Mikä ei ole mukavaa

 Mukavuusalueella on mukavaa, sen takia kait sitä kutsutaan mukavuusalueeksi, koska epämukavuusalueelle meneminen ei tunnu kovin kivalta. Kiitos säännöllisen terapian, tunnistan alueita, jotka ovat täysin epämukavuusalueellani. On vaikeita ja kipeitä aiheita, mistä puhuminen ei tuota minulle vaikeuksia, koska se voi silti olla mukavuusalueellani, mutta epämukavuusalueelle meneminen on minulle täysin luonnon vastaista ja vaatii hirveän tsemppaamisen. Joka kerta

1. Siivous - Tämä ei ole eikä tule varmaan koskaan olemaan minulle rutiinia tai ilo. Teit niin tai näin, se on aina hampaat irvessä tekemistä ja jo aloittaminen vatii parin päivän psyykaamisen. "Tee vähän joka päivä" ei oikein toimi kun mielummin istuisi vaikka kusiaispesässä. Haluan nähdä ihmisen, joka vapaa ehtoisesti istuu joka päivä 15min kusiaispesässä, ettei tarvi parin viikon välein istua tuntia. Korneinta on, että oikeastaan pidän imuroimisesta, mutta päästäkseni imurointiosioon, joudun näkemään niin ison vaivan, että olen jo ihan loppu, enkä osaa nauttia siitä. Sitä paitsi Nuunuu hoitaa senkin.

2. Lohduttamien - Jos jollain on kriisi tai paha mieli, olen täysin väärä ihminen paikalla. Minun on vaikea ottaa toisten tunteita vastaan enkä osaa oikeen sanoa mitään, mikä lohduttaisi. Olen hyvin ratkaisukeskeinen, se kyllä onnistuu, että varmistan, että toisella on ruokaa ja asiat järjestyksessä ja teen suunnitelman, miten tästä eteenpäin, mutta että istuisin vaan hiljaa ja antaisin toisen itkeä olkaani vasten, on täysin epämukavuusaluullani. Mieleni huutaa "sano jotain!" ja kun olen sanomassa jotain, huutaa "ei sitä! hirvee klisee!" niinpä en osaa sanoo mitään. Auon suutani kun kala kuivalla maalla ja mietin kenet voisin hälyyttää paikalle, kuka olisi parempi lohduttaja.

3. Konfliktit - Nämä tilanteet on minulle vaikeita ja kääntyvät nopeasti kilpailutilanteiksi. Jos konflikti äityy riidaksi, on minun pakko voittaa. Vaikka eihän riidassa kukaan todellisuudessa voita. Mutta minun on oltava ovelampi ja ilkeämpi ja aina oikeassa. Riitatilanne on itsessään siis mukavuusalueellani, mutta siihen johtava keskustelu ei. Jos minun pitäisi sanoa jotain, mikä loukkaa toista tai johtaa riitaan, on minun todella vaikea ottaa se esiin. Olisin maailman huonoin esimies. Minun on hirveän vaikea antaa negatiivista palautetta. Mielummin joustan omasta edustani. Jos taas puolustan jotain, on epäoikeutta vastaan taistelu jälleen mukavuusalueellani. Siinä olen elementissäni.

4. Stressinsieto - Joskus nuorena kuvittelin, että minulla on hyvä stressinsietokyky. En varmaan edes tiennyt mitä stressi on. Silloin elin stressistä. Itsellä jos ei ollut huolia, haalin muiden huolia. Ei minulla oikeasti ole hyvä stressinsietokyky. On hirveän vaikea irrottautua stressistä, se jää vähän päälle. Paine helposti kuormittaa joka elämänalueitani ja en ole löytänyt luontaista purkukeinoa. Tosin kokeilin kesällä markkinoilla ampumista ja harkitsin, jos rupeaisin harrastamaan sitä. Tilanteet, jotka aiheuttavat stressiä, voivat aiheuttaa paniikkia. Menen ihan tolaltani esim. jos olen tuplabuukannut kaksi menoa. Se on niin rankkaa, että joskus minua rupee oksettamaan, enkä tiedä miten hoitaisin sen tilanteen. Minun pitää valita kumpaan menen ja perua toinen. Että niin  hyvä stressinsietokyky. Olen aika edellämainitun johdosta hyvin kalenteriorientoitunut.

5. Epäonnistuminen - Jonkun sellaisen asian tekeminen, jota en osaa tai jossa olen todella huono. Johtuen todennäköisesti kilpailuhenkisyydestäni. Se ei vaan tunnu mukavalta. Olen opetellutkin olemaan kohtalainen vähän kaikessa, jotta voin nauttia tekemisestä muiden kanssa. Myös pettymysten tuottaminen toisille tai epäonnistuminen ei vain ole vaihtoehto.

6. Hoivavietti - Minulla ei vain ole. Minulla on lapsia juu, mutta ei se ole sama asia. Niiden hoitaminen on vähän kuin lemmikit, niissä on työtä, mutta ne antaa iloa ja joskus surua, mutta koska ovat söpöjä, saavat anteeksi. On metkaa katsoa kun ne kasvaa ja opettaa niille juttuja. Oma arvioni on, että minulla ei vain ole sympatiaa tai empatiakykyä, mutta ei sekään ihan pitäne paikkansa. Mutta minulta ei voi ostaa sääliä. Jos Siilimies heittäytyy miesflunssaan, niin tarjoan finrexiiniä ja nenäliinapakettia ja jos kauheesti valittaa ja voivottelee kun lämpöä on 37,6 niin yleensä ulkoistan itseni pois häiritsemästä ja huutelen mennessäni et kanakeitto on pöydällä ja muistaa juoda paljon nesteitä. Tästä tunnen usein huonoa omatuntoa, koska jos minä olen kipeä, niin Siilimies kyllä hoivaa minua ja auttaa ja tuo minulle vaikka kuun taivaalta. Siihen on syynsä, miksei minusta KOSKAAN tule lähihoitajaa. Ei ole missään universumissa sellaista tilannetta, että kokisin kutsumukseni hoitaa muiden lapsia, hyvä kun selviän omistani, sairaita kun menen lukkoon jos näen isoja haavoja ja ei ole hoivaviettiä tai vanhuksia. Nuorien kanssa ei käpy riitä eikä pää kestäisi, lue kohta stressinsietokyky. Arvostan kyllä kaikkia muista huolehtivia 110 prosenttisesti. Te supersankarit!

7. Keskittyminen - Ihmisten kansvot ja nimet eivät jää mieleeni, pitkälti varmaan siitä syystä, etten katso paljon ihmisiin päin. Joskus jumittaessani saatan tuijottaa, mutta se johtuu siitä, että aivoissani tapahtuu ihan jotain uuta. En pysty katsomaan ihmistä keskustellessamme, koska en pysty keskittymään vastapuolen sanoihin, jos katson häntä, minun on tehtävä jotain muuta, että saan ajatukset keskitettyä. Jos katson keskustelukumppaniani, joku osa hänessä tai yksittäinen sana voi saada ajatukseni harhautumaan ja lakkaan kuunetelemasta. Syytän ehkä babybraineja (vauvahuuruja) mutta nyt minun on jotenkin entistä vaikeampi saada ajatuksiani keskitettyä ja pidettyä koossa. Olen joskus ajatellut, että hyötyisinkö jonkinlaisesta ADHD lääkityksestä. Aivoissani tapahtuu niin paljon kaikenlaista koko ajan ja en kerkiä prosessoimaan kaikkea kun jo menee seuraavaan asiaan. Summasummarum: Jos näpertelen jotain tai pelaan puhelimella tai piirrän keskustellesani, se on kohteliaisuus. Silloin haluan oikeasti kuulla mitä sinulla on sanottavaa ja keskittyä siihen mitä sanot.

Terapiassa opettelen elämään epämukavuusalueitteni kanssa ja miten tehdä niistä asioista helpompia. Joihinkin olen saanut apua, jotkut ovat vielä prosessin alla