Posin kautta

Onneksi vuosi on vaihtunut. En tiedä kuinka monta kertaa suustani karkasi, että eikö tämä vuosi lopu koskaan. Aiemmin käsittelin vuoden isoimpia negatiivisia asioita, nyt ajattelin keskittyä purkamaan loppuvuoden pienet ja vähän isommatkin ahdistukset. Aika paljon kerkisi tapahtua. Oli kuin vuosi 2024 olisi yrittänyt tehdä loppukirin vastoinkäymisillä. Mutta koska olen päättänyt uudenvuoden lupaukseni, se on: “Aion keskittyä kaikkeen positiiviseen enemmän, jotta tästä vuodesta tulee parempi”, aion aloittaa vuoden listaamalla viimeisimmät vastoinkäymiseni, mutta posin kautta. Eritoten siksi, vaikka näitä listatessa voisi ajatella, että olen ollut todella epäonninen, niin kun näitä tarkastelee lähemmin toisesta vinkkelistä, huomaa, että itse asiassa olen ollut helkkarin onnekas!

Paljon onnea Kirppu 3v. Uutena vuotena raketit paukkuivat jälleen sinulle rakkaani 💝

1. Selkä 19.12.2024

Liisan kalenterista yllättäen löytyikin sopiva aikaikkuna, päätimme mennä kahville/glögille Karismaan kaiken joulukiireiden keskellä. Huomasin, että tontut olivat lähettäneet hänen lapsensa lahjat naapuripitäjään. Yritin soittaa Maritalle, joka asuu kaupan vieressä, että tonttuilen heidän lapsien lahjat samalla ja olisin kysynyt, josko olisin voinut viedä hänen ihanan tyttärensä (kutsuttakoon häntä Heijastinprinsessaksi) joulutorille myöhemmin iltapäivällä. Hän puhui toista puhelua, joten päätin käydä paikan päällä, ennen kuin käyn hakemassa paketin. Olin Natalien kanssa puhelimessa, kun kävelin heille sisään ja huhuilin kuuluvasti, ei vastausta. Totesin koko talon olevan autio ja minulla oli vähän rikollinen olo, kun menin sillä lailla toisten kotiin ilmoittamatta, vaikka kyse olikin Maritasta. Lopetin puhelun Natalien kanssa ja yritin jälleen soittaa Maritalle, ei vastausta. Kuulin yhtäkkiä hänen miehensä työhuoneesta, että siellä oltiin ilmeisesti etätöissä, joten päätin jättää lahjakassin eteiseen ja poistua vähin äänin ja laittaa viestin Maritalle. Lähdin laskeutumaan portaita. Kolmannella portaalla jalkani lähtivät alta, selkäni iskeytyi kipeästi portaaseen ja valuin loput portaat ensimmäiselle tasaanteelle. Ensimmäinen rekisteröimäni asia oli järjetön kipu selässä ja huusin tuskasta, pelosta ja ehkä apuakin. Sitten vähitellen huutoni hiljeni vaikeroi niksi ja tuskalliseksi ähkinnäksi ja kuulin, kun joku kutsuu nimeäni, puhelin, missä se on? Totesin etten voi liikkua ja puhelin on jossain kaukana, toivoin sen soittaneen Maritalle. Makasin sulavassa lumessa porrastasanteella ja tunsin, kuinka vaatteeni alkoivat kastua. Kuulin puhelimesta yhä hätääntyneempiä ääniä ja joku huusi nimeäni. Yritin liikkua uudestaan ja se onnistuikin, joskin kivuliaasti. Luojalle kiitos, mitään ei siis ole murtunut, ajattelin. Raahauduin puhelimen luo, joka oli ylemmällä portaalla toisessa päässä ja huomasin sen soittaneen ilmalennon aikana mystisesti Maritan sijaan Liisalle. Kerroin mitä on tapahtunut ja missä olen. Sain noustua ylös ja hitaasti mentyä autolle. Olin läpimärkä, kivuissa ja kylmissäni. Kirppu huusi autossa, enkä voinut auttaa häntä mitenkään. Istuin vain ja odotin Liisaa ja juttelin Kirpulle. Maritakin soitti ja kerroin tilanteen. Kun Liisa viimein tuli, hän haki minulle vettä sisältä ja otin särkylääkkeen, joita minulla oli autossa. Hän vei minut päivystykseen, jossa minua ei otettu vastaan, vaan lähetettiin kaupunginsairaalaan tapaturmapolille. Siellä odotimme lähes 3h ja tilasimme sinne jopa ruokaa, olihan meidän ollut tarkoitus lounastaa Karismassa. Jonel thaista tilasimme Kirpulle kaksi kevätkääryleannosta ja minulle riisiä ja punaista currya ja Liisalle jonkin nuudeliannoksen. Tilasimme ne sairaalaan etuovelle foodooran kautta. Annokset tulivatkin, mutta mukana oli vain yhdet tikut. Kirppu söikin sitten sormin, Liisa ensin käyntikortilla ja kun minä olin valmis, hän käänsi tikkuni ympäri ja söi niillä. Loppujen lopuksi pääsin lääkärille, joka 5min. tutkimuksen jälkeen sanoi, että “liike on lääke” ja se voi sitten olla kipeä, lupasi vielä, että mustelma siihen tulee.

Sitten posit

Olin todella onnekas, että puhelimeni ilmalennossa soitti Liisalle, joka kuuli tilanteen, koska olisin joutunut makaamaan siinä ties kuinka kauan, kun en heti voinut kurotella puhelinta. Oli hyvä, että Kirppu oli köytettynä autossa, vaikka olikin hysteerinen, eikä poukkoillut autotiellä, Olin onnekas, että lihas osui portaaseen, jos siihen olisi osunut selkäranka, en ehkä kävelisi tai pää, jolloin en ehkä kirjoittaisi tätä. Oli myös hyvä, että se olin minä, joka siihen kaatui, eikä Marita pienen ihanan poikansa (kutsuttakoon häntä Ankanpoikaseksi) kanssa. Näen jo sieluni silmin, kun turvakaukalo kierisi rappuset ja se näky kylmää sieluani. Sain myös viettää iltapäivän ihanan Liisan kanssa ja hän sai hätätapauksen vuoksi iltapäivän vapaata muutoin niin stressaavasta työstä. Selkä on nyt jo 90% parantunut. Ja sain kun sainkin sinne komean mustelman, aivan kuten lekurisetä lupasi. Tuota ihmettä oli jo pakko kuvata joka päivä, minulle kun mustelmia ei juuri koskaan tule. Voin jo kääntää kylkeä nukkuessa, ainoastaan jos liian pitkään on samassa asennossa, se vihoittelee vähän. Annan tässä tulevaisuutta ajatellen Maritan esikoisellekin bloginimen. Hän ja Kipinä on käytännössä kasvaneet yhdessä. Asuimme naapureina kun lapset olivat pieniä ja olemme Maritan kanssa olleet ystäviä jo ennen lapsia. Koska hän opiskelee sähköalaa ja halusin hänelle vastaavan nimen kuin Kipinällä, kutsuttakoon häntä Elektroniksi.

2. Kiukku 22.12.2024

Tehtiin Kirpun kanssa kauppareissu from Hell. Aikaisempina päivinä ei olisi millään pystynyt ajamaan autoa, koska vasen jalkani ei noussut istuessa. En pystynyt edes pukeutumaan itse, vaikka muuten selkä toimii aika hyvin, kuhan liikkeet, esim. kumartumisen tai kyykkäämisen, tekee hitaasti ja harkiten. Tänään kuitenkin huomasin, että pystyin käyttämään auton kytkintä ja pääsin itsenäisesti kauppaan. Kirppu nukahti autoon päikkäreille, joten kävin Maritalla hakemassa heille jätettyjä tonttujen paketteja Kipinälle ja Kirpulle, kävin autopesussa ja Lidlissä Kirpun nukkuessa Ruususen unta. Prismassa herätin hänet ja hän sai leikkipaikalla leikkiä sydämensä kyllyydestä ja tankattiin itseämme roskaruualla ja minä eritoten kahvilla. Vietettiin siinä tunteroinen jos pari. Sitten oli vuorossa kauppareissu, joka itseasiassa meni ihan ok:sti. Mitään vaatekappaleita ei hukattu ja säästyttiin isommilta kirkumiskohtauksilta. Kirppu itseasiassa auttoi minua “lukemalla” kauppalistaa. Oltiin molemmat jokseenkin loppu, mutta päästiin kotiin janoisina, mutta tyytyväisinä, jotain ostoksia jäi huomiselle, mm. Kinkku ja salamit joulusalaattiin yms. Kirppu pyysi minulta vettä, otin häneltä vaatteet pois, lähdin keittiöön laittamaan hänelle vettä, kun hän sanoi jotain. En reagoinut tähän ja siitä kiukustuneena hän juoksi keittiöön perässäni ja löi täysillä minua nyrkillä selkään vaurioituneeseen kohtaan, joka sattui olemaan hänen korkeudellaan. Minulta lähti jalat alta ja tuskan huudahdus suusta, ehkä kirosanakin. Pääsin kuitenkin ylös ja sain rauhoiteltua itkevän Kirpun ja selitettyä, että nyt hän toimi tosi väärin. Ketään ei muutenkaan saa lyödä, mutta äitin selkä on nyt pipi.

Posit

Tämä kiukunpurkaus ei vienyt toipumistani kuin ehkä päivän taaksepäin. Saimme ison osan ostoksista tehtyä, yhtään vaatekappaletta ei menetetty (tämä ei ole itsestäänselvyys) Kirppu pääsi purkamaan energiaa ja ennenkaikkea minä sain itsenäisyyteni takaisin. Oli hieno hetki, kun tajusi voivansa taas ajaa autoa. Oi vapaus!

3. Puuro  23.12.2024

Lyhyestä virsi kaunis, vaikka yritin kuinka vahtia, puuroni paloi aivan totaallisesti, ja moneen kertaan. Se on kyllä semmoinen homma, että voit hämmentää minuuttitolkulla ja mitään ei tapahdu, mutta jos käännät selkäsi edes viideksi sekunniksi, on se palanut pohjaan vaikka levy olisi hädin tuskin päällä.

Posit

Puuro maistui hyvällä ruokahalulla kaikille, jopa supernirsoilija-KIirpulle. Liikkuvuus selässä on jo paljon parempi ja pääsin ylös sängystäkin melkein ongelmitta.

4. Talja 23.12.2024

Käytiin Siilimiehen kanssa tekemässä loput jouluruokaostokset ja kävin toiveikkaana kysymässä JYSKissä taljaani, jonka olin edellispäivän shoppailureissulla tilannut. Piti tämän päivän kuormassa tulla. Eihän se tietenkään siellä ollut. Haettiin lopulta vähän lounasta Citymarketista ja mentiin Kirpun kanssa pariksi tunniksi PapuParkkiin riehumaan. Siellä oli meno kuin eläintarhassa, jouduin puuttumaan kaksi kertaa, kun isommat lapset pelasivat tosissaan jalkapalloa, eivätkä yhtään varoneet pienempiä. Lopulta vartijat tulivat jututtamaan oletettuja vanhempia, jotka istuivat ulkopuolella, eivätkä puuttuneet lapsien touhuihin. Vapaa kasvatus. Liisakin tuli käymään PapuParkissa ja vaihdettiin viimeiset tonttujen käärimät lahjat ja suunnattin kotiin. Illalla JYSK laitteli viestiä, että talja olisi noudettavissa, mutta päätin, että olkoot, menkööt joulun yli. Sitten he vielä soittelivatkin ja kun siinä seitsemän aikoihin totesin, että kämpästä olisi joka tapauksessa postuttava viemään jouluhillot naapureille, päätin, että samalla menisi yksi JYSKin reissu, olisipahan sekin sitten hoidettu. Ajelin JYSKiin ja minut ohjeistettiin hakemaan talja nouto-ovesta rakennuksen sivulta. Autosta nouseminen ja sinne meno oli yhä erittäin tuskallista ja käsijarrun nostaminen ylös asti oli miltein mahdotonta, joten ajoin vain nouto-oven viereen ja avasin ikkunan. Sainkin taljan syliini, mutta se olikin väärän värinen. Harmissani vilkaisin kelloa, vieläkö menisi vaihtamaan, pohdin. JYSK oli vielä 15min auki, joten äkkiä parkkasin oven eteen, kampesin itseni vaivalloisesti ylös autosta ja menin tiskille selvittämään, että nyt minulla on väärän värinen talja. Toinen myyjä lähtii hakemaan oikean väristä taljaa ja toinen kirjoittamaan vaihtokuittia, kun nuori mies kävelee sisälle ja sanoo sanat, jotka saivat sydämeni jättämään useamman kuin kolme lyöntiä välistä.

Hän: “Onko kellään mustaa ooppelia?”

Minä: “Juu, minulla”

Hän, “No se just valu tuolta mun autoa päin”

Voin sanoa, että niin liukkaasti ei kukaan varmasti loukkaantuneella selällä ole ulos hiihtänyt ja peili liukasta pihaa alas kun minä katsomaan omia ja ennen kaikkea toisen auton vaurioita. Siinähän ne etukulmat vastakkain nököttivät. Tarina ei kerro, miksi he nähtyään, että auto ilman kuljettajaa vieri kohti eivät väistäneet. Tarina ei myöskään kerro sitä, miten minun tuhma ooppelini oli lähtenyt omille teilleen ilman minua. Vaihdoimme yhteystietoja paikan päällä ja lupasin tehdä jo heti samana päivänä vahinkoilmoituksen.

Posit

Molemmat autot selvisivät melko vähillä vahingoilla, henkilövahinkoja ei tullut yhtään, ei edes minun juostessa ulos ja autonihan olisi saattanut vieriä huonossa tapauksessa vaikka tien toiselle puolelle Mc Donald’sille, että ehkä ihan hyvä, että matka tyssäsi Volvon etukulmaan. Positiivista on myös, että minulla on liikennevakuutuksen lisäksi loistokasko ja täydet bonukset, joten vahingot saadaan varmasti katettua. Ja sainhan minä sen taljankin, ihan oikean värisenä. Kotona romahdin kaikkien vastoinkäymisten painolastista ja huomisen jouluaaton ajattelemisesta. Itkettyäni pahimmat ahdistukset pois ja kuivattuani kyyneleet Kirpun paitaan, tuli Kipinä sanomaan, että imellettyä pottulooraa ei tarvitse tehdä ja voisin vaan mennä nukkumaan. Yksi paine vähemmän ja yksia asia pois loputtomalta to do-listaltani.

5. Joulusalaatti 24.12

Tänään alkoi Siilimiehen puurtaminen, kun minä olin oman osani tälle joululle jo antanut. Olin käynyt kaupassa, tehnyt laatikot, askarrellut kortit, tilannut kalenterit, paketoinut, purkittanut hillot ja leiponut pipart. Yhdessä lasten kanssa, kipeällä selällä. Siilimiehelle jäi joulusalaatti ja kinkun paisto. Minä aioin ottaa rennosti, mutta autoin kumminkin vähän, ettei aatto menisi ihan kiukutteluksi. No hän sitten ylikeitti kilon makaronia ja minun ei auttanut kuin lähteä kauppaan lisää hakemaan, kun hän jäi pilkkomaan muita aineksia. Mietittiin mikä olisi lähin auki oleva kauppa. Kävin tarkistamassa lähikauppamme ja se ei ollut auki. Googlasin nopeasti, että Möysän K-market olisi auki ja ajelin sinne. Olivat antaneet väärää tietoa ja se ei todellakaan ollut auki. Iso miinus heille siitä. Lähdin sitten Launeen Cittariin, jonka tiesin varmasti olevan auki ja ostin makaronia ja mitä nyt vielä puuttuikin ja itselleni batteryn, jotta jaksaisin vetää läpi tämänkin päivän kunnialla. Tottakai astuessani ulos kaupasta ostosläjä sylissäni, päälimmäisenä ollut battery kierähti ja putosi sylistäni hiekotetulle pihalle, sieltä rupesi suorastaan suihkuamaan kallisarvoista herätysjuomaa ja paniikissa nostin tölkin ja se suihkusi päälleni. Yritin juoda reiästä ja siitä suihkusi naamalleni, silmälaseilleni ja hiuksiini. Avasin tölkin ja kulautin lopun sisällön kurkkuuni samaan aikaan kun tahmeaa virranantajaa valui reiästä käsilleni ja takilleni. Kun tölkki oli jotakuinkin tyhjä, jätin sen roskiksen päälle pullomummoille ja lähdin kotiin miettien mielessäni, eikö tämä vuosi lopu koskaan.

Posit

Onneksi minulla on silmälasit, niin juomaa ei roiskunut silmiini, joku kauppa kuitenkin oli auki ja sain makaroonini ja muitakin asioita, jota vielä puuttui. Esim. riisihiutaleet loppuivat aamulla ja jouluaamuja oli vielä edessä monta. Lisäksi ei ollut ongelmia pysyä hereillä battery-episodin jälkeen ja takkikin jo oikeastaan kaipasi pesua.

6. Palanut 25.12

Kun Ykkönen ja Kakkonen tulivat meille, syötiin jouluruuat ja jaettiin lahjat samalla kun oltiin videopuhelinyhteydessä Jerseyhin isovanhempiin. Kirpun selkeästi lempilahja oli uusi oikea (Korvatunturin) musiikkikaupasta tonttujen hankkima huuliharppu, jota soitti innokkaasti koko joulun. Illalla tehtiin Kipinän kanssa vielä kuivakakku. Oltiin jo aiemmin tehty jääkaappiin huomista Loviisan reissua varten glögi-valkosuklaakakku ja nyt oli tarkoitus tehdä jouluinen muunnelma tutusta klassikosta eli Sydänten surujen kakusta. Jouluversioon keitin pehmeiksi taateleita ja lisäsin taikinaan useamman ruokalusikallisen glögimausteseosta. Käytin myös maitorahkan sijaan piparimausterahkaa. Kakku oli ihan ok:n makuinen, muttei sellainen hitti, kuin olisin toivonut. Ensi vuonna kokeilen muunnelmaa piimäkakusta. Joka tapauksessa, kakku oli aikansa uunissa, kun Pikku myy-munakello pirahti. Totesin kakun olevan kirjaimellisesti viittä vaille valmis ja laitoin uuniin vielä viideksi minuutiksi. Sillä välin Kirppu oli päättänyt ruveta painelemaan switchin ohjainta ja yhdessä pelaamamme muumipeli uhkasi mennä ihan sekaisin. Tunnin päästä Kipinä purjehti ulos teiniluolastaan, nuuski ilmaa ja totesi, että tuoksuupa täällä hyvältä! Parahdin muistaessani yhä uunissa paistuvan kakkuni ja syöksyin pelastamaan sitä. Se ei onneksi näyttänyt aivan hiiltyneeltä kasalta, vaikkakin oli päältä aika pahasti palanut mustaksi.

Posit

Kirpun kiltteydestä voimme olla montaa mieltä, mutta Korvatunturille lähettämämme ruusunpunaiset kiikarit ja piparilahjus ilmeisesti toimi, koska Kirppu sai aika läjän lahjoja. Jos tontut olisivat olleet tarkkoja, kuin porkkanat, niin kyllä jo pelkästään Kirpun risuilla olis lämmenny talo jos toinenkin joulunpyhien ajaksi. Minun ja Kipinän risut kasaan, niin ois paukkupakkasillakin pärjätty uuteen vuoteen. Koska meillä ei ole omakotitaloa, niin kait ne tontut päätti, että lahjoja tänä(kin) vuonna saadaan. Ja onhan heillä ympärivuotinen tonttuovi, josta varmasti ovat huomanneet, että Kirppu on melkein jo oppinut anteeksi pyytämisen taidon, vaikka vaikeaa se tuntuu olevan. Ja olihan meillä se hieno kirje. Kakusta vielä, että vahinko ei ilokseni ollut niin paha, kuin olisi voinut luulla, vaan se paloi tosiaan vaan päältä.  Leikkasin siitä kerroksen pois ja se oli vielä oikein herkullinen. Vähän pienempi vain. Silti sitä jäi pakkaseen laitettavaksi niin meille, kuin äitillekin.

7. Kiertotie 26.12.2025

Reissu Loviisaan sujui ihan hyvin, vaikkakin pitkään autossa istuminen vielä tuntuikin toipuvassa selässäni. Orimattilan kohdalla muistimme, että maksalaatikko ja kauramaito olivat unohtuneet kotiin. Molemmat olivat lähinnä minua varten. Pysähdyimme Orimattilassa kauppaan ja kuinka ollakaan, kaikki pikkumaksalaatikot joka merkiltä, myös rusinattomat (olen opettanut Kirpulle, ettei ruuasta saa sanoa yäk, mutta jos saisi, niin tässä kohti sanoisin), joten se jäi saamatta, kauramaito sentään saatiin matkaan, vaikka olinkin aika varma, että tällä kertaa olisi laktoositonta maitoakin tarjolla. Päästyämme Loviisan keskustaan, rupesi usko loppumaan, kun luvattua kirkkoa ei vielä näkynyt. Soitin äidille ja hän sanoi, ettette voi olla näkemättä, ajakaa eteenpäin vaan ja siinä samassa siinä se tosiaan oli. Se oli valtava ja olisi kyllä pitänyt olla täysin sokea, ohittaakseen näkemättä sitä. Ja yleensä sokeat eivät aja autoa. Illalla lähdimme ajamaan kotia kohti ja keli oli kehno ja tie liukas. Mietittiin pitäisikö mennä Kouvolan tien kautta, joskin tie jota pitkin tultiin, oli tullessa aika hyvässä kunnossa. Hetken mielijohteesta lähdimme Kouvolan suuntaan, “eihän se kierrä kuin vartin”. Ainoa vaan, että navi olisi halunnut oikaista kaiken maailman pikkuteille ja miinuutit kasvoivat saapumisaikaan, kun Siilimies päätti pysyä isolla tiellä reittiehdotus toisensa jälkeen. Juuri ennen Kouvolaa käskin kääntymään Iitin risteyksestä toivoen, että se lyhentäisi matkaamme edes vähän. Jonkin aikaa hiljaisilla teillä körötelkessämme ja todetessamme, ettei ketään muuta, edes rekkoja ollut liikkeellä, Kipinäkin alkoi huolestua, että olemmeko eksyksissä. Vakuutin, ettemme ole ja pian päästiinkin suht tutulle 12 tielle ja loppumatka meni minun osaltani unta vastaan taistellessa ja taisin hävitä jotakuinkin viimeisien parin kymmenen kilometrin kohdalla. Olen kuitenkin koko elämäni kärsinyt pahasta matkapahoinvoinnista ja yksinkertaisesti opetellut nukkumaan kaikenlaisissa kulkuneuvoissa. Olen niin ehdollistunut autossa nukkumiseen, että on suorastaan ihme, jos pysyn hereillä yli 50km, jos siis en itse aja. Ja valitettavasti, sekään ei ole aina tae asialle, siksi tarvitsen AINA pitkille matkoille juttu kaverin. Joko puhelimeen tai kartturiksi. Ja missään tapauksessa, vaikka itse nukahdan alta aika yksikön, kaikki autossa olijat eivät voi nukkua. Epäreilua, mutta elämä on. 

Posit

Löydettiin uusi reitti kotiin, mutta totesimme molemmat, että se oli virhe. Mutta tulipa kokeiltua, niin ei jäänyt kaihertamaan. Tuli nähtyä vähän maaseutua, Loviisan keskustaa ja tontut olivat tuoneet kivoja lahjoja meille myös äitin ja miehensä luo. Ehkä kutsun häntä jatkossa Pupumieheksi. Kirppu sai tunne taito-kortit, jotka tulevat tarpeeseen ja Kirppu ja Kipinä saivat itse virkatut pehmo-otukset. Siilimies sai englannin kielisen tietokone Aliaksen. Minulle oli Gigantista tilattu uusi personal trainer, Samsung Galaxy watch 5 pro, joka tulisi vuoden vaihteessa. 

8. Sotkut 26-27.12.2025

Kotiin päästyämme, rupesin laittamaan kakkua yms. jääkaappiin, kun huomasin vajaan kuohukerman kellahtaneen kumoon ja levinneen koko keskimmäiselle hyllylle. Ei auttanut kuin ruveta huuhtelemaan maitotölkkejä ja muita purkkeja jösekä kuuraamaan hyllyä. Seuraavana päivänä Anniina kysyi lähettäisiinkö PapuParkkiin ja kyllähän me lähdettiin. Kirppu ja Kirva olivat jälleennäkemisestä niin innoissaan, että unohtivat tapella. Leikkivät innoissaan koko ajan. Ärsytystä aiheuttivat vain muutama isompi lapsi, joiden valvoja ei valvonut heitä ollenkaan. Leikkivät hippaa eivätkä varoneet pienempiä ja ruiskivat saippuaa lekikkikalusteille. Tässä vaiheessa heidän äiti oletetulleen käytiin sanomassa ja sen sijaan, että olisivat lähteneet, saivat puhelimet käteen ja kyllä sekin rauhoitti toki menoa. Ollessamme siellä, Kipinä soitti, että oli vahingossa pudottanut glögi kakun. 

Posit

Kirpun ja Kirvan jälleennäkeminen ja ylipäätään ystävyys on liikuttava ja koska Kirpulta ei juuri muita ikätoveriystäviä ole, on nämä leikki treffit hänelle tosi tärkeitä. Teini oli saanut pelastettua suuren osan kakusta ja jättänyt viestin jääkaappiin. Ja mitä siihen kermakatastrofiin tulee, niin onhan jääkaapin hyllyt hyvä pestä aika ajoin ja ei unohtunut kermakaan päässyt pilaantumaan kaappiin. Ei se olis avattuna kauaa säilynytkään. 

9. Kello 28.12.2024

Tosiaan, tuli tilattua se uusi kello 23.12 ja maksettuakin paikan päällä. Sainkin hyvään hintaan, kun oli poistuva tuote. Olin tapani mukaan käyttänyt useamman yön nukkumistunteja vertaimella mikä kello olisi paras juuri minun tarpeisiin ja speksejä, arvosteluja, vertailuja ja puolueettomien tai lähes puolueettomien tahojen tekemiä testauksia luettuani olin todellakin päätynyt, että Samsung galaxy watch 5 pro olisi juuri minun tarpeisiin sopiva ja samaa mieltä oli Gigantin myyjä. Ei muuta kun kello tilaukseen ja odottelemaan postikustia. Viisi päivää myöhemmin sain puhelun Joensuun Gigantista ja hän iloisesti kertoo siellä kuinka kelloni on myyty “samalla minuutilla” kahdesti ja minä en nyt saakaan kelloani ja koska olen maksanut käteisellä niin asia pitää mennä selvittämään Giganttiin. Meninkin joitain päiviä myöhemmin ja koska heidän vastaava tuotteensa oli monta sataa euroa kalliimpi, ainoa mitä heillä oli tarjota, oli kaupan purku. He yrittivät vaihtaa se uudempaan malliin, Samsung galaxy watch 7, jossa oli kuitenkin niin sysisurkea akku, ettei se tulisi kestämään päivääkään edes virransäästötilassa. Mitä mokomalla tekisi? Vasta kun huomautin asiasta, antoivat lahjakortin hyvitykseksi. Nyt ei sitten ole, eikä tule kelloa. Sitä ei tunnu saavan mistään järkevään hintaan. 

Posit

Tästä keissistä on vaikea repiä mitään positiivista, mutta yritetään: Giganttia en suosittele tämän asiakaskokemuksen perusteella kenellekään ja jos he kysyvät, niin arvosanaksi tulee helposti 2/10 ⭐. Yksi tähti myyjästä, jonka kanssa tein sopimuksen. Hän oli oikein mukava ja päästiin nopeasti yhteisymmärrykseen, mikä kello olisi minulle sopiva ja reklatilanteessa, ettei heillä ole minulle mitään vastaavaa, eikä yrittänyt myydä jotain, mitä en tarvitse. Särähti korvaan vaan, kun kertoessani tilanteen tästä samalla minuutilla myymisestä, hän naurahti pilkallisesti puoliääneen ja sanoi “klassikko”, josta minulle jäi vähän kuva, että taisi viimeinen Galaxy 5 pro mennä Joensuun työntekijän pukinkonttiin. Toinen tähti siitä, että lopulta sain jotain hyvitystä lahjakortin muodossa, joskin laiha lohtu ja sekin piti itse vaatia. Mieluummin olisin ottanut sen kellon. 

10. Lasku 29.12.2024

En ollut käynyt aaton jälkeen postilaatikolla ja siellä odotti lasku Kipinän koululta. Yrittivät periä uudesta tietokoneesta 580€ järkytyin todella ja tivasin asiaa Kipinältä. Hänen tietokone oli tippunut koulupäivän aikana ja hän oli kertonut siitä heti englannin opettajalle, joka oli lähettänyt hänet it-hubille. Sieltä hän oli saanut uuden koneen ja olivat vaan sanoneet, että lasku tulee perässä. Kipinä sanoi, että näyttöön tuli pieni särö. En ole nähnyt vahinkoraporttia, en arviota korjauskustannuksesta ja minua ei ole millään lailla informoitu, että kone on rikkoontunut tai vaihdettu uuteen. Lisäksi allekirjoittaman sopimuksen mukaan olen vastuussa koneesta vain kotikäytössä. Koko tapahtuma oli käynyt 28.10.2024 ja minulle osoitettu lasku oli päivätty 18.12 ja eräpäivä laitettu 8.1. Henkilö, joka asiaa hoitaa, on lomalla 21.12-7.1 eli laskun saapumisesta minulle on annettu tasan yksi päivä aika saada selvitys, mistä tässä oikein on kyse. 

Posit

Tästä on kyllä jälleen kerran ihan aika vaikea repiä mitään posia, mutta yritetään: Sopimus on minun puolellani, koulun vakuutukseenhan tuon pitäisi mennä. Koulu vaan ei välttämättä ole vakuuttanut koneita. Samaa sanoi supermukava Lahti-pisteen työntekijä, joka pahaa aavistamattomana joutui vastaamaan puheluuni. Lahti-pisteen numero oli toinen número laskussa, kun asian hoitajan puhelinnumero meni suoraan vastaajaan. Tämä Lahti-pisteen työntekijän sympatiat olivat kyllä minun puolellani ja hän neuvoi laittamaan heti sähköpostia ja vielä soittamaan heti 7.1. Hän ystävällisesti tarkisti, koska ko. Asiaa hoitava ihminen on seuraavan kerran töissä. Ja kun laitoin aika tiukan, mutta (Natalien avulla) onneksi lopulta asiallisen sähköpostin asiaa hoitavalle ihmiselle. Tämän jälkeen tarkistin vielä uudestaan sähköpostit ja vanhan sähköpostin. Roskapostista viimein löytyi minulle lähetetty sähköposti, jossa kerrottiin asiasta 13.12. Pikkusen tästä jäi fiilis: “vitun kökön hyvää joulua mulle 🖕🏻”

Posinkauttaposinkauttaposinkautta, hengitys sisään, hengitys uuuuulos. 

Lahti-pisteen työntekijä oli kiva ja se puhelu myös nauhoitettiin. Myös 13.12 lähetetty sähköposti vaikutti ystävälliseltä ja asialliselta. Sopimus on kuitenkin selkeä ja sen mukaan en ole vastuussa kouluaikana, tuskin kotivakuutuskaan kattaa koulussa tapahtuneet vahingot. Posin kautta 🙏 en vain saa nukutuksi, kun tää stressaa. 

11. Kuume 31.1.2024

Vuoden viimeinen vastoinkäyminen oli Kirpun kuume. Edellisenä yönä Kirppu tuntui polttavan kuumalta ihoani vasten ja aamulla mittasin kuumeen se oli 38,6. Se tyhjensikin kalenterin loppu päivältä ja suunnitelmat meni uusiksi. Käytiin naapurin kanssa kuitenkin kaupassa ja ostamassa muutama pienempi valosuihku. Kipinä vahti kuumeista pikkusiskoaan ja tinki siitä tuplapalkan. Illalla Kirpun kuume laski ja menimme naapurin ja lapsien kanssa läheiselle kentälle katsomaan muitten rakettishowta ja käyttämään omat ostoksemme. Ilotulitukset olivatkin upeita, mutta kylmä oli kun peikon pesässä. Olin vuokrannut Kirpun ylle villaa, merinovillaa, toppaa ja fleeceä. Lopulta palelimme kaikki, vaikka olimme pukeutuneet kuin talvisotaan ja päätimme vetäytyä sisään. Kirppu ja minä palelimme, vaikka peittoja olisi ollut kuinka monta, joten päätimme mennä oikein pitkään ja lämpimään suihkuun, joka sulatti ikiroudasta ja hallahyhmästä, joka oli hiipinyt luihin ja ytimiin. Jäi tavattoman ylikalliit tinatkin valamatta, enkä sitä paitsi edes löytänyt tinakauhaa, joten sekin olisi pitänyt naapurista lainata. Puolen yön jälkeen lauloimme Kirpulle ja nukahdimme rakettien paukahdellessa ulkona. 

Posit

Vaihtuihan se loputon vuosi vihdoin! Tästä vuodesta on tulossa parempi! Siltikin, vaikka vuosi vaihtui kuumeessa. Kirppu oli vähän tavallista rauhallisempi. 1.1 minullakin nousi lämpö 37,6, mutta siellä hilluttuaan puoli päivää se luovutti ja minun ja Kirpun lämpö lähti laskemaan ja 2.1 kummankin ruumiinlämpö oli jo normaali. 

Sunnuntaina 5.1 on Ankanpojan ristiäiset ja minusta tulee virallisesti kummi. Olen jo sylikummi Annikan pojalle. Kutsun häntä vaikka Tahmatassuksi. 

Kaikilla blogissani on salainen henkilöllisyys. 

- Me, Marita, Natalie ja Liisa löytyvät täältä

- Anniina ja Kirva täältä

- Annika löytyy täältä

Tänään nimesin 5 uutta

Heijastinprinsessa: Epävirallisesti minun kummityttöni. Olemme synttärikaimat. Hän on Maritan tytär. Aikanaan Marita sanoi, ettei pystynyt pitämään jalkoja ristissä yhtä päivää synttärieni yli. Minä pidätin Kirppua kuitenkin kolme päivää uuden vuoden yli. Heijastinprinsessa pukeutui pienenä kesät talvet prinsessa mekkoihin. Hän on suloinen ihana syntymäpäiväpakettini. Kysyessäni Maritaa Kirpun kummitädiksi, hän kysyi, että tuleeko hänestä sitten Kirpun kummiserkku. 

Vastasin, että tottakai tulee. 

Ankanpoikanen: Maritan kuopus. Tuleva kummipoikani. Vielä niin pieni pötkylä. Voi sitä vauvan tuoksua. Hänen työnimensä oli Ankka ja Jodocus. Hän saa tulevana sunnuntaina nimensä. Mitään myöntämättä, mutta saatan ehkä jo tietää tai saatan olla tietämättä varjellun salaisuuden, että mikä nimeksi tulee 🤐🤫

Elektroni: Hän on fiksu poika, melkein mies jo. Kasvanut yhdessä Kipinän kanssa ja saattaa olla joku pieni taaperopusuttelu kuvakin heistä. He ovat aina olleet kuin sisarukset. Tapelleet ja nauraneet, kasvaneet ja tukeneet toisiaan. Mukana elämän eri vaiheissa, ystäviä lapsesta asti. Vähän niiinkuin minä ja Johanna. 

Pupumies: Äitini mies. Tänä vuonna heillä taitaa olla 9. hääpäivä. Ensi reffeillä he ovat käyneet, kun Kipinä syntyi, joten Kipinälle hän on ollut aina olemassa. Nimimerkki viittaa hänen kotipaikkaansa. 

Tahmatassu: Ihka oikea ensimmäinen kummilapseni. Olen hänen Kummitustätinsä. Hän kasvaa aivan liian nopeasti, aivan liian kaukana. Tilanne on tosi 🆘 Ostan hänelle joka vuosi Muumimukin syntymäpäivälahjaksi, niin on mistä kahvittaa kummitustätiä sitten omassa kämpässä, ja kyllähän kausimukit keräävät arvoakin. Ideasta en voi toki ottaa kunniaa, mutta tähän teemaan oli vaan oikeutettua valita hänelle nimimerkki Muumiuniversumista. Ja ovathan tahmatassut aivan valloittavan söpöjä!

Olisin voinut valita Muumilaakson hahmoista myös vaikka hattivatin, mutta jos joku täällä on oikea hattivatti, niin se on kyllä Kirppu! Harmi, että olisi sekavaa vaihtaa tässä vaiheessa hänen nimimerkkiään.