Remember Who You Are

Tähän hetkeen Kirpun elämässä oli valmistauduttu puoli vuotta.

Kastajaiset oli menestys. Kaikki oli täydellistä ja teeman mukaista.

Maria tuli meille jo perjantaina. Hän ja Kipinä askartelivat paperiperhosia ja katselivat kauhuleffoja sillä välin kun minä ja Marita teimme kakkuja hänen luonaan. Siilimies vahti Kirppua ja Kakkonenkin kävi pitämässä seuraa siskolle. Hän ja Ykkönen lähtevät Jerseyhyn tänään viikoksi ihan kahdestaan. Kakuista tuli upeat, vaikka itse sanonkin. Kymmenen tuntia ei mennyt hukkaan. Jouduttiin käydä ostamassa lisää koristeitakin.

Hedelmäkermakakku, Gluteeniton, Banaaniton ja Laktoositon

MustikkaMansikka, Gluteeniton, Laktoositon

Vadelmamustikkapassion, Vegaaninen, Gluteeniton

Aamulla mentiin koristelemaan tilaa ja Liisa tuli avuksi. Saimme tilan tosi nätiksi ja jäi hyvin aikaa valmistautua kirkkoon. Päästyämme kirkkoon ja tiedusteltiani kanttorilta, oliko hän saanut nuotit Kipinän kappaleeseen, totesimme, että ne on mennyt roskapostikansioon. Onneksi oltiin hyvissä ajoin ja Kipinä ehtisi vähän harjoitellakin kanttorin kanssa. Me menimme perähuoneeseen, jossa annoin vähän boobia Kirpulle ennen tilaisuutta. Tässä vaiheessa tunnelmaa latisti viimeiset peruutukset. Minusta on vähän asiatonta, että jos kutsussa lukee, että tilaisuus alkaa 13.00 ja tulostaan on pitänyt ilmoittaa viikko sitten, niin lähetetään viesti 12:45 ettei pääse syystä x. Ihan kun yritettäisiin pilata toisten ilo. Plus että ruokaa oli varattu ilmottaneille+ne jotka ei olleet ilmoittaneet. Olin kuitenkin päättänyt, etten anna pilata tätä päivää, ne ketkä eivät tule, se on heidän häviönsä. Me olemme siellä. Oli viimein aika aloittaa. Tätini ilmoitti, että äitini on myöhässä. Samaa ilmoitti veljeni, että tulevat myöhässä. Kysyin papilta, että voimmeko venyttää aloitusta ja odottaisimme kymmenen minuuttia ja aloittaisimme sitten. Rekrysin Natalien ottamaan videoita, varsinkin Kipinän laulusta. Siilimies viritti oman puhelimensa kuvaamaan koko toimituksen. 

Kirppu, Marita, Minä ja Siilimies. Teemaväri oli lila.

Toimitus pidettiin osittain kaksikielisenä ja kaikille oli varattu oma tehtävänsä. Paitsi Siilimiehelle, luulin itseasiassa, että hän vastaanottaisi kynttilän. Ykkönen luki lasten evankeliumin, kasteen jälkeen Kakkonen kuivasi Kirpun pään. Marita oli sylikummi, Liisa luki kummin rukouksen, minä vanhemman rukouksen. Maria ei halunnut varsinaista roolia kastajaisissa. Siunattuamme Kirpun, Kipinä otti hänet syliinsä ja lauloi pätkän  kappaleesta Oceans. Esitys ei jättänyt ketään kylmäksi ja Marita kuiskasi: "saadaanko me taputtaa?" Aloitimme aplodit, jotka yltyivät kirkkosalissa. Tämän jälkeen pappi tokaisi:" nyt kun hanat on aukaistu, onkin aika ottaa valokuvia"

Kipinä haki turvaa Kirpusta ja lauloi Kirppu sylissä.

Olin lausunut kirkkoon ajaessa ja synkeitä pilviä tiiraillessa rukouksen, että kun Kirpun suuri hetki koittaa, niin aurinko paistaisi. Kun hetki koitti, niin yht äkkiä pilvipeite rakosi ja aurinko paistoi pilvien välistä. Oli aika kerääntyä ulos. Juhlakansa meni portaidealkupäähän kun minä, Kirppu ja Kirpun kummisetä Peter jäimme portaiden yläpäähän. Laitoin soimaan Bluetooth kaiuttimesta Elämän tien ja lähdimme hitaasti kävelemään kohti portaiden yläpäätä. Kun kertosäe kajahti ja Peter nosti Kirpun ilmaan ja kaikki taputtivat, oli se Kirpun siihen astisen elämän huikein hetki. Hän oli todella innoissaan.

Se on tie elämän, ja käyt kulkemaan
Läpi yön se vie, ja toivon saat
Paikan jokainen, polultansa löytää
Aikaan uuteen, käy tie elämän

Myrskyisten ablodien jälkeen vetäydyimme vaihtamaan bilevaatteet päälle ja kohti juhlapaikkaa, jonne osa vieraista kerkisikin ennen meitä.

Herkkuja oli kaikenmoista ja kummit ottivat keittiön haltuun, joten minulle jäi aikaa oikeasti seurustella vieraiden kanssa. Juhlakalu nukkui onnellisesti suurimman osan juhlasta, mutta heräsi sopivasti valokuvien ottamista varten. Juhlat olivat tosi onnistuneet muuten, mutta Kipinä ja Pisara ja Pisaran pikkusisko riehuivat ulkona ja Kipinä kaatui juhlakengillään niin, että kädet ja jalat nuolivat asfalttia sen verran, että piti lähteä etsimään ensiapulaikkua. Sellainen löytykin yhden vieraan takakontista ja lähihoitajiakin oli kolmasosa vieraista, joten Kipinä saatiin paikattua. 

Lopulta kun kaikki vieraat oli hyvästelty ja pääsimme itsekin kotiin, olimme lopen uupuneita. Ihanat kummit oli siivonneet ja pakanneet (Marita, Liisa ja Maria) ennen kun ees kerkisin asiaa jatella ja päästiin hyvissä ajoin kotiin. Päällimmäinen tunne oli kiitollisuus ja onni. Kaikki oli ollut täydellistä ja meidän näköistä. Ainoa harmitus tuli kun olin tilannut Kirpun nimikoristeen kakkuun ja unohdin kokonaan laittaa sen. Ehkä käytetään sitten 1-vee synttäreillä..

Ja kaikilla muillakin synttäreillä. Ja rippijuhlissa. Ja valmistujaisissa. Ja häissä. Hautajaisiin mennessä on toivottavasti niin monet synttärit takana, että se on loppuun käytetty.