jossa on käytetty tomaatin sijasta paprikaa), mutta joskus sattuu vahinko ja sitten jännätään. Lievänä oireiluna selviän ainoastaan suun limakalvon haavoilla, jotka paranevat yleensä nopeasti. Joskus tulee haavauma suupieleen, mikä onkin kinkkisempi juttu. Se kun ei ota parantuakseen, koska jollain lailla sitä on kommunikoitava ja jotain syötävä, että pää ja kroppa pysyy jollain lailla balanssissa, niin se pentele repee auki joka kerta uudestaan. Bepanteenin ylikäytöllä ja varovasti syömällä yleensä selviän mokomasta kuukaudessa parissa, mutta on se sen verran ärsyttävä, ettei sitä ristikseen ehdoin tahdoin halua, joten olen katsonut parhaaksi olla syömättä tomaattia. Tomaatiton lasagne on itse asiassa minun oma reseptini ja aika hyvää. Siilimies ei uskonut, että se voisi olla hyvää kun aloitimme seurustelun, mutta nyt hän pitää siitä enemmän kuin tomaatillisesta versiosta. Hän itse saattaa kuolla syödessään banaania joten hän jos kuka ymmärtää millaista on soveltaa reseptejä. Meillä on muuten yksi tomaatti ollut jääkaapissa jo toista viikkoa ja näyttää vieläkin syötävän hyvältä.