Kissani Pörrö

 Blogin kirjoitus on taas jäänyt. Ei vain ole ollut aikaa. Kipinän alkava teiniys on aiheuttanut omat haasteensa ja sitten on ollut Siilimiehen muutto. Aamulla menen töihin, töitten jälkeen tehty muuttoa, ruokaa ja nukkumaan. Tätä lähes joka päivä. Nyt otin aikaa kirjottaa.

Siilimies muuttaa naapuriin. Se tulee pelastamaan tämän suhteen. Tai ei, aika näyttää. Mutta nyt tällä suhteella on mahdollisuus. Tämä muutto on win-win situation. Siilimies on lähempänä Ykköstä ja Kakkosta, kävelymatkan päässä, minä saan lisää elin- ja hengitystilaa, kun hän ei ole AINA täällä, mutta silti hän on lähellä. Enemmän varastotilaa ja paljon kivempi kämppä kun edellinen. Hänellä on itseasiassa kivempi pohjaratkaisu kun meillä. Kipinä ei joudu enää jakamaan sänkyään kun Kakkonen tulee yökylään. Siilimies voi välillä yöpyä omalla kämpillään ja minä saan aikaa minulle tai minulle ja Kipinälle. Ja se tärkein: Nyt meillä on kaksi vessaa. Tämän tärkeyttä ei voi alleviivata tarpeeksi. En ymmärrä, että vaikka kaikkien aamurytmi on jaksotettua, niin että kaikki herää vähän eri aikaan, niin kaikilla on silti vessahätä samaan aikaan. Ja kaikilla on kiire aamulla. Joka kodissa, yksiössäkin, pitäisi vakiona olla vähintään kaksi vessaa. Siihen, että vessassa ei ole odotettavissa mitään yksityisyyttä, opin jo vuosia sitten. Kissojen on päästävä kimppakakalle ja kun Kipinä oli taapero, oli hänellä aina just tärkeetä asiaa sillon, kun istuit vessassa. Kissani Pörrö halusi aikoinaan jakaa tämän pyhän hetken istua kököttämällä sylissäni ja tutkailemalla mahdollisuuksiaan tappaa vessapaperirulla, ennenkuin se hyökkää rakkaan omistajansa kimppuun. Jos erehdyit menemään vessaan ja sulkemaan vessan oven, alkoi sydäntä kouristava itku oven takaa ja armoton kaivautuminen kiinan kautta minua pelastamaan. Koska jos he ei saa ovea auki, en minäkään todennäköisesti sitä voisi saada. Ja jos se viime kerralla taikaiskusta aukesikin, ei se tällä kertaa välttämättä aukeaisi. Joten siis summasummarum, meillä vessassa käydään ovi auki. Vieläkin. Yritän muistaa julkisissa vessoissa lukita sen aina ja muistan kavereilla ainakin suurimmaksi osaksi sulkea oven. Pörrön kanssa suihku oli myös painajainen. Hän istui suihkuverhon takana juuri vesirajalla ja minun piti puhella hänelle tai laulaa, jotta viestisin, että vesi ei ole tehnyt minulle pahaa enkä ole valunut viemäriin, jos olin hiljaa, alkoi paniikin omainen mau'unta. Minusta tuli kieltämättä 12v aika hyvä suihkulaulaja, vaikka itse sanonkin. Jos olin reissussa yli vuorokauden, vaikka meillä asui kissanhoitaja, Pörrö repi mielenosoitukseksi vessapaperin.

Kuvassa oleva kissa liittyy vahvasti tapaukseen...

Hän ei koskaan poistunut puoli metriä kauemmaksi minusta. Saatoin avata kaikki ovet ja ikkunat, hän tuli ulos vain minun kanssani ja pysyi pihassa. Pörrö nukkui koko 12v ikänsä kainalossani ja aamulla ehdollisti minut heräämään kellon soittoon. Jos en herännyt herätykseen, hän puri minua nenästä. Muutaman kerran heräsin näykkäisyyn, muutaman kerran niin, että hän oli jo melkein nenässäni kiinni. Nopeasti opin heräämään heti kun kello soi. 

Nykyään torkutan vähintään kolmesti sen jälkeen kun olen edes herännyt siihen kirottuun herätyskelloon aamulla. Hugo vain kääntää kylkeä kainalossani ja rupee kehräämään, että minun on entistä vaikeampi herätä ja nousta. Ja sen turkki, so soft....

Pörrö myös karvasti vaatteeni, koska hän osasi avata kaapin ovet ja aina kun en ollut kotona, hän nukkui vaatekaapissani. Pörrön kanssa ulkoiltiin valjaissa. Hän tykkäsi eritoten raapia puita ja merkata ne omaksi, valjaissa hän kulki kuin koira. Ensimmäisessä kodissani Pörrön kanssa käytiin lähimetsässsä, kun sanoin hänelle "kotiin" hän lähti ylittämään tietä, meni oikealle rapulle. Koska hihna oli niin lyhyt, päästin hänet alaovella irti. Hän juoksi AINA oikealle ovelle, mutta kerrosta liian alas. Joka kerta sanoin, että tule nyt, vielä yksi kerros ja hän katsoi minua, että kuules nyt, olet erehtynyt. Vasta kun avasin kotioven, hän juoksi luokseni ja tuli sisään. 

Pörrön suuri rakkaus, minun lisäkseni, oli hänen pentunsa. Sitä hän hoivasi ja pesi säännöllisesti ja tuli heti paikalle, jos se vinkaisi. Hän kantoi sitä joka paikkaan ja uudessa kämpässä se oli ensimmäinen, mikä piti ottaa esille. Hänen pentunsa oli siis sammakko. Sellainen koirien vinkupehmolelu, jonka hän omi kämppikseni koiralta. Sammakko oli niin rakastettu, että sen piti käydä välillä paikattavana. Pörrö kantoi sitä jo pentuna, kun sammakko oli isompi kuin hän. Samppi oli hänen rakas. Minulla on se vieläkin.

Pörrö ja rakkain lelu Samppi

Meillä oli vaikeuksia Kipinän kanssa kun hän oli vauva ja jouduimme luopumaan kaikista kissoistamme. Pörrö ei vaan sopeutunut uuteen kotiinsa ja kaipasi minua niin, että se piti ottaa takaisin. Pörrö oli minulla jo ennen Kipinää, se kuunteli monet surut, mitkä itkin sen turkkiin ja näki monet ilot ja onnen kyyneleetkin. Pörrön piti päästä aina syliin kun se oli mahdollista ja vaikkei olisi ollutkaan. Se oli aina ensimmäisenä tervehtimässä minua kun tulin kotiin. Pörrön aikana tuli ja lähti kaikenmoisia eläimiä. Hän ei koskaan ollut vihamielinen tai pelännyt kilpailua. Hän tiesi olevansa suuri rakkauteni, elämäni kissa. Syöpä hänet minulta lopulta vei. Se satuttaa vielä tänäkin päivänä. Nyt minulla on kuitenkin Hugo. Hugo on nyt elämäni kissa, kaikkeni. Hugo on kissa, jonka olen aina halunnut. Hugo on iso, siinä on paljon rakastettavaa, Hugo nukuttaa minut iltaisin, katsoo kanssani TV:tä, koemaistaa ruokani, juo vettä lasistani ja kyllä, käy kanssani myös kimppakakalla. 

Naiset ei muuten käy paskalla, vaan lady Gagalla.

Pörröllä oli ihana läiskä toisella puolella nenää. Kutsuin sitä aina kauneuspilkuksi tai maaliläiskäksi. Vaikka hänellä oli sininen kaulapanta, hän oli tyttö ja painoi vain 3,5kg. Vaikea uskoa kun Hugo ja Gizmo on päälle kuusi kiloisia.

Kamerakuvien laatu on parantunut nykyaikana, mutta nämä ovat siltä ajalta
kun kännyköissä ei ollut älyä ja kuvat otettiin digikameralla. 

Saatoin valuttaa muutaman kyyneleen tätä kirjoittaessa, mutta oli ihana muistella Pörröä.
Hän on nyt tuhkapussissa keittiön hyllyllä Kipinän kissan Yodan tuhkapussin vieressä ja 
molempien kaulapannat ovat siellä myös. Samppi on minulla tallessa muistojen laatikossa.