Home, sweet home

 Kotiinlähdön aikakin tuli ja se koitti maanantaina 12.4. Olimme varanneet aamusta vielä Porofarmi viisiitin Palosaaren porotilalla. Esin mentiin kokeneen poron vetämään rekeen ja pääsimme itse ohjastamaan sitä. Hän ei ollut reippaimmasta päästä, vaan häntä piti aikatavalla kannustaa liikkeelle, koska selvästi hän oli jo toinen sorkka selkeästi kesälomalla. Olimmekin hänen viimeiset kyydittävänsä. Sen jälkeen pääsimme ruokkimaan jäkälällä pikkuporoja, jotka olivatkin tosi supersulisia. Saimme myös paljon uutta tietoa poroista. Porot olivat aika hellyyttäviä, siellä oli yksi, josta muut eivät oikein tykkänneet. Olisin halunnut ottaa sen mukaan sieltä. Ostimme porotilalta jälleen poron lihaa mukaan, valitettavasti se ei säilynyt kotiin asti jäisenä, joten oli valmistettava heti kotiin päästyämme. 

Saatiin tottakai poroajokortit

Kävimme porotilan jälkeen jättämässä hyvästit Karhuntassun Jarille, jolla oli valtavan iso rooli lomamme onnistumisessa. Haluamme muistaa häntä jotenkin. Otimme yhteiskuvan ja lähetämme hänelle ikioman kyltin, jossa lukee Jarin parkkipaikka.

Matkalla osallistuin joutessani ylex:n kilpailuun ja pienistä teknisistä vaikeuksista huolimatta, voitin kilpailun. Palkinnoksi lähettivät kesäkumeja ja hienon Ylex-maskin, jonka Kipinä omi heti, en päässyt edes kokeilemaan.

Olimme sopineet, että kyläilemme vihdoin ja viimein myös tällä reissulla ex-anoppini luona Sulkavalla siitä ohiajaessamme. Olimme siellä aika myöhään, mutta hän ilahtui kovin tulostamme ja minäkin olin iloinen, että kävimme siellä. Hän on joskus yksinäinen, pitäisi soittaa hänelle useammin. Hän oli tehnyt ruokaa ja senkään metsästäminen ei ollut mennyt niinkuin strömsöössä, ravintola, josta hän oli tilannut pihvit, ei ollut ollutkaan auki ja sitä hämmästellessä, onneksi pikallinen kioskin pitäjä oli tullut paikalle ja antanut omistaan. Yritimme myös porukalla etsiä Kipinän maalaamaa taulua, mutta kerta kaikkiaan sitä ei löytynyt. No onneksi hän löysi sen myöhemmin.