Painajainen
Olen niin monta kertaa meinannut kirjoittaa, luonnostellut jo kirjoituksen päässä ja sit se on jäänyt. Nyt alkaa tuntua, että tarvitsen tätä todella. Kitjoittaminen selkiyttää ajatuksia. On niin monta kivaa aihetta, mistä minun olisi pitänyt aloittaa ja voinhan kirjoittaa takautuvastikin, mutta aloitan viimeöisestä painajaisesta.
Näin unta, että jotku pikkupojat terrorisoi meitä. Ilmeisesti olivat häiriköineet jo pidempäänkin, mutta unessani koputtelivat oveen ja ikkunaan ja sit rupesivat rikkoo pulloja tuphon meen ulko-oven eteen porrastasanteelle. Avasin oven ja pojat juoksivat karkuun. Seuraavalla kerralla olinkin valmiina ovella ja avasin oven ja nappasin tiukan otteen yhen kädestä ja raahasin rimpuilevan pojan väkisin sisälle. Sanoin sille et sä lähdet täältä ainoastaan kolmella tavalla ja saat ihan itse päättää:
1: ilman kenkiä ja sukkia lasinsirujen yli, vanhemmat voi sitte tulla hakemaan ne, tiedät sitten miltä eläimistä tuntuu. Meillä on kissoja, jotka joskus karkaavat.
2. Nielasemalla yhden lasinsirun jotta tietäisi miltä vauvasta tuntuu kun silleen käy. Minulla ei ole silmät selässä ja suuhin päätyy yllättäviäkin asioita yllättävän nopeasti.
3. Soittamalla vanhemmat hakemaan, niin voidaan keskustella yhdessä kasvatuksesta ja siivoustalkoista.
Heräsin kolmelta täynnä adrealiinia, enkä saanut unta miettimään, että mä en todellakaan laittas ketään nielee lasinsirua tai fyysisesti raahais lasta väkisin kotiini. Enkä kyllä laittaisi kävelemään lasinsiruissakaan, korkeintaan siivoomaan aiheuttamansa sotkun. Onhan kiinnijäämisessä jo muistutusta kerrakseen ja joukossa tyhmyys tiivistyy. Valitettavan usein kiinnijäänyt ei ole operaation aivot. En tiiä mistä toi uni tuli, en oo uneksinu pitkään aikaan eikä meit oo häiritty sen jälkeen, kun pistin lapun oveen ja nekin oli siis jotain 15-17v. Mun unessa ne oli pieniä ehkä 9-10v.
Kommentit
Lähetä kommentti