Päiväkotiin käy pienen tie

Paikan jokainen polultansa löytää
Aina uuteen käy tie elämän

Näin on laulettu Kirpulle aina. Nyt hän aloitti päiväkodin. Iso harppaus pienen tiellä ja iso juttu se oli äidillekin. Ensimmäisenä päivänä Kirppua saatteli minä ja Kipinä. Vaikka kaikkia jännitti, Kirppu jäi päiväkotiin hyvillä mielin, eikä jäänyt itkemään. Aluksi hän ei syönyt, eikä nukkunut, mutta paikan tullessa tutuksi, nämäkin rupesivat sujumaan. Yhtään aamua ei ole kiukunnut. Hän on sitä vastoin kehittänyt fiksaation käsien pesuun. Päiväkodissa Kirppu osaa hakea korokkeen pöntön takaa ja heti kun silmä välttää, on hän käsipesulla. Niinikään myös kotona kiipeää kissanhiekkalaatikon päälle ja pesee käsiä, kunnes yhtään kuivaa kohtaa ei löydy koko lapsessa. Kirppu tulee kuulemma hyvin toimeen muiden lasten kanssa. Jotain luopumisen tuskaa tässä on jouduttu käymään läpi, mutta onneksi uhma iski juuri ennen päiväkodin aloitusta, niin oli oikeastaan helpotus saada vähän hengähdstaukoa. Kovin kiinni boobissa on illat oltu, että ikäväkin on tainnut olla.

Ilmeestä huolimatta, ensimmäinen päivä oli mennyt hyvin